Auringonnousu Diamond Headilla

 Kello on aamulla 05.30. Hulluja nuo suomalaiset.

Maanantaina hyödynsimme aikaeron ja lähdimme katsomaan auringonnousua Diamond Headille. Herätys oli klo 05.00 ja 05.20 lähdimme kävellen kohti Diamond Headia. Pohdimme myös taksia tai bussia, mutta ne olisivat olleet todellista tuhlausta, sillä puistoalueen portille on matkaa hotelliltamme vain 4,2 km. Puisto aukeaa klo 06.00 ja sisäänpääsy maksaa 1 dollarin/hlö.

Taskulamppu oli tarpeen ja olimme osanneet varautua

Huipulle päästyämme Honolulu oli vielä yön valoissa

 Aamu valkeni hiljalleen

 Otimme homman kuntoilun kannalta ja olimme Diamond Headin huipulla tunti ja kuusi minuuttia lähdöstä. Huipulle tuli matkaa hotelliltamme 5,6 km. Kraatterin huipulle noustessamme etenemistämme yrittivät hidastaa kapealla polulla tietysti parijonossa madelleet ja sandaalein, lierihatuin ja selfiekepein varustautuneet sadat japanilaiset.

Maanantaiaamun aloituksemme oli elämys ja palasimme tietysti takaisinkin Waikikille kävellen. Waikikin rannassa piiskasimme itsemme vielä lihaskuntotreeniin nimeltään korttipakka, jonka K on bongannut Elixiasta. Se on oikein sopiva lomalaisen jumppa, joka ei vaadi kuin oman kropan ja korttipakan. Lievästi tyytyväisiä voitiin olla,  että aamulla puoli yhdeksään mennessä olimme käyneet vajaan 12 km pituisen kevytpatikan ja vetäneet reilun puolen tunnin lihaskuntotreenin. Näin täällä Hawaiin lomalla!

Ruutu on etunojapunnerrus. Olisimme halunneet 16 kg kahvakuulat mukaamme,

 mutta American Airlinesilta ei löytynyt yhteistyöhalua.

Ristillä kiusataan vatsalihaksia. Ässä on 14 ja kyykkyjä, punnerruksia,

 yleisliike burpeeta ja vatsalihaksia tulee 104 toistoa kutakin.

 Reilun puolen tunnin korttipakka pisti lomalaisen punottamaan.

  Vaan harvoinpa olemme treenanneet yhtä hienoissa puitteissa!

Kotimatkalla jäähdyttelimme Kalakaua Avenuella

Ihan räväkkä maanantai Hawaiilla!

Aloha!

 Joo, vastaava kuva on jo blogissamme, mutta tämän maiseman ja

 vielä siedettävän hinnan takia olemme Aston Waikiki Circle hotellissa.

Matkalla Losiin lensimme Grönlannin yli

Aloha Oahulta Honolulusta, pehmeiden konsonanttien ja mukavien vokaalien ihanalta Hawaiilta! Varhain lauantaiaamuna klo 04.00 heräsimme Hki-Vantaan lentokenttähotellissa ja 31 tuntia myöhemmin avasimme hotellimme Aston Waikiki Circlen oven Honolulussa. Joku polte täytyy olla maailmalle, että tuollaisia tuntimääriä viitsii matkustaa. Itse matka meni hyvin. Jos suurin murhe on, että Hki-Lontoo välillä lentoyhtiön tarjoama aamiaissämpylä oli jäässä, niin matka on kai sujunut suuremmitta ongelmitta?

Matkalla ehti katsoa pari elokuvaa ja lukea Vadelmavenepakolaisen lähes kokonaan. Tänne on pitkä matka, mutta on se kuitenkin pienempi projekti kuin tavallisen suomalaisen mikkovirtasen muuntautuminen pesunkestäväksi ruotsalaiseksi em. kirjassa. Täällä voi olla myös jonkin verran mukavampaa kuin Ruotsissa. Muutaman tunnin välilaskut Lontoossa ja Losissa olivat paikallaan eikä etenkään 4 tunnin välilasku Losissa ole liian pitkä, sillä sen verran kauan eri maahantulomuodollisuudet vievät aikaa. Amerikkaan ei voi kukaan matkustaa vahingossa tai väärillä lipuilla.

 Ei tuo surffaaminen nyt niin vaikealta näytä?

Ainakaan jos aloittaa nuorena

 Losin kentällä ehdimme myös syödä ja nauttia ruoan kanssa oluet(!)  Sitten seurasi komiikkaa, kun tarjoilija kysyi meiltä paperit olutta tilatessamme! Viimeksi K:lta on kysytty henkkarit olutostoksilla Simon Essolla yläasteen luokkaretkellä vuonna 1978. No, täällähän on oikeasti aika tarkkaa joissakin asioissa. Rannalla ei saa tupakoida ja sitä myös valvotaan. Iso plussa meille, eipähän tarvitse maata ihmisten tupakan tumppien joukossa. Alkoholia ei saa periaatteessa juoda rannoilla, mutta paperipusseissa ihmisillä on juomapulloja, joista kovasti jotain hörpitään...?

