Wielä Wienistä

Tämä 11cm korkea Willendorfin Venus on 25 000 vuotta vanha.
Se nähtiin tänään Wienin luonnonhistoriallisessa museossa

Tri-joku -saurus

Wien: Kaupunki on ollut positiivinen yllätys. Ei tästä nyt mikään huono ennakkokäsityskään ollut, mutta oli tämä silti parempi kuin oltiin ajateltu. Yltiöihana matkakohde (lue: Täällä on kaikki käyneet...) tuottaa omat vaikeutensa. Kun täällä pitäisi samaan aikaan olla konsertissa, taidenäyttelyssä, vossikan kyydissä ja kakkukahvilla... ja mitä vielä?. Miten siis voisi "Onnistua"?

Lenkkipolulla olisi aikamoinen yllätys törmätä tällaiseen

Vielä havaintoja edellispäivästä: Bussimatka Bratislavasta Wieniin oli muuten reissun tylsintä antia. Ei niin sitten mitään nähtävää. Välillä piti oikein ravistaa itseään, että ajellaanko nyt Limingan pelloilla vai Euroopan sydämessä. Ennen Wieniä oli vielä niin suuret ja karmean näköiset teollisuusalueet, että ajattelimme kuskin sittenkin ajaneen vahingossa vielä syvemmälle itä-Eurooppaan. Itävallan tähän kolkkaan ei ole näköjään enää riittänyt niitä upeita vuoria ja laaksoja, joista saimme kesällä nauttia pari kuukautta. Tasasta aakeeta ja laakeeta, mutta kaupunki itsessään on hieno.

Hundertwasserhaus on tämän kaupungin arkkitehtoninen ihmeellisyys

Päivän kävelyreissulta palattiin hotellihuoneeseen ja siellähän odotti yllätys hotellilta. Tällä tavalla toimitaan oikeissa sivistysmaissa. Kortissa luki, että "Alles Gute zum Geburtstag".

'
Zum Geburtstag viel Glück!


Ja aika rientää: huomenna jo kotiin

Ihmeellinen Wien

Upeita rakennuksia joka suunnassa

Kävelykatu on mustanaan ihmisiä

Harvoin saa näin ällistellä ympärillään olevä kauniita rakennuksia kuin täällä upeassa Wienissä. Mitkään amatöörivalokuvat eivät tee oikeutta tälle loistolle ja mahtipontisuudelle, mitä nämä pompöösit miljööt henkivät. Eipä ihme, että Wien on kaikkea mitä turisti kaupunkilomaltaan
voisi haluta.

Itävallan kotka tuomiokirkon katossa

Taidemuseoon matkalla


Ptruu, äläpä pillastu!

Uneliaan Bratislavan jälkeen tämän suurkaupungin kuhina tiheimmillään jopa hieman ahdisti. Sakkia oli ihan mustanaan. Onneksi keskustan ostoskaduilta pääsi pian vähän väljemmille alueille. Upea aurinkoinen sää esitteli kaupungin meille kauneimmillaan. Tutustuimme Hofburgin alueeseen sekä Maria-Theresien Platzin museokortteliin. Sieltä matka jatkui Rathausille, Votiivikirkolle, juutalaisten kortteleihin ja takaisin Schweden Platzille eli hotellille. Espanjalaisen ratsastuskoulun näytösten parhaat paikat oli jo ajat sitten myyty, joten piipahdin vain lipunmyyntiaulassa. Aikanaan Jerezissä näimme vastaavan esityksen ja se oli kyllä mahtava.

Michaelsplatz

Fiakerajelua tarjolla kävelytaidottomille

Kuninkaalliset parvekekoristeet

Hämmästelemme tämän upean Innere Stadin rakennuksia. Täällä ei löydy tylsän näköisiä laatikoita. Kaikki rakennukset näyttävät meidän silmissämme upeilta, loistokkailta, vähintäänkin satavuotiailta kaunottarilta. Toisen maailmansodan aikana Wieniäkin pommitettiin, mutta se säästyi suuremmilta tuhoilta.

