Aurinkoa Ala Moanalla

Tätä nautimme aamukahvin kera parvekkeellamme

Keskiviikon ohjelmassa oli kävely Ala Moanaan. Upea sää vain jatkuu, vaikka ennusteet ovat heikompaa luvanneetkin. Emme valita.

Tarjolla on kaikenlaista kyytiä katamaraanilla: tunnin kierros 20$, merielämän tutkimista,

vauhtikruisailu, auringonlaskuspesiaali... Ja varmaan aika monta muutakin.

Ala Moanan rannassa on Magic Island -niminen puistoalue.

Siellä paikalliset grillailevat, ja pelailevat nurmialueilla.
 Kateeksi käy täkäläisiä.

Magic Islandilta  näkymä kohti Ala Moana Beachia.

Ala Moana Beach on japanilaisten hääparien suosittu kuvausmesta.

Muutaman tunnin aikana pareja poseerasi rannalla ainakin parikymmentä.

Isona surffaajaksi.

Merihenkistä elämää.

 Ala Moana Beach on laaja ja siisti ranta.

Ala Moanan ostarin alakerrassa saa syödä mitä vain haluaa.

 Kumpi kulkuneuvo olisi parempi? 

Jaaskarit eivät osanneet vastata ja taaskin käveltiin kämpille.

Asuessasi Havaijin Hiltonissa sinun ei tarvitse pulikoida samassa pikku Tyynessä meressä

muiden kanssa. Hiltonilaisille on tehty ihan oma tyynehkö meri without sharks.

Perjantaina lennämme Mauin saarelle. Loman ensimmäinen osa kokonaisine rantapäivineen Honolulussa on ohi ja jatkossa "suoritamme" enemmän. Palataan asiaan Mauilta!

Nämä metrinpituiset veijarit uiskentelivat aivan rantavedessä.

Waikiki News

 Tämä se karisti viimeisetkin unihiekat silmistä heti aamulla.

Aiemmin on tainnut tulla jo ilmi, että meillä on täällä ongelmana saada uni riittämään aamuun saakka. Tänään kuitenkin nukuimme jo kuuteen saakka aamulla, joten ehkä asia on paranemassa. Meille tuodaan sanomalehti aamuisin ja lehteä on kiva selailla aamukahvia nauttiessa. Tänään hätkähdimme uutista, jonka mukaan 10-jalkainen hai kierteleee Waikiki beachin tuntumassa ja on havaittu jo kaksi kertaa viimeisen kolmen päivän sisällä. Siis kymmenjalkainen hai! No, '10-foot' tarkoittaa ehkä kuitenkin hain pituutta ja on noin kolme metriä eurooppalaisessa mittakaavassa eikä kymmenjalkaista haita. Okei, ollaan vielä vähän aikaerosta väsyneitä.

 Upean sään ansiosta toivuimme uutisesta ja lähdimme

 Diamond Headille. Tuppasi naurattamaan.

Tällä reitillä ei tarvinnut vaelluskenkiä vaikka betonipäällystettä

ei ihan loppuun saakka riittänytkään.

Rannan yläpuolella pörrää helikopteri pitkin päivää ja K väittää nähneensä tv-ohjelman, jossa mm. juuri haiden liikkeitä tarkkaillaan koptereista uimarantojen yllä. Havaijilla tapahtui viime vuonna 14 ihmiseen kohdistunutta haihyökkäystä ja samaisen sanomalehden mukaan Mauin saarella hai oli eilen törmännyt surffilautailijaan ja pudottanut tämän mereen. Emme ylireagoi koskaan, mutta kävimme tänään asennuttamassa paikallisessa sähköliikkeessä keltaiseen Barbaraamme liiketunnistimet alapinnalle. Barbara kaikilla herkuilla.

Menomatkalla sai vielä mennä rauhassa, mutta palatessa oli jo ruuhkaa.

