Kähee keskiviikko!

 

 Keskiviikkona patikoimme todella käheissä maisemissa! 

Aina Itävalta kotiolot voittaa!

Tiistaina meillä oli Ruhetag eli vapaapäivä. Aamulla kävimme autoilemassa lähikylissä Ramsaussa ja Schladmingissa, jotka ovat suomalaisille urheiluihmisille tuttuja paikan nimiä. Itävallassa on useampia Ramsau-nimisiä kyliä, mutta naapurimme Ramsau am Dachstein on se kaikkien hiihtoniilojen varmuudella tietämä Ramsau. Schladmingissa puolestaan oli viime talvena alppilajien mm-kisat, joten urheilukylissä autoiltiin. Kaupoissa Jane puolestaan oli liekeissä ja palaamme kotiin kevytuntsaria rikkaampina.

Jane ja Kleinbergalm tiistaina

Iltapäivällä piti mennä lähialmille syömään, mutta K sai pohkeeseen niin kivuliaan krampin, että suunnitelma muuttui. On se kaveri, ensin kävelee alppirinteillä 22km kuin tyhjää vaan ja seuraavana päivänä Filzmoosin tasamaalla alkaa pohje krampata. K:lle ei sovi tasamaan kävely. Saisikohan Kelalta jotain tukia, jotta voisi tuon perusteella muuttaa tasamaa-Suomesta tänne ja kävellä vain ylä- tai alamäkiä? Menimme kuitenkin Kleinbergalmille HISSILLÄ(!!) ja nautimme salaattiannokset.

Aamulypsy Hofalmilla.

Aivan upea aamu Filzmoosissa. 

"Hei, tänään valokuvataan taas pirun suuria kiviä". 

"Kaverit tykkää!"

 Keskiviikko oli Itävaltaa parhaimmillaan. Aivan upea päivä. Wunderschön kuten täällä sanotaan. Pilvetön taivas ja helteinen lämpötila vuorellakin. Nyt ei häirinnyt kova tuulikaan kuten maanantaina.

 Jane zoomailee Steiglpassin reittiä,

joka nostaa peruspolulta reilut parisataa metriä.

Pohjevammaisen säikäyttämänä olimme suunnitelleet ihan inhimillisen reitin Hofalmilta Hofpürglhüttelle ja siitä pistäytyminen jyrkän ylämäen päässä Steiglpass-solassa (2018m) ja takaisin panoraamapolulle kohti Rinderfeldtiä ja alas takaisin Hofalmille. Aivan sikakähee reissu nykysanoilla ilmaistuna!

Pohjehemmon minimitavoite saavutettu. 

Ollaan Hofpürglhüttellä

ja jatkoreitin maisemat taustalla.

Hofpürglhütteltä Gosaukammin huippuja

 Upea näkyvyys vallitsi koko päivän.

Hofpürglhütte näkyi hienosti ja jäätikkö 

jossain kaukana taustalla. Super!

Millä kramppaava kivulias pohje saadaan seuraavaksi päiväksi 14 km ja 800m korkeusmetrin kävelykuntoon? Vastaus löytyy onneksi Itävallasta. Murmeltiersalbe eli murmelisalvalla! Sääli vaan itse murmelia, mutta salva tekee ihmeitä.

Kivaa reittiä. Kaverimme Torstein 

eli Torsti on kohtuullisen kokoinen kiven järkäle.

K ja Murmelsalbe. Salva auttaa kaikkiin tunnettuihin fyysisiin vaivoihin. 

Murmelihan on laumaeläin, joten salva auttaa myös sosiaalisiin ahdistustiloihin. 

Ole sanavalmis ja sukkela, seurueen ilopilleri, käytä Murmelisalvaa! 

Huom, nautitaan ulkoisesti!

Rupeaisimme tuomaan sitä Suomeen, mutta silloin jäisi hierojat ja fysiot ihan työttömiksi ja se ei olisi hyvä juttu Suomelle tänä päivänä. Omaan käyttöön tuomme kylläkin ja parille kivuliaalle kaverille.

 K Steiglpassilla. Bishcofsmütze taustalla. Alppiloman paras

suoritus on kuitenkin jos saa bloggauksiin kaikki konsonantit virheettä.

 No hei, oliko vähän käheet maisemat?

Pari vaelluspäivää olisi vielä jäljellä ennen siirtymistä Salzburgiin. Meteo lupailee, että tämän päiväinen hurjastelu myöhäisellä hellekesällä jatkuu. Aurinkoa, sinitaivasta ja lämpöä liki 30 asteeseen. Emme laita hanttiin mikäli toteutuu!