Taidemuseo oli jo rakennuksena upea

Museon antimia oli mm. Pieter Bruegelin Babelin torni


Täällä viimeistään on nautittava wienerschnitzel

No vielä yksi mahtipontinen näkymä

Bra (?) tislava

Bratislavan linna on häikäisevän valkoinen

Syksy Bratislavassa

Yhdistelmämatka Bratislava-Wien alkoi eilen aamulla lennolla Helsingistä Wieniin. Wienin lentokentältä heti terminaalin edustalta lähtee tiuhaan tahtiin busseja reilun 60 km päässä sijaitsevaan Bratislavaan. Tuollaiseen bussiin mekin tungettiin itsemme kymmenien muiden kanssa ja noin tunti matkattiin rattoisasti sateen sumentaessa maisemat eikä täpötäysi bussi muutenkaan jää mieleen reissuista ihanimpana. Mutta tänne tultiin ja pari päivää on täällä tallailtu.

Tonava ja näköalasilta

Bratislavan vanhaa kaupunkia on kunnostettu näköjään kovasti ja se on ihan mukavaa seutua kauniine rakennuksineen. Turisteja riittää näin syksylläkin ja suosituimmista nähtävyyksistä on lähes mahdoton saada valokuvaa ilman, että samaan kuvaan saa kaupan päälle yhden tai useamman japanilaisen kuvauttamassa itseään.

Tämä työmies oli vaikea kuvata ilman nojailijoita


"Elekeepä hättäilkö - tämä on sitä downshiftinkiä"

Tuonne linnan juurelle mennään. Näkymä hotellimme portilta.

Kaunis sää suosi meitä

Linnavuorelta näkee koko kaupungin

Jotain nättiä näkymää

Mutta vanhaan kaupunkiinkin mahtuu rakennuksia, jotka on huonossa kunnossa tai lähes rappeutuneita, joten vielä töitä riittää. Mutta sellainen kuva tulee, että muutamien vuosien päästä tämä saattaa hyvinkin olla varsin vetovoimainen turistikaupunki. Sitä kai se on jo nytkin vaikka katukuvasta aika voimakas itäeurooppalainen vaikutelma yhä välittyykin. Jotenkin tästä paikasta henkii kotoinen suomalainen meininki ja mentaliteetti. Samat katujuopot ja tylyt tarjoilijat voisivat olla vaikka turkulaista ainesta.

Lukuisia pikkukujia

Ja lukuisia suurempia katuja

Tonavan rantabulevardi on upea

Pyhä Yrjö tappaa taas sen lohikäärmeen


Vehreää ja hoidettua ympäristöä löytyy turistialueelta

Suurimmat ihastuksen huudahdukset on saanut aikaan täkäläinen hintataso. Ruoka-annokset ravintolassa maksaa vain muutaman euron. Tänään päivällä syötiin ihan normaalit ruoka-annokset ja minun suurehko kanariisiannos maksoi 3,20 euroa ja Janen paneroitu Brie-juusto paistetuilla perunoilla samaa luokkaa. Iso tuoppi laadukasta ja erinomaista slovakialaista tai tsekkiolutta maksaa 1,30 - 1,70 euroa. Siis ihan oikeasti! Ei pilkku- eikä näppäinvirhettä tekstissä. Tällaisia paikkoja on näköjään vielä olemassa. Viinilasillisten hinta on samaa tasoa. Oluen hinta ei selity pelkällä paikallisuudellakaan, kun maukas belgialainen Leffe-olut maksaa täällä ravintolassa 1,60 euroa. Suomessa näitä mainittuja tuotteita ei saa vilkaistakaan alle 5 euron. Täällä ei siis onnistu hirveästi köyhtymään ainakaan syömällä tai juomalla.