Tänään kävimme Diamond Headilla, joka on tulivuoren kraatteri ihan Waikikin kupeessa. Päivä oli taas aurinkoinen ja pilvetön ja huipulta oli upeat maisemat Honolulun kaupunkiin ja osaan muutakin Oahun saarta. Reitin alkuun hurautimme bussilla kymmenen minuutin matkan hotellin kulmalta. The Bus maksaa 2,50$ henkilöltä ja samaan hintaan saa käyttää lippua vielä muutaman tunnin ostamisen jälkeenkin. Vaihtoaika ilmenee lipusta.

 Kalderan muoto näkyi hyvin vähän ylempää.

Kuvauksellinen majakka

Aamuvirkut meikäläiset olivat "trail headillä" jo puoli yhdeksältä aamulla. Kävely oli alppiolosuhteisiin verrattuna tasamaata. Alkuvaihe oli päällystettyä kävelytietä ja rinteessäkin helppoa. Osa noususta kulki valaistussa tunnelissa ja viimeiset pätkät noustiin metallisia portaita pitkin. Kävely huipulle kesti puoli tuntia. Olimme tyytyväisiä aikaiseen lähtöömme, sillä paluumatkalla polku oli jo lähes mustanaan ihmisiä.

 Kyllä tuosta vedestä hain helikopterista erottaa. Miten ne muuten voi varmasti tietää,

 että kyseessä on varmuudella juuri se sama yksilö? Lehdessä lukikin, 

että ei se varmaa olekaan, sillä puuttuu vielä kattava merkitsemisjärjestelmä.

 Näköalatasanteilla on aika vähän tilaa, joten ne kaikki menijät joutuivat kyllä jonottamaan paikkaansa parhaimmille kuvausmestoille. Palatessamme alas huomasimme että parkkipaikka oli jo täynnä autoja ja uudet autolla tulleet joutuivat odottamaan jonossa vapautuvia paikkoja. Meikäläisiä bussin tuomia se ei haitannut.

Diamond Headilta oli huikeat maisemat Honoluluun

 Ja muuallekin saarelle

Täällä näyttäisi olevan pääosin amerikkalaisia, kanadalaisia ja japanilaisia turisteja. Japanilaisten kanssahan ei juuri tarvitse turista, mutta kyllä nämä jenkit ja kanadalaiset ovat small talkin mestareita. Sivusta kuunnelleena saa todistaa heidän selvittävän juuri tapaamilleen kanssaturisteille veljensä soitto- ja laulutaitoja (ei kuulemma ole kaksiset) tai taivastelevan yhdessä Nova Scotian upeita värejä johonkin vuodenaikaan. Kiitos passiivisen kielitaidon nuo jutut kyllä ymmärtää kuunnellen, mutta ihan toinen juttu olisi osallistua keskusteluun. Sitäpaitsi ainakin Janen velipojan musikaaliset kyvyt ovat ihan kehuttavat.

 Takaisin alhaalla ja Pepsi light maistui

Palasimme bussilla Waikiki beachille ja menimme heti

 testaamaan Barbaraan asennetut liiketunnistimet.

 Niinpä niin, siis monta kertaa näiden ensimmäisten päivien aikana ujoilevat Jaaskarit ovat joutuneet vastailemaan jenkkien tai kanadalaisten kaikenlaisiin kysymyksiin bussipysäkillä, rannalla tai kadulla. Suomessa jos menet oudolta ihmiseltä kyselemään jotain niin olet humalassa tai hullu, mutta nämä ne eivät ujostele. Ei siinä mitään, se on ihan hauskaa, kun alkuhämmennyksestä selviää.

"Nyt hälyttää, mutta signaali on tosi heikko. Ei Barbaran alla ole varmaan mitään isoa.

 Varmaan vaan suurehko parvi ruotsalaisia hapansilakoita".

Kohti sporttista elämää!

 Täällä sitä mietitään pää punaisena, 

kuinka Suomelle saadaan mitaleita olympialaisissa?

