7.8.2011

Auf Wiedersehen!

Innsbruckissa piti vielä kiivetä vuorelle maisemia katselemaan.
Kuvan keskellä kaukana näkyy Serles-vuori Stubaitalissa,
joka valloitettiin kaksi kertaa.

Lauantaina matkustimme hiukan haikealla mielellä Stubaitalista Innsbruckiin. Piristystä tarjosi kuitenkin yllättävän hieno sää ja huoneen saatuamme kiirehdimme vielä yhdelle patikkareissulle, vaikka pääsimmekin matkaan vasta puolenpäivän jälkeen. Kohteemme oli Höttinger Alm ja sieltä saimme vielä kerran katsella kauniita maisemia. Tulipa nyt sitten varmasti viimeinen alm-lounas nautittua tälle kesälle. Mukava reissu, vaikka käyttämämme nousu ja lasku kulkivatkin laskettelureittiä pitkin. Ei sillä enää eilen ollut niin väliä, olimmehan vähän itsellemmekin yllätyksenä bonusvaelluksella. Meillä ei ollut mitään karttaa ja kuljimme vain viitoitusten mukaan.

Höttinger Alm näkyy kuvan keskellä

Almin pihalla totesimme, että vielä olisi ollut kiivettävää.
Olimme kuitenkin niin myöhään liikkeellä, että palasimme alas kaupunkiin.


Takuuvarmasti viimeinen alm-lounas!
Salamimakkara oli niin kuiva, että se oli varmaan keskiajalta ja jäi syömättä.

Illalla jo satoi, mutta sateenkaaret olivat näyttäviä.

Päivän mukavin yllätys koettiin kuitenkin, kun olimme Innsbruckin keskustassa matkalla vuorelle. Yhtäkkiä erään kahvilan ovesta pöllähtää eteemme tutun näköinen nainen, joka hymyili meille iloisesti ja tuli tervehtimään. Blogituttavamme Tiinahan siinä seisoi edessämme jalkakäytävällä! Hän on täällä Itävallassa omalla lomallaan ja törmäsimme toisiimme keskellä Innsbruckia! Harmillisen vähän ehdimme jutella keskenämme, kun kiire vuorille painoi mielessämme myöhäisen aikataulumme vuoksi eikä edes valokuvaa tajuttu napata. Hieno yllätys joka tapauksessa ja mahtavaa loman jatkoa, Tiina!

Olemme vaellusreissuillamme silloin tällöin piipahtaneet
Innsbruckissa ja vanha kaupunki on oikein miellyttävä


K:n vuorotteluvapaakesät ovat nyt sitten ohitse. Tai jatkuuhan vapaa vielä tämän elokuun loppuun, mutta ensi kesälle ei normaalia kesälomaa pidempää vapaata enää riitä, koska sääntöjen mukaan vapaat on pidettävä kahden vuoden sisällä. Aivan luksuskesiä nämä ovat olleet. Ei ole ollut huolta huomisesta ja puitteet on tullut kehuttua jo moneen kertaan. Jos näissä olosuhteissa ei ihminen pysty täydellisesti rentoutumaan ja nauttimaan elämästä, niin silloin on varmaan syytä seistä tovi peilin edessä. Varmasti yksi elämän parhaita päätöksiä ottaa vuorotteluvapaa ja viettää kaksi kesää täällä alppialueella.

Nautimme olostamme Stubaitalissa ja Neustiftin kylässä

Tämän kesän kohteet Pustertal ja Stubaital olivat erittäin onnistuneita valintoja. Kumpaankin paikkaan voisi periaatteessa mennä uudelleenkin, mutta sitä ennen yritetään koluta vielä monia uusia tuntemattomia paikkoja. Neustiftin kylä oli varmasti ehkä kaikkein rauhallisin paikka, missä olemme täällä Alpeilla olleet. Se sopi meille täydellisesti, sillä olimme tulleet tänne nimenomaan nauttimaan rauhasta ja tulihan tuota käytyä kesän aikana jokunen kerta vähän vuorillakin käveleskelemässä. Janen päiväkirjan mukaan olemme tehneet kesän aikana 35 patikkareissua ja näppituntumalta sanoisimme, että yksikään ei ole kestänyt alle neljää tuntia. On tullut siis ulkoiltua, mutta nyt on edessä paluu arkeen.

