Värikäs Barbados

 Amarit sen tekevät. Ryhdymme tuomaan Suomeen kuvassa näkyviä sukkahousuja.

 Ennakkotilaajille kaupan päälle henkilökohtainen kotiinkuljetus ja

 samanlainen keltainen paita kuin rouvalla.

Pari viimeistä päivää olemme tutustuneet Barbadoksen etelärannikolle. Lauantaina kävelimme saaren pääkaupunkiin Bridgetowniin, minne tulee matkaa hotelliltamme noin 5km. Olipa muuten paikka! Varmasti värikkäin kaupunki missä olemme olleet koskaan. Buenos Airesin kävelykatu Calle Floridakin kalpenee Brigetownin kävelykadun väri-ilotulituksessa!

 Jokanaisen perusnuttura

Kävelykadulla tuli tunne "kuka ei kuulu joukkoon"?

Lisätkää tähän vielä äänet mielikuvistanne

Täällä on varmaan kiellettyä pukeutua harmaaseen eikä kaupoista kuuluva reggae-rytmi huononna fiilistä. Uskomaton paikka. Meille Bridgetown oli jopa pieni shokki rauhallisten päivien jälkeen, joita olemme viettäneet täällä pienen matkan päässä. No, äkkiä sopeuduimme ja pian olimme kuin kanat vedessä.

The Bridge

The Bridgehouse

Barbadoksen kansalainen ja parlamenttitalo

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä saaren kaakkoiskulmalle Crane Beachille, joka kuulemma jokaisen Barbadoskävijän kuuluu nähdä. Suunnitelmaan tuli kuitenkin ylipääsemättömiä esteitä. Cranelle ei päässytkään bussilla ongelmitta etenkään näin pyhänä ja hotelivirkailijalta oli pudota tekarit, kun kysyimme, että missä on lähin pyörävuokraamo? Ei ole kuulemma kukaan koskaan aiemmin halunnut vuokrata pyörää. Joku vuokraamo tiedettiin olleen kulmilla joskus, mutta respan tyttö arveli sen lopettaneen vähäisen kysynnän vuoksi. Ei sitten vuokrattu pyöriä mekään.

 "Don' be shy" kalanperkaaja kutsui meidät juttusille

 

Pakaralihas juntturassa?

 

Matkalla Silver Sandsille

Muutimme suunnitelmaa ja menimme paikallisbussilla Oistinsiin, josta kävelimme Silver Sands-nimiselle leijasurffareiden suosimalle rannalla. Kävelyä kesti sen verran pitkään, että välillä epäilytti päädytäänkö tässä minnekään. Tiekin loppui, mutta rantaa myötäilevä kävelypolku johti viimein kohteeseemme. Reilun tunnin kävelymatka tuli Oistinsista. Viimein päädyimme kauniille rannalle ja matkalla näkyi hienoja rantanäkymiä.

 Perillä

 Silver Sands on surffaajien suosiossa

 Täällä paikallisetkin leikkivät rannalla. Hiekkasota näyttää olevan kivaa.

Paikallinen bussikulttuuri ansaitsee oman kappaleensa blogissamme. Täällä kulkee virallisia busseja ja sitten jotain vähemmän virallisia pakettiautoja, jotka ovat myös tunnettuja julkisia liikennevälineitä. Näissä pakuisssa on sen verran aktiiviset sisäänheittäjät, että jos kävelee ajatuksissaan niin saattaa tulla heitetyksi sisään vaikka ei olisi menossa mihinkään. Toisaalta kyyti maksaa 2 Barbadoksen dollaria eli noin 75 centtiä matkasta riippumatta, joten sillä kyydillä voi ajella vaikka ei olisi menossakaan mihinkään. Lisäbonuksena tulee tajunnanräjäyttävää reggaeta ämyrit kaakossa ja rastatukkien heilumista rytmin tahtiin pakettiauton täydeltä. Jos et silloin tajua olevasi Karibialla niin et koskaan!

 

Barbadoslaiset piilolinssit. Jouluhassuttelua näkyy kaupan kassallakin.

Siinä on ihan perusrastaa. Dreadlocksit ovat kuulemma helppohoitoset.

 Täällä herrat eivät ilmeisesti kärsi kaljuuntumisesta kovin suuresti.

Pyörän vuokraamisen lisäksi toinen takaisku tuli auton vuokraamisesta. Seuraavat vapaat vuokra-autot saarellamme on saatavilla kuulemma tammikuussa! Silloin me jurnutetaan jo Yariksella Suomessa. Joko täällä on liikaa turisteja tai liian vähän vuokra-autoja. Eli lystikkäät bussikyytimme reggaen ja rastojen seurassa saavat jatkoa. Ei siinä mitään, sillä se on oikeasti mukavaa. Olisipa vaan rastat.

Jaa, että olemmeko muistaneet "laimata"? To lime tarkoittaa siis chillailua, rentoilua, hyvää ruokaa ja juomaa, naureskelua, hauskaa elämää. Don't worry, olemme!

"Laimausta" parhaimmillaan.

Hyvää joulua!