Maanantaiaamuna heräsimme klo 04.00 aamuyöllä. Kyllä, molemmat samaan aikaan ja olimme virkeitä kuin peikkoset. Vahinko, että siihen aikaan on vaikea keksiä mitään kovin järkevää tekemistä. Pari tuntia sinnittelimme ennen kuin hotellimme alakerrassa oleva mainio ravintola Egg's n Things avasi ovensa aamulla klo 06.00.


 Emme kuitenkaan ole ilmeisesti ainoita uniongelmaisia, sillä suosittuun ravintolaan oli pieni jono jo mennessämme ja paikka oli täynnä japanilaisia viimeistä pöytää myöten. Siis hei, jono klo 06.00 aamulla! Suomessa siihen aikaan on enintään taksijonoja ja on vielä normaalista kohonnut riski saada jonossa typerykseltä turpaansa. Henkilökunta sekoili tilauksessamme ja saimme kolme munakasta pannukakkuineen tilaamamme kahden sijaan. Mikäs siinä, syömäänhän tänne on tultu!

Parit pannarit ja munakkaat ennen kuin tuli vielä kolmannet.

 Päiväohjelmaan oli merkitty kävelyreissu Honolulu downtowniin ja Chinatowniin. Chinatowniin tulee hotelliltamme noin 7 km ja suurkaupungin helteisillä kaduilla tuo matka edestakaisin oli riittävä liikuntasuoritus tälle päivälle. Downtownin satamasta palasimme kohti Ala Moanaa, jonka ostoskeskuksen food courtilla nautimme lounasta.

 Tiesitkö muuten mikä on havaijilainen promilletesti?

 Lausu viisi kertaa nopeasti peräkkäin ex-kuningattaren nimi virheettömästi:

Lydia Liliʻu Loloku Walania Wewehi Kamakaʻeha. Onnistuitko?

 Hyvää ja turvallista matkaa!

 Tuossa rakennuksessa istuu täälläkin varmasti erehtymätön Korkein oikeus.

Kamehameha I oli Havaijin kuningas 1800-luvun paikkeilla.

 Vaatetuksesta päätellen vaatimattomuus ei kuulunut herran hyveisiin.

Ala Moanalta hyppäsimme trolley-bussiin, joka parin dollarin hintaan toi meidät viimeiset kilometrit Waikikille takaisin. Jalkavaivaisuusvuoro on näemmä tällä erää siirtynyt Janelle, jonka kantapohjakivut yllättivät pari viikkoa sitten.

Honolulun Chinatownissa

 Mitähän pahaa rouva on tehnyt?
 Viinimarjamehua sukulaisille ilman lisenssiä?

Chinatownista jatkoimme matkaamme satamaan.

 Taustalla Aloha Tower.

 Olet varmaan joskus miettinyt miltä näyttää mies, joka on löytänyt viihtyisän baarin käveltyään 3 tuntia 30 asteen helteessä suurkaupungin asfalttiviidakossa? Vastaus on edessäsi.

 Paluumatkalla poikkesimme Ala Moana beachille

Tuleva vuokra-autommekin odotteli meitä satamassa. Takapenkillä on vielä tilaa,

 jos olet nurkilla niin soittele ja saatat päästä kyytiin!

K ja Barbara. Olemme ristineet uimapatjamme Barbaraksi.

 Honolulu on rento paikka eikä kadulla kävelevä herrasmies

 Barbaran kanssa herätä suuria tunteita ohikulkijoissa.

Olemme muuten tänään ottaneet piiitkän askeleen kohti sporttisempaa lomaelämää Honolulussa! Miten niin? Illalla istuimme parvekkeella auringon laskua ihailemassa. Nautimme sushia ja kuohuviiniä ja katselimme, kun naapuritalossa sijaitsevassa kuntosalissa ihmiset spinningpyöräilevät rytmikkään musiikin tahdissa ohjaajan kannustaessa. Huomenna otamme taas askeleen pidemmälle kohti sporttielämää ja jätämme sushin pois. Ehkä.