Lounas: ateriat ja juomat

Summa summarum. Ihan kiva kaupunki tämä on ollut, mutta pari päivää on ollut ainakin meille riittävä aika. "Se on nyt nähty" kuten sanotaan. Huomenna aamulla nakataan rinkat selkään ja kävellään parikymmentä minuuttia täkäläiselle bussiasemalle (Autobusovà Stanica) ja varmaan joku vladimir ajaa meidät Wieniin. Mutta vielä sitä ennen eli juuri nyt lähdetään syömään perinteiseen slovakialaiseen ravintolaan ja nauttimaan hyvästä ruuasta, juomasta ja suomalaista ihmistä perin juurin ilahduttavista hinnoista.

Ja eikö vaan paparatsit vainoa täälläkin

Absolutely viimeinen E-burgh plokkaus

Lähtöaamu. On se vaan surkeaa, kun kivat kaupunkilomapäivät on jo takana. Kone lähtee iltapäivällä klo 17.15 ja huoneesta lähdemme puolilta päivin. Aikaa on vielä viimeisiin tallailuihin ja lounaaseen.

Aikani kuluksi voisin naputella eilisestä mielenkiintoisesta nähtävyydestä. Vanhan kaupungin pääkadun Royal Milen varrelta lähtee lukuisia pieniä poikittaisia kujia, jotka johtivat alamäkeen kohti likajärveä laakson pohjalla. Nykyisin tuo järvi on täytetty ja paikalla sijaitsee Princes Garden. Pääkadun varrella oli suurimmat rakennukset ja niiden takana kujien varsilla oli vaatimattomammat talot, monikerroksisia nekin. Kaikkein alimmissa kerroksissa asuivat köyhimmät. Ikuisessa hämärässä, sillä auringon valo ei kujien pohjalle yltänyt. Näitä 'close'ja on edelleen ja useat niistä ovat käytössä. Niitä pitkin pääsee kätevästi oikaisemaan, kunhan vaan jaksaa kulkea rappusia.

Ennen viemäröintiä kaikki jätökset hulautettiin kujia pitkin valumaan alamäkeen ja sinne järveenhän ne kaikki kertyivät. Noidiksi epäillyt sidottiin ja heitettiin hukkumaan tuohon ällöveteen.

Uusia, isoja rakennuksia Royal Milen varrelle rakennettiin ja vanhat talot jäivät joskus uusien alle ja perustuksien sekaan. Tällainen 1600-luvulta säilynyt kuja on nykyään näytteillä. Se on nimeltään Mary King's Close. Opastettu kierros maanalaisilla kaduilla ja rakennuksissa oli mielenkiintoinen. Nykyiseltä katutasolta laskeudutaan muutaman kerroksen verran rappusia ja ollaankin oikeasti vanhan closen varrella. Siellä saa käsityksen kuinka ahtaasti ja ankeasti ihmiset asuivat näissä matalimmissa kerroksissa. Mary King oli leskirouva, joka teki kangaskauppaa ja ompeli. Hän oli menestyvä täti, sillä oli harvinaista, että kuja nimettiin naisen mukaan. Uusi rakennus tämän closen ja neljän muunkin closen päälle rakennettiin 1700-luvun puolivälissä. Ihmisten piti silloin muuttaa pois, sillä maan alla asuminen oli laitonta! Joku sinnikko oli kuitenkin asunut asuntoaan 1880-luvulle saakka.

Kierrokseen sisältyi tietenkin edinburgilaisten tapaan annos mystiikkaa ja kummitustarinoita. Täällä osataan kertoa pirujuttuja ja otetaan niistä kaikki irti.

Täältä kuvia Mary King's Closelta. Itse ei saanut kierroksella kuvata.

Mutta nyt täytyy vaieta ja tapaamme seuraavan kerran ehkä Bratislava/Wien -merkeissä lokakuun 20. päivä alkaen.

Goodbye Edinburgh!

