Zell am See vuonna 2008 ja vieläpä kesällä vaikka ei hevin uskoisi.
Tuossa olemme uramme ensimmäisellä patikalla ja eipä juuri
surkeampi reitti tai sää olisi voinut olla. Emme ainakaan saaneet
unelma-alkua harrastuksellemme. Opimme heti yhden asian:
Vältä laskettelurinteessä patikointia kuin ruttoa!
On taas se aika vuodesta, että kesäinen patikkareissu kolkuttelee ovella. Parin viikon päästä suuntaamme reiluksi kuukaudeksi alppialueelle ja kaksi ekaa viikkoa kuluu Pohjois-Italian Dolomiiteilla Pustertal-nimisessä laaksossa ja toiset kaksi Itävallan Zillertalissa Mayrhofenin kylässä. Lisäksi Innsbruckiin jää totutusti muutama irtopäivä loman alkuun ja loppuun.
" No niin, tämähän on jo jotain. Jos se tuo K ei ihan väärässä ollutkaan,
kun tänne niin monta vuotta mankui ja kärtti".
Vuonna 2008 ei ollut blogia eikä läppäriä reissuilla.
Juomat ovat pysyneet pitkälti samoina.
Paikka on Hintersteiner See Söllin lähistöllä.
Tänä talvena oli sen verran puuhaa alkuvuodesta, että aikamme ei riittänyt uusien kohteiden punnitsemiseen, joten valitsimme tällä kertaa kaksi vanhaa ja tuttua laaksoa, joihin olemme aina tienneet palaavamme uudelleen. Nyt oli sopiva aika. Tuntui myös sopivalta muistella lyhyesti menneitä kesiä ja niiden hienoja tai vähemmän hienoja patikoita!
Onko ensimmäisen patikkareissun jälkeen koskaan ollut sateisia tai sumuisia vaelluksia?
On. Joskus on otsa kolahtanut kipeästi hütten seinään ennen
kuin on sumun takia tajunnut, että perillä ollaan!
Zillertal ja Pustertal ovat siis meille tuttuja laaksoja K:n vuorotteluvapaakesiltä, kun saimme viettää peräti pari kuukautta kerrallaan vuorimaisemissa. Zillertalissa majoitumme samassa Mayrhofenin kylässä kuin aiemminkin, mutta Pustertalissa Innichen vaihtuu hiihdosta tuttuun Toblachin kylään. Lennämme Innsbruckiin ja julkiset liikenneyhteydet ovat niin hyvät, että tänä suvena aiomme pärjätä ilman vuokra-autoa.
Vaelluspoluilla pärjääminen on varustelukysymys
Sitten aina joskus onni potkii ja käy näin. Yhtäkkiä oletkin toisessa kerroksessa
ja sadepilvet ovat alapuolellasi.
Zillertal Höhenweg vuonna 2010. Pyöräilimme reilu 3 tuntia jyrkkään ylämäkeen päästäksemme tälle huikealle maisematielle. Ei muuten ollut sitten ihan pala kakkua se "pikkunousu"...
Lue juttu tästä.
Pustertal ja alhaalla Innichenin kylä vuonna 2011. Arvaat varmaan,
että viihdyimme Hochpustertalissa kuten tuota osaa laaksosta kutsutaan.
Tulihan sitä yli kahden kuukauden aikana kavereita ikävä välillä.
Joskus vietimme pitkiä aikoja vuorille kiikaroiden, jos vaikka näkyisi sattumalta joku tuttu.
Eipä vaan näkynyt, mutta tänä suvena huhujen mukaan jo
useampikin ystävä on tulossa meitä ilahduttamaan!
Eli jotain mukavaa on tulossa, mutta vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa kesäistä arkea. Onneksi futiskisat yölähetyksineen alkavat niin ainakin K:lla aika kuluu. Yöt valvoessa ja päivät tokkurassa.
Tässä kohtaa pitäisi fanaattisimmankin uneliaan futisfanin silmien viimeistään aueta.
Drei Zinne Pustertalissa. Kuva on vuodelta 2011 ja otettu yli 15 km päästä.
6 kommenttia:
Reipasta meininkiä ja komeita maisemia :D
Kiitos Tiina! Pidämme peukkuja, että tänä kesänä ilmat suosisivat :)
Hienoa!! Alppipostauksia tulossa :)Itsekin olen patikoinut Itävallassa ja Sveitsissä, mutta oon ns. sunnuntaipatikoija, jolla huilitaukoja kertyy reissulla kai enemmän ku kilometrejä! Innsbruck on tuttu, samoin Söll, Seefeld ja Davosin seudut. Ensi vuonna olisi tarkoitus tutustua Zell am Seen rinteisiin. Mukavia reissuja teille toivottaa -Irmelin-
Kiitos! Sveitsi on meille käymätön patikkakohde ja myös siellä on kuulemma todella upeaa. Ehkä sinne joskus! Kyllähän nuo tauot tuppaavat venymään aina, kun nousun jälkeen panoramamaisemille pääsee. Maisemathan ne on koko homman suola! Pari viikkoa lähtöön vielä, mutta vaelluskengät on jo kaivettu esiin...
Ai että, kohta se alkaa...alppikesä! Vähän kaihertaa, että jää itsellä kesäreissu lyhyeksi tällä kertaa, mutta pääsenpähän teidän blogissa nojatuolimatkalle! Syksyksi on kyllä varattu pieni Tirolin matka ;-)
Morjens Tiina!
Arvaa vaan onko täällä jo kartat moneen kertaan availtu ja taiteltu. Uusia reittejä olisi kiva kävellä ja aiemminkin tehtyjä vaelluksia ihan mielellään tallaisi uudestaan. Näin on että addiktoitua voi monin tavoin, mutta tuskin Tiroliriippuvaisuus niin vakavaa on. Kiva kun seuraat reissuamme. Annahan hyviä vinkkejä, jos juolahtaa mieleesi.
J ja K
Lähetä kommentti