Jaaskareiden kuntoilua Honolulussa.

Aurinko laski Honolulussa tänäänkin.

Aloha!

 Aamu sarastaa Waikikilla. Ennen seitsemää aamuvirkut ovat liikkeellä

 ja Jaaskarit kyttäävät parvekkeeltaan. Mikä taloyhtiö tahtoo meidät eläkeläisinä?

Otsikkoon voisi laittaa pari naureskelevaa hymiötä, jos haluaisi kuvata fiiliksiä. Ei nyt kuitenkaan laiteta, laitetaan aurinkoisia valokuvia Honolulusta Oahun saarelta Havaijilta!  Matka Helsingistä Aston Waikiki Circle hotelliin kesti 27 tuntia, mutta perillä ollaan, joten matka meni hyvin. Lontoossa tuuli niin rajusti, että sai pidellä penkistä kiinni koneen laskeutuessa, kun puhurit tuntuivat kuskaavan konetta miten halusivat. Los Angelesiin tulimme tunnin myöhässä ja saimme jännätä riittääkö vaihtoaika, kun suunnitellusta 3 tunnista tippui heti yksi pois. Riitti se vaikka maahantulomuodollisuudet jenkkeihin ovat kyllä todella perusteelliset. Ainakin kun on kiire jatkolennolle, niin tuntuu, että eikö vähempikin riittäisi? Perjantaina työpäivän aikana Honolulu tuntui vielä kaukaiselta jutulta, mutta täällä olemme! Aloha from Honolulu!

Waikiki beachin rantabulevardi on täydellinen paikka operoidun akilleksen kuntouttamiseen.

 Onneksi Kela suostui viimein maksamaan tämän kuntoutusmatkan meille molemmille!

Viime yönä makasimme unihorroksessa neljä tuntia ja heräsimme aamulla 05.00. Täällähän on ihan päinvastainen aika kuin Suomessa. Aikaeroa on 12 tuntia eli, kun Suomessa on ilta niin täällä on aamu ja nokkelasti päätellen päinvastoin. Emme ole ainoita aamuvirkkuja, sillä parvekkeemme alapuolella olevalla Waikiki beachilla ja Kalakaua Avenuen rantakadulla oli lähes aamukuntoilijoiden ruuhka aamulla kuuden jälkeen. Surffarit valuivat lautojensa päällä hiljaksiin meloen ja uiden kauemmas rannasta aaltoja odottelemaan.

 Surffarin perusasento.

 "Bad boys, bad boys". Ei ole helppoa pahiksilla

 beachilläkaan näköjään eikä tarvi ollakaan.

 Hotellimme sijaitsee aivan rannassa. Huoneen parveke (= lanai) on merelle päin ja näkymiä tähtäilemme toiseksi ylimmästä 13. kerroksesta, joten ensimmäiset 6 päivää tällä lomalla saamme seurata aitiopaikalta Waikiki beachin rantaelämää. Jos aikaero alkaa rasittamaan (huom. uudet kielioppisäännöt!!), voimme toki täkäläiset yöt katsella hiihtoa ja curlingia Sotshista ja nukkua päivät verhojen takana?

 Havaijin surffarilegenda Duke Kahanamoku. Fanit tuovat yhä leitä idolinsa patsaalle. 

K on sen verran tarkka muotoseikoista, että kävimme aamulla ilmoittautumassa

 Dukelle ja kerroimme saapuneemme 6 päiväksi hänen reviirilleen.

 

 Iltapäiväkaffet lanailla eli parvekkeella.

 Tänään ei ollut surffareille tällä rannalla aaltoja.