Dorfplatz on Neustiftin kuuma keskus

Kiitos kaikille lukijoillemme ja erityisesti kommentoinnit ovat pitäneet yllä bloggausintoa. Aiheeseen liittyen on tulossa vielä yksi postaus, jossa pohdiskellaan vaeltajan varusteita. Seuraavan kerran matkailun merkeissä jatkamme Budapestin reissun yhteydessä. Siihen asti Auf Wiedersehen!

Kiitos ja anteeks!
Kesän viimeiset tervehdykset Rotspitzlen huipulta.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä on haikee mieli, kun blogit loppuu (hetkeksi!). On niin ollut mukava elää teidän kanssa tätä kesää. Kyllä se murmeli sieltä löytyi, kun mummo etsi jo silloin, kun Saana ei löytänyt.
Oltiin Saanan kaa taidehallissa ja elokuvissa katsomassa Herra Putter ja pingviinit: mukava kuva, mutta dubattu suomeksi (ei mukava aikuiselle) ja en ole koskaan tykännyt Jim Carreystä, mutta kyllähän se aika kului ihan hyvin.
Tervetuloa kotiin ja palaillaan asioihin!
Yx anonyymi

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, mitä anteeks??? Kiva kuva!
-sama-

Jaaskarit kirjoitti...

Se on vaan sellainen sanonta. Etkö ole koskaan ennen kuullut? Näillä luonteilla on viisainta aina hauskuuden jälkeen pyytää varmuuden vuoksi anteeks!

Tiina kirjoitti...

Teidän blogi on jo niin tunnettu, että porukka rynnii kahviloista ulos kun kuuluisat bloggaajat vain yrittävät ehtiä päivätyöhönsä... Oli kyllä todella mukava tavata!

Höttinger Alm oli suorastaan kantapaikka viime kesänä saksan tuntien jälkeen, kun se oli sopivan etäisyyden päässä mutta näkymä Innsbruckiin upea. Ja aivan upeat sateenkaaret muuten.

Tuskin vuorotteluvapaalle olisi voinut olla parempaa käyttöä. Se toteuttaa myös omaa mottoani "Genieße das Leben", näin paikallisella kielellä ilmaistuna. Olisinhan itsekin voinut jäädä kotiin kun miehellä ei ole lomaa, mutta paremmin se sielu tuntuu täällä lepäävän ruumiin rehkiessä.

Jaaskarit kirjoitti...

No huomasitkin varmaan, että yritimme kävellä päät alas painettuina, mutta emme siis onnistuneet...Harmi vaan kun oli olevinaan taas kiire kuten koko kesän ajan.

Hyvä motto sinulla ja saa täyden tukemme. Käytiin tänään Alpenvereinin näyttelyssä ja siellä oli mainio säähänkin liittyvä sanonta. En muista enkä osaa sitä tarkasti saksaksi, mutta sanoma oli, että "pilvet sielussa pimentää maailman pahemmin kuin pilvet taivaalla". Sillä mennään eikö vaan?

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa kun taas saimme matkustaa kauniissa ja mielenkiintoisissa paikoissa kanssanne, etenkin kun saimme istua rennosti koneen vieressä kun te taas joiduitte hikeä pyyhkimään. Nyt odotellaan Budapestin matkaa. Tervetuloa kotiin arkiseen aherrukseen. L ja A

Jaaskarit kirjoitti...

Hei vaan ja mukava kun olette jaksaneet seurata blogia. Täällä hotellissa on pakkaustouhut meneillään, kun lentomme lähtee vasta illalla. Hgistä sitten vielä yöbussilla kotiin, mutta kyllä se siitä menee. Mukavaa loppukesää teillekin!!