Upea Schlegeisspeicher

 Ei pöllömpi paikka märehtiä maailman menoa?

Lauantaina teimme varmasti yhden tämän kesän upeimmista patikoista. Matkustimme aamubussilla Schlegeisspeicher-nimiselle patojärvelle ja matka bussilla kohteeseen kesti noin 50 min. Sovitaan, että tässä postauksessa kutsumme kohdetta vain järveksi, koska tuota nimeä ei varmasti pysty kirjoittamaan kahta kertaa samalla tavalla ja vielä oikein.

 Tästä ei aamu hienommaksi tule

Nousupolkua Olpererhüttelle. Askel oli jostakin syystä aika kevyt.

Olpererhüttenblick oli taukopaikan nimi

Bussimatka maksoi meiltä 2,80e/hlö, koska meillä on Zillertal Mobility Ticket. Muuten reissu olisi kustantanut yhteensä yli 30 euroa. Järvi oli kauniin turkoosi, sää oli upea ja reitti mukava, joten päivästä tuli aivan mahtava. Debytanttimme oli palannut Suomeen ja meitä jopa harmitti, kun olisimme voineet Hintertuxin sijaan tulla hänen kanssaan tähän kohteeseen, jossa oli moninkertaisesti kauniimmat näkymät. Tekevälle sattuu.

 "Hütte näkyy jo" Olpererhütte ylhäällä keskellä.

Olpererhütte 2389m.

Olimme taas sen verran varhaisia, että terassilla ei ollut vielä ruuhkaa.

Kahvit hörppäsimme näissä maisemissa

Bussin päätepysäkiltä nousimme ensiksi Olpererhüttelle mukavaa polkua pitkin. Nousua Olpererhüttelle tulee noin 600 metriä. Porrasmaista kiveltä kivelle astumista riittää, joten kaikki eivät ehkä pidä sitä pelkästään mukavana. Reitti on kuitenkin suosittu ja sillä kulkee paljon väkeä. Polusta huomaa, että sitä on muokattu tavispatikoitsijalle sopivaksi.

 Kuvassa näkyy nyt patomuurikin

Maltoimme jopa tinkiä vauhdista ja ihastelimme maisemia

Reittillä Olpererhütteltä Friesenberghauselle

  "Me olemme kuulovartiossa"

Olpererhütteltä jatkoimme matkaa Berliner Höhenwegiä pitkin Friesenberghausille. Reitti on merkitty mustaksi ja se johtuu varmasti siitä, että polku kulkee pitkiä matkoja suurten ja pienten kivilohkareiden päällä ja askelvarmuutta vaaditaan. Kapeita jyrkänteitä tai muita putoamisen kannalta vaarallisia paikkoja reitillä ei ole, joten mielestämme se sopii myös vaikka pelkäisi hiukan korkeita paikkoja. Viikkoa aiemmin reitti oli ollut paikoin lumen peitossa ja silloin se on ollut varmasti todella hankala ja hidas kulkea, kun jalan alla olevia kivilohkareita ei ole nähnyt. Nyt reitti oli lähes lumeton ja hyvä kulkea.

 Taas hütte näkyy! Friesenbergsee ja hiukan oikealle Friesenberghaus.

 

 Vielä maisemat reitiltä ennen hütteä

Friesenberghausilta laskeuduimme takaisin järvelle. Tämä polku oli vielä kauniimpi kuin nousupolkumme. Olpererhütte ja Friesenberghaus ovat kohteita, jotka voi mainiosti käydä ihan omana patikkanaan, jos haluaa tehdä hiukan lyhyemmän lenkin. Friesenberghauselle pystyy nousemaan kätevästi Breitlahnerin kylästä. Silloin pystyy välttämään patojärven tietullinkin, jos ei sellaista halua maksaa.

Friesenberghaus 2498m

No mutta siinähän on Jaaskareille vapaa pöytä!

Paluureitti kulki tuon laakson läpi

Das ist Österreich!

Und das

Nousua ja laskua meille tuli reitin aikana noin 800m ja pituutta noin 15km, joten lenkki ei ole mitenkään erityisen vaativa fyysisesti. Normipatikka. Sen sijaan tekemämme reitti oli todella kaunis! Jouduimme jopa tinkimään virallisista patikoitsijan kultaisista säännöistä, jotka voit tarkastaa tästä ja pysähtelimme vähän väliä valokuvaamaan ja ihmettelemään upeita maisemia. Ohittamaan emme toki päästäneet ketään, joku raja se olla pitää.

Takaisin järvellä yhdessä pohojalaasten ystäviemme seurassa!