Sunnuntai on ollut lepopäivä. Hiukan olemme yrittäneet kävellä yli vuorokauden matkasta jäykistyneitä jalkoja ja selkää vetreämmiksi, mutta muuten emme ole tehneet mitään. Huomaa, että kroppa ihmettelee eikö nyt kuuluisi nukkua? Muutenkaan olo ei ole normaalin partaveitsen terävä. Päivä on ollut silti mitä upein. Täällähän on myös "talvi" eli marras- tammikuussa sataa vähän enemmän kuin muina kuukausina. Varsinaista sadekautta kuten Aasiassa täällä ei kuitenkaan käsittääksemme ole. No, tänään aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on ollut yli 30 pykälää, joten olemme jättäneet päikkärit väliin ja menemme samoilla silmillä maaliin asti.

Taustalla näkyvä kukkulan huippu Diamond Head on lähipäivien kohteemme. Amerikkalaiset tuntuvat pitävän sitä päiväretkenä, mutta meistä se näyttäisi parin tunnin reissulta.

" Mitä? No en varmasti ole menossa rannalle"! No okei, iltapäivällä rentouduimme

 Waikiki beachilla ja kelluskelimme meressä 3 dollarin uimapatjalla. Onneksi American Airlines ja Finnair suostuivat antamaan yhden istuinpaikan veloituksetta patjallemme paluumatkalle.

 Auringonlasku Honolulussa. "Ei paha"

 Tästä jatketaan!

" Kuule, miten olis Havaiji?"

Tämän postauksen aidot Havaijin kuvat ovat ystäviemme 

nappaamia parin vuoden takaiselta reissultaan.

Talvimatkamme alkaa olla käsillä. Syksyllä etsiskelimme pitkään mieluisaa kohdetta helmikuulle, mutta oikein sopivaa ei tuntunut helpolla löytyvän. Viimeksi olimme idässä Singaporessa ja Malesiassa ja nyt teki mieli länteen. Karibialta ei oikein tuntunut löytyvän matka-aikataulultaan meidän lompakolle sopivaa kohdetta. Florida on kiva, mutta siellä olemme jo olleet. Eräänä syysiltana vietettiin koti-iltaa keltaisessa keittiössämme. K spekuloi mahdollisia lomakohteita ja Jane vaivasi pizzataikinaa. Lähes tuskallisen jahkailun lomaan Jane heitti: "No, mentäisiinkö sitten vähän pitemmälle, Havaijille." Lentobongari K teki työtä käskettyä ja Bingo!  Näin se oli, American Airlinesin tarjouskampanja teki tehtävänsä ja parin tunnin kuluttua sähköpostissa oli vahvistus lentolipuista Helsingistä Honoluluun. Ei mennyt jahkailuksi. Hintavertailun vuoksi lennot esim. Bangkokiin samaan ajankohtaan olivat yhtä kalliita (tai halpoja) kuin lennot Honoluluun.

 Ollapa Hesasta suora reitti Havaijille! Suora lento 

pohjoisen pallonpuoliskon yli olisi vain 11 000 km pitkä.

 Eikö tuota reittiä tosiaan kukaan ole meitä ennen huomannut?

Havaijisaaret ovat saariryhmä Tyynellä valtamerellä ja sillä on kahdeksan pääsaarta.Tämän USA:n viimeisimmän osavaltion pääkaupunki on Honolulu Oahun saarella, jonne lennämme ensimmäiseksi. Matka Helsingistä Honoluluun kestää noin 25 tuntia.

 Tämä reitti takaa vähän jaloittelumahdollisuuksia eri lentokentillä.

Matkaa tulee 14 000km.  Olemme paatuneita hiilijalanjälkiin nähden.

Välilaskut ovat Lontoossa ja Los Angelesissa, joissa molemmissa on noin 3 tunnin breikki koneessa istumiseen. Aikaeroa Suomeen on mukavasti 12 tuntia, joten kroppa voi olla hiukan ihmeissään aluksi. Toisaalta Honolulun yö ei voi olla paljon pimeämpi kuin kaamos-Suomen keskipäivä, joten valon määrässä Havaijin yössä ei ole mitään uutta. Täytyy vain pitää silmiä kiinni eri aikaan kuin kotona. Keep it simple! Älä lähde nukkumaan silloin, kun muut valvovat äläkä valvo silloin kun muut nukkuvat. Se siitä aikaerosta.

