Auf Wiedersehen!

Innsbruckissa piti vielä kiivetä vuorelle maisemia katselemaan.
Kuvan keskellä kaukana näkyy Serles-vuori Stubaitalissa,
joka valloitettiin kaksi kertaa.

Lauantaina matkustimme hiukan haikealla mielellä Stubaitalista Innsbruckiin. Piristystä tarjosi kuitenkin yllättävän hieno sää ja huoneen saatuamme kiirehdimme vielä yhdelle patikkareissulle, vaikka pääsimmekin matkaan vasta puolenpäivän jälkeen. Kohteemme oli Höttinger Alm ja sieltä saimme vielä kerran katsella kauniita maisemia. Tulipa nyt sitten varmasti viimeinen alm-lounas nautittua tälle kesälle. Mukava reissu, vaikka käyttämämme nousu ja lasku kulkivatkin laskettelureittiä pitkin. Ei sillä enää eilen ollut niin väliä, olimmehan vähän itsellemmekin yllätyksenä bonusvaelluksella. Meillä ei ollut mitään karttaa ja kuljimme vain viitoitusten mukaan.

Höttinger Alm näkyy kuvan keskellä

Almin pihalla totesimme, että vielä olisi ollut kiivettävää.
Olimme kuitenkin niin myöhään liikkeellä, että palasimme alas kaupunkiin.

Takuuvarmasti viimeinen alm-lounas!
Salamimakkara oli niin kuiva, että se oli varmaan keskiajalta ja jäi syömättä.

Illalla jo satoi, mutta sateenkaaret olivat näyttäviä.

Päivän mukavin yllätys koettiin kuitenkin, kun olimme Innsbruckin keskustassa matkalla vuorelle. Yhtäkkiä erään kahvilan ovesta pöllähtää eteemme tutun näköinen nainen, joka hymyili meille iloisesti ja tuli tervehtimään. Blogituttavamme Tiinahan siinä seisoi edessämme jalkakäytävällä! Hän on täällä Itävallassa omalla lomallaan ja törmäsimme toisiimme keskellä Innsbruckia! Harmillisen vähän ehdimme jutella keskenämme, kun kiire vuorille painoi mielessämme myöhäisen aikataulumme vuoksi eikä edes valokuvaa tajuttu napata. Hieno yllätys joka tapauksessa ja mahtavaa loman jatkoa, Tiina!

Olemme vaellusreissuillamme silloin tällöin piipahtaneet
Innsbruckissa ja vanha kaupunki on oikein miellyttävä

K:n vuorotteluvapaakesät ovat nyt sitten ohitse. Tai jatkuuhan vapaa vielä tämän elokuun loppuun, mutta ensi kesälle ei normaalia kesälomaa pidempää vapaata enää riitä, koska sääntöjen mukaan vapaat on pidettävä kahden vuoden sisällä. Aivan luksuskesiä nämä ovat olleet. Ei ole ollut huolta huomisesta ja puitteet on tullut kehuttua jo moneen kertaan. Jos näissä olosuhteissa ei ihminen pysty täydellisesti rentoutumaan ja nauttimaan elämästä, niin silloin on varmaan syytä seistä tovi peilin edessä. Varmasti yksi elämän parhaita päätöksiä ottaa vuorotteluvapaa ja viettää kaksi kesää täällä alppialueella.

Nautimme olostamme Stubaitalissa ja Neustiftin kylässä

Tämän kesän kohteet Pustertal ja Stubaital olivat erittäin onnistuneita valintoja. Kumpaankin paikkaan voisi periaatteessa mennä uudelleenkin, mutta sitä ennen yritetään koluta vielä monia uusia tuntemattomia paikkoja. Neustiftin kylä oli varmasti ehkä kaikkein rauhallisin paikka, missä olemme täällä Alpeilla olleet. Se sopi meille täydellisesti, sillä olimme tulleet tänne nimenomaan nauttimaan rauhasta ja tulihan tuota käytyä kesän aikana jokunen kerta vähän vuorillakin käveleskelemässä. Janen päiväkirjan mukaan olemme tehneet kesän aikana 35 patikkareissua ja näppituntumalta sanoisimme, että yksikään ei ole kestänyt alle neljää tuntia. On tullut siis ulkoiltua, mutta nyt on edessä paluu arkeen.

Dorfplatz on Neustiftin kuuma keskus

Kiitos kaikille lukijoillemme ja erityisesti kommentoinnit ovat pitäneet yllä bloggausintoa. Aiheeseen liittyen on tulossa vielä yksi postaus, jossa pohdiskellaan vaeltajan varusteita. Seuraavan kerran matkailun merkeissä jatkamme Budapestin reissun yhteydessä. Siihen asti Auf Wiedersehen!

Kiitos ja anteeks!
Kesän viimeiset tervehdykset Rotspitzlen huipulta.