Hintertux

 Nousu Sommerbergalmille oli mukavaa

Olemme olleet Zillertalissa pari kertaa aikaisemminkin emmekä ole patikoineet laakson päädyssä Hintertuxissa. Kerran ajelimme siellä autolla sadesäällä ja näkymä oli oikeastaan aika ankea. Hintertux on jo niin korkealla, että siellä on jäätikkö, jossa lasketellaan kesälläkin. Sääennusteista meille on syntynyt mielikuva, että vaikka muualla olisi hyvää säätä niin yli 3000 metrissä Tuxin jäätiköillä voi olla pilvistä ja sateista. Kulunut viikko on ilmojen puolesta ollut upea, joten torstaina päätimme lähteä patikoimaan Tuxiin. Kaipa sielläkin nyt sää olisi suosiollinen.

Näkymä Zillertaliin

 

Mukavaa maisemaa häiritsee hissilinja

  Varmaan kaikilla hissivuorilla on tuollainen vihreä tekojärvi.

 Emme tiedä onko niillä jotain käytännön merkitystä vai onko ne tehty vain silmän iloksi.

Otimme tietoisen riskin, sillä vihaamme patikointia laskettelurinteissä. Kartan tutkiminen näytti kuitenkin, että laskettelurinteet voisi osittain välttää. Auf geht's, sillä onhan siellä kuitenkin jäätiköt! Tosin nyt jälkeenpäin voi sanoa, että hienompia jäätiköitä näimme viime vuonna Virgentalissa ja Pitztalissa.

Kyllähän noiden maisemien pitäis kuitenkin ihimiselle kelevata?

 Tai näiden?

Mayrhofenista Hintertuxin päätepysäkille kestää bussilla vajaan tunnin. Bussi oli mennen tullen aivan tupaten täynnä laskettelijoita ja patikoitsijoita. Tämä kohde on se, missä suuri osa Zillertalin turisteista haluaa hyödyntää vajaa 60€ maksavan Active Cardinsa. Sillä pääsee hissiyhteyksillä yli kolmeen tonniin näköalapaikoille.

Siellä sitä lasketellaan

Päätepysäkiltä nousimme Sommerbergille mukavaa metsäreittiä pitkin.(Nousumetrejä 600m) Hissillä ensimmäisen pätkän nousevat eivät tiedä, kuinka hienon miljöön he menettävät. Vehreää metsää ja pikkuniittyjä sekä vesiputouksia löytyi tämän tunnin nousun aikana. Suoraan hissillä laskettelurinteeseen ei ole meidän käsityksemme patikoinnista.

Debytantista tuli viikossa kymmenen pisteen alppipatikoitsija!

Nousupolku vei hissiaseman viereen ja siellä hetken etsiskelimme suuntia. Ensimmäisenä kohteenamme oli Kaserer Schartl (2446m). Sinne paarusti paljon muutakin porukkaa. Teimme siis ihan paikallisen perusreissun erotuksena se, että hissiä ei käytetty. Frauenwandin jälkeen Tuxer Joch Haus oli jo kivenheiton päässä. Lounastimme siellä ja jatkoimme matkaamme Weitentaliin ja takaisin bussin päätepysäkille.

 Patikkapimut tuumailevat kartan kiemuroita

Weitental oli vaikuttavan kaunis vihreä laakso. Vuorien rinteiden poimutus toi mieleemme Havaijilla näkemämme tuliperäiset rinteet. Maastossa menevät oikopolut lievittivät meitä tiefoobikkoja ja loppumatka olikin polkua lähempänä Hintertuxia. Matkalla oli kauniita puroja ja upea vesiputous.

Paluumatkalla Weitentalissa

Paluumatkalla kuljettaja joutui hälyttämään paikalle toisen bussin, kun auton etu- ja takaikkunat olivat täynnä liian suuren ihmismäärän vuoksi litistyneitä väsyneiden alppiharrastajien naamoja. Taas yksi syy välttää suosittuja bussimatkan päässä olevia hissivuoria. Täytyy kuitenkin todeta, että hankkimamme Mayrhofen Mobility Ticket on hintansa haukkunut.

 

 Reitti käänsi meidät hiljalleen takaisin Hintertuxiin

 Kokonaisarvio Hintertuxin patikkareissusta? Ihan suhteellisen ok ja Weitental nostaa arvosanaa todella paljon. Ei mene kuitenkaan likikään tämän kesän top 5-patikoita, josta yhden teimme tänään lauantaina Schlegeisspeicher-nimisellä jäätikköjärvellä. Siitä lisää jatkossa!

Loppumatkalla bongasimme myös komean vesiputouksen.

Stilluptal ja Kasselerhütte

Postikortti Itävallasta lukijoillemme.

Keskiviikkona patikoimme Stilluptalissa, jonka perälle on Mayrhofenista noin 45min pituinen bussimatka. Tämä kohde ei sisälly ostamamme Mayrhofen Mobility Ticketin piiriin, vaan on yksityisten taksien aluetta. Päädyimme ottamaan bussikyydin Grüne Wand-nimiselle hüttelle, joka sijaitsee viimeisenä pysäkkinä laaksossa. Laaksoon liikennöi useampikin yrittäjä, mutta me päädyimme tähän ja ajoimme viimeiselle pysäkille saakka vaikka pois olisi voinut jäädä aiemminkin. Edestakainen kyyti päätepysäkille maksoi 12e/hlö.