Kaverikuva Rinderfeldillä

 Janehan ei hevosia ohita kuvaamatta

Unterhofalmilla Itävallan perusmaisemissa

Itse Unterhofalm. Elävää musiikkia, pöydät täynnä iloisia ihmisiä, 

kauniit vuoret ympärillä ja upea kesäsää. 

Tämänkin vuoksi tänne aina haluaa takaisin.

Dachsteinin kalkkivuoret

K ja taustalla Torstein-niminen vuori.

Kavereiden kesken Torsti.

Sunnuntaina satoi! Aivan totta! Oli ihan päässyt unohtumaan, että Itävallassa voi sataa taivaasta saakka ihka oikeaa vettä. Aiemmalla kuukauden kesälomallamme satoi parina päivänä ja muutenkin täällä on kuulemma ollut niin kuiva kesä, että osassa maata on jo kärsitty kuivuudesta.

Gore-tex testattiin.

 Hofpürglhütte K:n pään yläpuolella vähän vasemmalla.

Sade ei meitä juuri häirinnyt. Tiesimme, että tulee sadepäivä emmekä pitäneet aamulla kiirettä. Runsain sade tulikin aamulla, kun vielä pyörittelimme peukaloitamme kämpillä. Matkaan päästyämme ilma oli kostea ja pilvinen, mutta suoranaiseen sateeseen emme päässeet vieläkään. 18 km pituinen pyhäpatikka 700m korkeuserolla kävi mukavasta liikunnasta. Hofpürglhüttelllä kävimme ilmoittamassa, että vieraat Suomesta ovat saapuneet viikoksi Dachsteinin kalkkivuoria ihmettelemään.

Täällä ei olla Nauku-Maijan tyttöjä, vaikka vähän sateleekin.

 Pyhäillallinen nautittiin Fiakerwirtissä.

Nämä Dachsteinin vuoret täällä ovat hiukan eri näköisiä kuin vaikka kesäkohteissamme Virgentalissa ja Pitztalissa. Dachstein lukeutuu pohjoisiin kalkki-Alppeihin ja kuuluu jopa Unescon maailmanperintökohteisiin. Samanlaisia vuoria kuin Dolomiiteilla. Kovan näköistä kiveä, käy varmaan kipiää jos kaatuu.

Maanantaiaamuna uni loppui jo kuudelta. Verhon raosta näytti lupaavalta - sinitaivasta. Meillä on huoneisto, jossa voisi kokkailla aterioita ja vähintäänkin aamiaiset. Tällä kertaa valitsimme mukavimman vaihtoehdon ja sovimme aamiaisdiilin emäntämme kanssa. Sovittuun aikaan aamulla hipsimme kerroksen ylemmäksi aamiaishuoneeseen. Sinne rouva on kattanut itävaltalaisen perusaamiaisen.

K ei vielä tartu haarukkaan, sillä aamiaismunat puuttuvat. 

Kyllä, tuo kaikki on meille kahdelle. Sitten emäntä vielä kyselee 

huolestuneena, että "onko nyt varmasti tarpeeksi kaikkea?"

Kuvassa ei näy jugurtti- ja müslipöytää.

Aamiaisen jälkeen hurautimme Filzmoosin vaellusvaltakuntaan Hofalmille. Kuuden kilometrin tieosuudesta kohti Bischofsmutzen vuoria pitää maksaa muutama euro tietullia. Vaellusbussilla olisi päässyt ilmaiseksi, mutta nyt ollaan porhoja eikä jaksa tuijottaa aikatauluja!

"Mä oon Julbomies".

 Bischofsmütze on vielä pilviverhossa.

Maanantaipäivämme kunnianhimoinen tavoite oli seuraava reitti: Hofalm - Sulzenhals - Tor - Dachstein Südwandhütte. Ja saatinhan se kuljettua vieläpä reippaalla meiningillä. Reitin maisemat olivat luokkaa SUPER! Vaativuutta tuli korkeusvaihteluista. 22 km pituutta ja yli 1 km nousuja tuntuu reisissä tässä blogatessakin.

Sulzenhals 1827m. Tästä reitti lähti laskeutumaan ja 

nousi sitten taas uudestaan kohti Toria.

Alkumatkalla mietiskeltiin, ettei pahemmin tänään tuule. No, eikö mitä! Sulzenhalsilla alkoi semmoinen puhuri, että juuri kuvan kesti ottaa t-paita yllä ja sitten äkkiä vaatetta päälle. Aivan järisyttävä tuuli! Puuskittainen tuuli vallitsi koko päivän. Pelkkää hyvää tuuria oli, ettei lippikset lentäneet päästä.

K matkalla Sulzenhalsilta eteenpäin. 

Torstein 2948m on korkein huippu takana.