 Honolulun Waikiki Beachin rannalla odottelee

ensimmäinen hotellimme Aston Waikiki Circle

Pidempään kuin lentolippujen ostamista jahkasimme itse matkan sisältöä. Olemme reissussa 3 viikkoa, joista 19 päivää perillä Havaijilla ja lentoihin kuluu vuorokausi suuntaansa. Lopulta päädyimme siihen, että ensin oleskelemme 6 vrk Oahulla aikaeroon totutellen ja Honolulun suurkaupunkiin tutustuen.

 Waikiki-beach iltapäivällä 15.42. Suomessa klo on 03.42 yöllä. Melkein varttia vaille neljä.

 Mitäs tuumaat, lähtisitkö huoneeseen pimennysverhojen taakse nukkumaan,
 koska alati pimeässä Suomessa on yö?

Oahulta lennämme Mauin saarelle, jossa olemme myös 6 vrk. Mauilla meillä on käytössä vuokra-auto, jolla pääsemme liikkumaan kätevästi saarella. Mauilta palaamme viimeiseksi viikoksi takaisin Oahulle, jossa tällä kertaa otamme myös vuokra-auton ja pääsemme tutustumaan paremmin saaren muihinkin osiin.

Havaijin saaret. Jaaskarit hengailevat Oahulla ja Mauilla.
 Pysy mukana reissulla!

Vaihtoehtoina pohdimme käymistä lisäksi Kauin tai Big Havaijin saarella, mutta ajattelimme, että loma saattaisin mennä liian levottomaksi. Liikaa siirtymisiä, joihin aina kuluu arvokkaita matkapäiviä. Emme ole maa- tai kohdebongareita, tärkeintä on olla kunnolla siellä minne menee!

 Road to Hana odottaa meitä Mauin saarella. Kyllä, tuo "ura" vuoren rinteessä on maantie,

 jota pidetään yhtenä hienoimmista maailmassa.

 

"Jenkkien Kanaria", näinhän sitä kuulee monesti sanottavan Havaijista. Nyt sattui niin mukavasti, että meillähän on suhteellisen tuore kokemus tästä suomalaisten Kanariasta Las Palmasin reissumme myötä. Lupaamme tehdä tunnollista ja puolueetonta vertailutyötä ja raportoida kokemuksistamme. Ehkäpä pääsemme tällä matkalla jopa vähän kävelemään kevyessä patikkamoodissa vanhojen tulivuorten kraattereiden rinteille ja sisuksiin. Sinänsä jo iso toive, sillä viime vaellusreissun jälkeen K:n akilles on operoitu eikä sitä vielä ole koeponnistettu.

Merikilpparit taitavat olla Havaijin peruskamaa, mutta merestä hyppelehtiviä

 ryhävalaita haluaisimme tosiaan nähdä!

Suurin toive olisi kuitenkin nähdä Havaijin vesissä talvehtivia ryhävalaita. Näkisipä edes vähän valaan selkää sen tullessa hengittämään. Tai sitten vaikka komea kosiohyppy. Niin, tämä kaikki tietysti sen mahdollisimman törkeen värisen havaijipaidan hankkimisen lisäksi...

Ensi kesänä Auran rannoilla harmaa ei ole enää muotia.

 Illanvieton ohessa kuvasimme kaverin havaijipaidan.

 Sopisiko K:lle samanlainen punainen tai keltainen?
 Harmaata väriä ei tunneta Havaijilla.

Viimeisen viikon työrutistus on vielä edessä ja lauantaiaamuna 8. helmikuuta startataan matkaan. Jos kaikki menisi putkeen niin sikäläistä aikaa lauantai-iltana saattaisi olla yömyssyn paikka Honolulun Waikiki beachilla. Ja nyt emme tarkoita myssyllä pipoa. Toivottavasti seuraava blogipäivitys tulee noin viikon kuluttua Honolulusta!