Nyt se on sitten vuorostaan tämä reissu ja sen bloggaukset lähes finaalissa. Huomenna palataan kotiin. Tämä on ollut meidän ensimmäinen lomareissu Skotlantiin ja yleensäkin Iso-Britanniaan, mutta toivottavasti ei viimeinen. On ollut niin mainio kokemus. Kerrassaan hieno reissu ja Edinburgh on mielestämme todella käymisen arvoinen kaupunki! Pohdittiin tänään tuossa kylällä chillaillessa, että onko täällä ollut mitään juttua, joka olisi ärsyttänyt tai ollut huonosti eikä kumpikaan keksinyt mitään. Tietty lomalla ärsytyskynnys ei ole niin matalalla kuin yleensä, mutta kuitenkin. Erittäin mukava kaupunki ja muukin näkemämme osa Skotlantia oli miellyttävää. Siinä se. Piste i:n päälle olisi ollut skottiliigan futismatsi, mutta nyt sarjassa on tauko maaotteluiden vuoksi, joten pelejä ei ollut. Tästä varmaan ilmenee kumpi kirjoitti tämän tekstin. Lopuksi kuvia Edinburghin kauniista kaupungista.

"Lähes viimeinen bloggaus"tarkoittaa, että vielä olisi tarkoitus blogata Mary King's Close-nimisestä alueesta Edinburghin kaupungin alla. Pelottavasta maanalaisesta kaupungista on viisaampi kirjoitella valoisaan aikaan alueen synkän historian vuoksi! Nähtiin tänään ihan oikeita kummituksia Edinburghin maanalaislla kujilla!

Old Townin rakennuksia ilta-auringossa

New Townin Princes Streetin näkymää

Old Townin ja New Townin välissä oleva
puisto on suosittu kauniilla säällä

Waverley Bridge keskellä Edinburghia

Scott Monument on hyvin ilmastoitu

Ja se tunnetuin maamerkki. Edinburgh Castle

Edinburgh on periaatteessa rannikkokaupunki

Linnaa toisesta näkökulmasta

Tältä näytti meidän hotellin lähistöllä

Kirkko. Jonain iltana jaksettiin todistettavasti
olla liikkeellä pimeän tuloon saakka.

Fudgea eli näkymä herkkukaupan ikkunasta

Ja lopuksi se paras. Haggis eli lampaan sisälmyksiä lampaan mahalaukussa paistettuna. Kyytipoikana perunamuusia ja lanttulaatikkoa.

Haggis maistui erittäin hyvin maustetulta ryynimakkaralta.
Reissun paras annos ehdottomasti!

Ihana aurinkoinen päivä

Tuon loivahkon mäen nousimme

ja tuonne huipulle kipusimme. Siellä on Arthur's Seat

Irn Bru on purkan makuinen limppari. Ihan paikallaan näissä maisemissa.

Eikö semmoinen sanonta ole, että "leopardi ei pääse täplistään"? Ei päästä mekään tästä patikointiharrastuksestamme. Tässä Edinburghin kaupungin laitamilla on pari vuoren nyppylää. Ne sijaitsevat Royal Milen alapäässä Holyrood Palacen takana olevassa laajassa maastossa. Isoimman kukkulan nimi on Arthur's Seat ja sen edessä on vähän matalampi harjanne. Joka tapauksessa ko. kukkuloille voi kiivetä ja niiden ympärillä on aivan mahtavat ulkoilumaastot muutenkin. Puistoja ja niittyjä on niin paljon, että ei uskoisi suurkaupungin vierestä tuollaisia puitteita löytyvän. Mutta löytyi kuitenkin ja me ulkoilimme tänään siellä ja kiipesimme tietenkin myös Artturin Pallille ja myös sen edessä oleville nyppylöille ihan huviksemme. Tosin Alppeihin verrattuna nuo mäet oli sellaisia, että terve nuori mies hyppää parilla rivakalla loikalla huipulle, jos reidet on kunnossa. Artturin Pallille oli nousua reilut 230 metriä ja sitä alemmat kohteet olivat vain loppuverryttelyä. Mutta molemmista paikoista oli hienot maisemat Edinburghin kaupunkiin ja muuallekin lähiseudulle.