 K herkistyi iltapäivällä tunnustamaan viihtyvänsä Honolulussa yhtä hyvin kuin Saksassa.

 Se on paljon sanottu se.

Waikiki beachilla oli jopa tungosta. Nyt täällä on high season,

 mutta olisiko ystävänpäiväviikonloppu vaikuttanut myös?

Ensimmäiset neljä päivää vietämme Honolulussa ja varmaan pääosin tässä Waikikilla. Yritämme kertoa kropalle, että nyt on ilta vaikka se väittää, että on aamu ja päinvastoin. Tavoitteena on päästä lomatunnelmaan ja siinä olemme kyllä yleensä onnistuneet ihan kohtuullisesti. Janen mukaan täytyy myös alkaa työskennellä lomarusketuksen hankkimiseksi, mutta varmaan jotain muutakin päiviin mahtuu.

 Tänään ei ole jaksanut vielä ihan hirveitä rekkiliikkeitä suorittaa, 

mutta ajatuksena on jonain tulevana aamuna käydä tsekkaamassa 

auringonnousu taustalla näkyvällä Diamond Headilla.

Sääennuste lupaa tuleville päiville pelkkää aurinkoa ja lämpötila pyörinee 26-28 asteen paikkeilla. Ihanteellista lomasäätä on tiedossa siis ainakin alkupäiviksi. Viime yönä saapuessamme oli aika kova tuuli ja lennolla Los Angelesista Honoluluun turbulenssi oli välillä epämiellyttävän voimakasta. Lehdessä lukikin, että mm. lentoja Mauin saarelle on jouduttu perumaan kovan tuulen vuoksi. No niin! Tästä se lähtee, ensimmäinen päivä Hawaiilla on ollut upea!

 Patja nimeltään Barbara löytyi taas. Pumpattuna 3,60$.

Aika lunastaa lupaus

Duke Kahanamokulle K lupasi, että palaamme talvella 2015

 Havaijin kahdeksan pääsaarta sijaitsevat Tyynen Valtameren keskellä.

Lennämme ensin Oahulle, josta lennämme Kaua'ille.

 Lähes vuosi on vierähtänyt edellisestä Hawaiin matkastamme ja on tullut aika lunastaa K:n lupaus, jonka hän lähtöhaikeuksissaan antoi surffarilegenda Duke Kahanamokulle Waikikin rannalla. K lupasi legendalle, että todennäköisesti palaamme talvella 2015 ja nyt lähtö koputtelee ovella noin viikon päästä. Upea juttu, mutta onko edellisestä reissusta todellakin nyt jo vuosi? Onko kukaan oikeasti tarkastanut, että vuodessa on yhä yhtä paljon kuukausia, viikkoja ja päiviä kuin ennen?

 Waikiki Beachilla voi löhöillä tai opiskella surffauksen alkeita

Lennämme Lontoon ja Los Angelesin kautta ja kokonaismatka-aika on noin 26 tuntia. Siihen sisältyy tervetulleet välilaskut Lontoossa (3 tuntia) ja Losissa (4 tuntia). Helsingin aamulähdön jälkeen saattaisimme ehtiä saman vuorokauden aikana iltapalalle ja virvokkeelle Waikikin rantabaareihin yli 26 tunnin matkustuksen jälkeen. 12 tunnin aikaero tietää taas aamuöisiä heräämisiä ja aikaisia yöunia ainakin ensimmäisinä päivinä.

Näkymää Waikikille Diamond Headin rinteeltä.

 Hei tuota, missähän on Lidl..?

Tarjoustuotteiden hyödyntämisessä täytyy ehkä pitää paussia.

Tasoittelemme aikaeroa Honolulussa neljä täyttä päivää ja sitten lennämme viikoksi pohjoisimmalle ja vanhimmalle Hawaiin saarista eli Kauaille. Kauai on meille uusi kohde ja se on matkaoppaiden mukaan vähiten kaupallinen ja luonnoltaan kaunein Hawaiin neljästä pääsaaresta, joita ovat Oahu, Maui, Kauai ja Big Hawaii. Viimeiseksi viikoksi palaamme Oahulle, joten matkamme pituus on kolme viikkoa, joista kaksi vuorokautta menee matkoihin.

 Kauain saari. Hotellimme sijaitsee Kapaan alueella, jossa olemme ymmärtäneet

 olevan paikallisia ravintoloita ja muita palveluita eikä pelkästään hotellialuetta.

 Na Pali Coast ja Waimea Canyon ovat nähtävyyksistä pääkohteemme Kauailla.