Ennen nousua sai keventää vaatetusta ja ottaa vesihuikat

Valitsimme tällä kertaa kevyen puolipäiväpatikan, koska Mayrhofeniin saapui ystäviämme ja halusimme ehtiä takaisin kylään varhain iltapäivällä. Ilma oli aivan upea, näkyvyys hieno, joten patikastamme tuli mahtava!

Oli niin kaunis aamu ja hieno maisema, että Debytanttiakin tuppasi naurattamaan

 Vehreää maisemaa..

... ja vesiputouksia..

.. ja lunta, kalliota ja sinitaivasta.

 Joku voisi sanoa, että kaunista.

Debytantti on opetettu hyvin.

  "Hütte näkyy jo" kajahtaa komeasti: Kasselerhütte 2177m

Ensin nautimme hiukan omia eväitä.

Ja sen jälkeen siirryimme hütten terassille kahville ja struudelille.

 Aika kivaa terassitunnelmaa Stilluptalista!

Edestakainen pistäytyminen Kasselerhüttellä oli noin 11km pituinen korkeuseroa tuli vajaa 750m. Se on täydellinen puolipäiväpatikka hyvällä polulla ja kauniissa maisemissa. Laaksossa saa kyllä kulumaan koko päivänkin, kuten viime reissullamme koimme.  Tähän reissuun tuhrasimme vajaa neljä kallisarvoista lomatuntia.

Paluumatkalle oli kuitenkin lähdettävä. Reittejä olisi mennyt 
eteenpäinkin, mutta niitä ei suositeltu lumitilanteen vuoksi.

Stilluptal on käymisen arvoinen paikka!

"Joko ne palaavat? Vikkelää porukkaa."

Gamshütte

 Gamshüttelle patikoimme tiistaina

Tiistaina palasimme arkeen ja patikkarinteisiin. Menimme bussilla läheiseen Finkenbergin kylään, josta nousimme Herman Hecht Weg-nimistä polkua Gamshüttelle. Nousua Finkenbergistä tuli 1100 metriä, mutta Hermanin tie on niin mukava, että sitä käveli ihan ilokseen ylämäkeen. Joskus nuorina (4v sitten) tulimme saman reitin alaspäin, mutta nyt sitä oli todella miellyttävää nousta. Aiemmin käyttämämme Georg Herbolz Weg on huomattavasti jyrkempi nousu.

Ginzlingin suuntaan Gamshütteltä. Aika mukavat maisemat.

 Alppiruusuja 

Hienolla paikalla sijaitsevalta Gamshütteltä päätimme jatkaa eteenpäin kohti Elsalmia. Reitti oli merkitty mustaksi eli vaikeaksi. Vähän huolehdimme debytantista, mutta aivan hienostihan tuo pärjää. Reitillä on muutama kapea kohta, jotka on varmistettu vaijereilla ja maisemat ovat aivan upeat. Hieno sää suosi tänään ja myös loppuviikolle on luvattu hyviä patikkailmoja.

Kapeimmat kohdat oli varmistettu vaijereilla

 Vielä silmäys taaksepäin

Itävalta esitteli debytantille tiistaina parhaita puoliaan.

Kapeaa, mutta mukavaa polkua kohti Elsamia, joka aukenee edessä

näkyvän solan jälkeen.

 Sitä ennen poristiin kuitenkin kiireimmät jutut.

Eihän tänne hättäilemmään ole tultu.

 Ja mikäs tuossa oli poristessa.

Elsalmilta laskeuduimme reittiä 534 Elsegg-nimiseen paikkaan.  Karttaamme oli merkitty bussipysäkki polun päähän Tuxin tielle. Ylläri, ylläri: ei pysäkistä tietoakaan. Kävelimme vilkasliikenteistä tietä pitkin viitisen minuuttia, kun samalle tieosuudelle sattui tulemaan nainen, joka avainnippu heiluen käveli jonnekin määrätietoisesti. K meni Korkeajännitys-lehdistä oppimallaan saksalla kysymään lähintä bussipysäkkiä ja nainen kertoi, että sinne on lähes 3 kilometriä.

 Ja Elsalm on alapuolellamme. Lammaslauma piiloilee varjossa

vasemmassa alareunassa.

 Ammut työssään kohtuullisssa maisemissa.

 Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä: Nainen heitti meidät omalla autollaan lähimmälle pysäkille ja kertoi matkalla, että karttaamme merkitty pysäkki on poistettu paikallistenkin harmiksi käytöstä jokin aika sitten. Hieno patikkapäivämme päättyi siis myös onnekkaasti! Olisi ollut surkeaa kävellä yli 17km pituisen patikan ja 1300 nousumetrin jälkeen helteistä ja kapeaa asfalttitietä monta kilometriä autojen vilistäessä ohitse.