Edinburgh Castle taustalla

Graffitit tähän tapaan on jotenkin siedettävämpiä

Mahtavat ulkoilumaastot ihan suurkaupungin kupeessa

Tämän isännän sanoma parlamenttitalolla oli yleismaailmalllisen pätevä.

Näköalojen ihailun jälkeen palattiin Edinburghin keskustaan ja todettiin, että täällä on tänä viikonloppuna kansainvälinen Edinburgh Duathlon-kilpailu. Jane harkitsee osallistumista, mutta ei ole vielä päättänyt varmasti. Joka tapauksessa kilpailijoita näkyy olevan joka puolelta maailmaa, joten ei se varmaan mikään ihan kyläkisa ole.

Skotlannin parlamenttirakennus

Iltapäivällä kierreltiin sitten keskustan kaupoissa haeskelemassa ainutlaatuisia skotlantilaisia villatuotteita eli jumpperia Janelle. Näköjään jotain tarttui mukaan ja lentolaukun saa painella tiukemmaksi, jotta se läpäisee Ryanairin tiukan seulan. Kauppojen hyllyillä on runsaasti Kilttejä eli niitä miesten hameita, jotka meitä suomalaisia niin naurattaa. Mutta ne on korkealuokkaisia täyttä laadukasta villaa olevia asusteita, joihin liittyy runsaasti perinteitä. Se ei kuulemma todellakaan ole niin, että isäntä aamulla ulos lähtiesssään kietaisee vaan jonkin hamosen päällensä ja lähtee kylille chillailemaan! Tämä tarina on enemmän. Tuulipukuhousumiesten on syytä olla hissukseen taustalla.

Ensinnäkin turistikaupoissa myytävien "kilttien" kerrotaan olevan 'funkilts'. Ne on tehty ties mistä polyesteristä ja kaukana aidosta tavarasta. Ylämailla menestyvin elinkeino on ollut lampaankasvatus ja saadusta villasta on kukin klaani kutonut omat kankaansa. Karstatut ja kehrätyt langat on värjätty luonnonväreillä omien sukureseptien mukaan. Niistä on kudottu klaanin eli suvun omat tartaanit - villakankaat. Joka klaanilla on omat värit ja ruutukuviot, joista heimon tunnistaa. Mahtaako nykyään enää olla sama juttu, ennen ainakin oli. Aito kiltti on tehty villasta ja sen kanssa kannetaan klaanin vyötä ja (mäyrän)nahkaista kukkaroa. Entisaikojen(kaan) skottimies ei kylmää peljännyt. Olkavaate, joka oli klaanin tartaania lämmitti viimoissa. Paljailla kintuilla lienee pärjäili lumisissakin oloissa, joita täällä talvisin on. Ihmetyttää kyllä!

Postikorteista voi opiskella klaanien värit ja kuviot

Tyylikäs puhallus

Klaaneista opimme eilisellä highland kierroksella seuraavaa: Mac tai Mc nimen edessä tarkoittaa jonkun poikaa. Esimerksi Mc Donald on jonkun ammoisina aikoina eläneen Donaldin poika ja siten kuuluu Mc Donaldien klaaniin. Klaanit ovat täällä vihoitelleet iät ja ajat keskenään. Lisäksi piti torjua aikoinaan Englannin hyökkäykset Skotlantiin. Lopputuloksen tiedämme. Skotlanti on osa Iso-Britanniaa ja hallitsija on tällä hetkellä Englannin kuningatar.

Grassmarket on mukava aukio täynnä kivoja ruoka- ja juomapaikkoja

Entisajan markkinahuvit olivat joskus synkempiä kuin saippuakuplien ihailua


Tori oli julkinen teloituspaikka ja siitä muistona tämän pubin nimi


Perin brittiläistä tämäkin - vasen käsi palaa!