Maanantaina pilvet pelleilivät kanssamme.
Näyttäisikö vai eikö näyttäisi?
Maanantaina kävelimme pari pykälää vaativamman patikan sunnuntaihin verrattuna. Autoilimme aamulla ennen yhdeksää Weisslahnbadiin, johon on asunnoltamme muutama kilometri. Reittimme lähtöpaikalle olisi päässyt kävellenkin, mutta vuosien myötä olemme oppineet säästämään maantietä pitkin käveltäviä kilometrejä ja käytämme nämä askeleet mieluummin itse rinteisiin. Etenkin iltapäivällä väsyneenä patikalta palatessa parikin kilometriä asfalttia usein kuumassa säässä on joskus aika tuskaa.
Tierser Alpl-hüttelle nousimme Bärenlochin vierustaa.
Ei juurikaan tarvinnut pelätä ruohikosta tarttuvia punkkeja.
Loivasti nousevan laaksotien jälkeen päästiin sitten "oikeaan nousuun".
Weisslahnbadista lähdimme kävelemään pitkin Tschamintalia, joka päättyy suunnilleen kuuden kilometrin jälkeen vuorenrinteeseen ja Y-risteykseen. Valittavaksi tulee reitti vasemmalle Tierser Alpl Hüttelle tai oikealle Grasleitenhüttelle. Laakson pohjalla kulkeva reitti oli loivasti nousevaa metsätietä, jonka pituus tuntui paluumatkalla laskusuuntaan aika tappavalta tottumattomille jaloille. Tschamintal on kaunis laakso, mutta pilvet leikkivät kanssamme eivätkä suostuneet avaamaan koko panoramaa vaan vilauttelivat vuoren kulmaa aina vähän sieltä täältä. Sama jatkui koko päivän emmekä päässeet alhaalla roikkuneiden pilvien vuoksi täysillä ihastelemaan avoimia maisemia. Toisaalta ei myöskään satanut ja hienon jännittävyysasteenhan nuo pilvet lisäsivät.
Kukkahattutäti ja jyrkkä pudotus, mutta vaijerit varmistavat
"Hütte näkyy jo!". Lähtöpaikan opasteen arvioitu aika oli 3t 50 min.
Saavuimme kohteeseen 2t 40minuutissa.
Tierser Alpl on uusi rakennus ja paikalla oli kovasti patikoitsijoita.
Useimmat näkyivät tulevan Seiser Almin puolelta, josta
reitit ovat helpompia kuin Tiersin suunnasta.
Seiser Alm on tuttu vuodelta 2010, jolloin asuimme kuukauden Ortisein kylässä.
Nyt pilvet häiritsivät maisemaa, mutta Plattkofel sinnitteli näkyvissä.
Kohti Grasleitenhütteä ja Tierser Alpl jää vasempaan nurkkaan
2500 metrissä on vielä vähän lunta
K seisoo Molignonpassilla 2604m ja näyttää reittiä kohti Grasleitenpasshüttea, joka sijaitsee kahden vuoren notkelmassa. Sinne ei nyt menty, mutta varmasti vielä menemme.
Grasleitenhütte sijaitsee aika huikealla paikalla, mutta on jokamiehen saavutettavissa.
Jossakin paikassa trittsicherheit eli askelvarmuus on eduksi.
Päiväreissumme pituudeksi tuli reilut 20km ja korkeuseroja oli vajaa 1500m. Matkan pituus ja varsinkin loivahko alamäki tuntui hiukan jaloissa autolle palatessa ja tiistain lepopäivä on ollut tarpeen. Välillä korkeimmissa kohdissa tuuli sen verran kylmästi, että jouduimme vetämään jatkolahkeet shortseihimme, laittamaan pitkähihaista ylle eikä Janen pipokaan ollut liikaa. Oli päässyt vuoden aikana unohtumaan, että epävakaalla säällä 2500m korkeudessa voi olla todella kylmää. No, varusteet olivat kuitenkin tietysti mukana, joten ei siinä muuta ollut kuin pukeutumisen vaiva.
Takaisin autolla ihan reippaan reissun jälkeen.
Matkan kokonaispituus reilut 20km, korkeusvaihtelu 1500m.