 Reilun viikon päästä pitäisi pyöriä siellä täällä Honolulussa

Meillä on kovasti suunnitelmia ja ajatuksia kohteista ja tekemisistä ja aika näyttää mikä toteutuu ja mikä ei. Blogi päivittyy Jaaskareiden vireystilan ja nettiyhteyksien toimivuuden tahtiin. Viime talven matkan isoimpia ylläreitä oli hotellien huonot nettiyhteydet suuressa ja mahtavassa Amerikassa! Käväisepä kuitenkin aina välillä kurkkaamassa blogissamme!

 Se kuuluisa auringonlaskun "Green Flash" yritetään nyt bongata

Waikikin Circle hotellin parvekkeelta.

Matkakuumetta

 Oi kulukaa viikot kulukaa...Tuohan oli muuten melkein kuin hawaiin kieltä!

Muutama viikko arkea ja tammikuuta on Varsovan matkan jälkeen takana. Eipä mennyt kokonaista vuorokauttakaan kotona, kun seuraavan matkakohteen opaskirjoja ja nettisivuja alettiin selailla. Google Earth ja Street View pyörii unissakin mielessä. Odottaahan jo kolmen viikon päässä tuleva matkamme Hawaiille. The Fever is rising! Tämä on kohoavaa matkakuumetta, joka on varmasti jokaiselle matkailukärpäsen puraisemaksi joutuneelle tuttu tunne. Pohditaan mitä kohteissa "varmasti" tehdään, missä käydään, mitkä olisivat meille mieluisimmat ravintolat? Iltakahdeksalta sohvannurkassa istuskellessa tarkastetaan päivittäin, millaisena aamu valkenee Honolulussa ja uudessa kohteessamme Kauailla.

Tulevalla matkallamme on tarkoitus harrastaa patikointia enemmän kuin viime talvena, kun K ei ole enää akillestoipilas ja Janenkin kantaluupiikki helpottaa. Jaa, koputetaanpa puuta, onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa ennen lähtöä. Reittejä olemme jo yrittäneet tutkia netistä sekä Oahulle että Kauaille.  Tarkoitus ei ole tehdä rasittavuudeltaan mitään alppipatikointiin verrattavia reissuja, mutta jos nyt onnistuisimme muutaman kohtuullisen kävelyreissun tekemään niin pysyisi lomapöhö ehkä hiukan vähäisempänä. Saa muuten muistuttaa sitten lomamme lopussa, kun plakkarissa ei ole yhtään tehtyä patikkaa..."Hei, mites ne teidän patikoinnit on sujuneet, ei ole kuvia näkynyt blogissa?"

 "Patikoitiinhan" me viimeksi Diamond Headille

Ja Makapuu Pointille

Uuden tuttavuutemme Kauain saaren ehkä suosituin matkailunähtävyys on upea Na Pali Coast, joka on jylhän rosoinen rannikko, jossa hienot vihreät poimulliset vuoret nousevat suoraan turkoosista merestä. Noilla vuorenrinteillä kulkee yksi maailman "dramaattisimmista ja vaarallisimmista" vaellusreiteistä nimeltään Kalalau Trail. Näin opaskirjat ja internet kertovat. Reitin pituus on 22 mailia (35km) edestakaisin. Trailin alkumailit ovat ilmeisesti ihan tavisten kuljettavaa, mutta olemme ymmärtäneet, että 7-8 mailin paikkeilla on kohtia, joiden vuoksi reittiä pidetään jopa vaarallisena. You Tubesta löytyy mukavia pätkiä reitiltä ja linkistä voi tsekata sopisiko vaikka tuo kohta kenties sinulle?

 Mauilla yritimme patikalle yli 3000m korkeudessa Haleakalalla,

 mutta jäätävä tihkusade palautti meidät autollemme.

Paluumatkalla pääsimme kuitenkin kurkkaamaan mihin olisimme olleet menossa,

 kun pilvet raottivat hiukan maisemaa.

Meidän tarkoituksemme on patikoida Kalalau Trailia muutama maili ja kääntyä takaisin ennen vaaran paikkoja. Kalalau Traililla ei ole mitään palveluita ja vaaran mailit ohittaneet yöpyvät perillä rannalla tai metsässä teltoissa ja palaavat sitten samaa reittiä takaisin. Olemme ymmärtäneet, että em. putoamisvaaran lisäksi reitillä on menehtynyt ihmisiä kovien sateiden jälkeen, kun vuorilta tulevat vesiputoukset tulvivat ja ovat vaarallisia patikoitsijoille.

 Nousimme myös lyhyen, mutta jopa vähän rasittavan nousun Koko Head Craterille

Viime vuonna olimme vastaavan viikon Mauin saarella minkä nyt vietämme Kauailla. Iso uutinen paikallisilla tv-kanavilla Hawaiilla oli tuolloin, kun juuri Kauailla satoi viikon ajan kaatamalla. Kauai on pohjoisin Hawaiin saarista ja ehkä siksi epävakaisempi kuin muut saaret. No, toivottavasti tänä vuonna emme osu sinne sadeviikolle!

 Surffareita ja komeita aaltoja lienee tarjolla tänäkin vuonna

Thank You!