Sulzenhalsilta reitti pudotti meidät hieman alemmaksi ja taas alkoi uusi nousu kohti Tor-ylitystä. Siellä olikin vaelluksen korkein kohta 2033m. Tor avasi näkymät seuraavaan laaksoon. Siellä häämötti myös kohteemme Dachstein-Südwandhütte. Sinne päästäksemme meidän piti kuitenkin pudottaa korkeutta muutama sata metriä ja nousta taas uudestaan hüttelle.

Jane kuuntelee tuulen ulvontaa vuorenrinteillä.

Tuloreittiä Halsilta

Tässä ollaan reitin korkeimmalla kohdalla Torilla 2033m.

Kohde näkyy, mutta melkoinen alamäki ja ylämäki edessä ennen sitä.

 Tuo kaksikko oli liikkeellä aika kevyellä jalalla.

 Varmaan naureskelivat meille.

Hütten tuulensuojainen puoli.

Janen takana näkyy tulosuuntamme.

 Ei tarvinnut istuskella t-paidassa ja shortseissa.

Paluumatkalla K osoittaa Toria, jolle pitää taas 

nousta ne muutama sata metriä.

Lauantain suuri kysymys

 

Terveisiä Filzmoosista!

Se on syyskesäloman aika. Turkkiin, Alanyaan? Bulgarian ihanille rannoille? No vähintään Kreikkaan tukemaan antiikin aikaista taloutta? Ei, on vastaus kaikkiin edellä arvattuihin. Itävaltaan Salzburgin maakunnan ja Steiermarkin rajalla sijaitsevaan Filzmoosiin. Tällä kertaa ei siis Tiroliin. Onko täällä Filzmoosissa edes vuoria?
 

Hotelli Himmelreich Salzburgin lentokentän vieressä

Perjantai-iltana lensimme Helsingistä Berliinin kautta Salzburgiin. Majoitus oli myöhäisen saapumisen vuoksi lentokentän läheisyydessä, hotellissa nimeltään Himmelreich. Taivaan valtakuntaan päästäksemme piti kävellä vartti ja osata satujen sankarien tavalla tietää taikasana. Sen avulla saimme avaimen, joka oli kätketty myöhäisten saapujien varalle tehtyyn boxiin.

Suuressa vuokra-asunnossamme (Dorfblick) ei ole valittamista.
Jaa, no parveke on vain kahdella seinustalla. 
Miksi ei olisi saman tien rakentanut koko talon kiertävää parveketta?

Aamulla kävelimme kentälle takaisin hakemaan vuokra-automme ja toivottavasti tällä kertaa selviämme vähemmällä jälkipyykillä auton vuokrauksesta kuin kesämatkallamme. Jos arkesi kotona on tylsää ja haluat selvitettäväksesi pieniä ongelmia ja kysymyksiä, joihin kukaan ei vastaa niin vuokraapa huviksesi auto Budget-vuokraamosta vaikka et tarvitsisikaan. Ihan vaikka vaan pihalle seisomaan ja voihan sen aina pitää tyhjäkäynnillä. Kuluupa aika paremmin. Budgetin kanssa on riittänyt vapaa-ajan puuhaa muutama viikko kesäloman jälkeenkin. Onneksi nyt lienee ohi koko häslinki. 100 % vuokraamo ainakin meidän kohdallamme. 2 vuokrausta, 2 ongelmaa. Arvatkaapa nouseeko peukku ylös vai alas? Budgetilla ei ole niin halpaa autoa enää tarjolla, että Jaaskarit tarttuisivat tarjoukseen.

Jane  ja taustalla Filzmoos. Erikoisen näköinen

 vuori on nimeltään Bischofsmütze.

 Edellisestä kuvasta pykälä oikealle.

Dachstein-vuoret eteläpuolelta.

Auto kuitenkin taas vuokrattiin ja Salzburgista paahdettiin reilut 80km etelään Tauernin autobaanaa pitkin. Lauantaiaamuna oli motarilla ruuhkaa ja jälleen kerran kadehdimme täkäläisiä. Mieti hiukan! Herra Salzburgilainen kysyy lauantaiaamuna Rouva Salzburgilaiselta mitä haluaisit tehdä tänään, rakas? Ne on täällä romanttisia. Rouva vastaa, että ei tiedä. Ei jaksaisi aina olla täällä Salzburgissakaan. Tylsä paikka. Aurinkokaan ei paista kunnolla keskustaan, kun on tuo ikäloppu linnoitus aina edessä. "Räjäyttäsivät sen". Miehet ovat täällä Itävallassakin mestareita lukemaan rivien välistä ja herra päättelee rouvan haluavan vaihtelua. Auto alle ja Sloveniaan tai vaikka Italiaan. Saksapoppi soimaan ja hauskoja juttuja solkenaan. Se on täällä noin helppoa ja ehkä siksi autobahn oli ruuhkainen ja autot täynnä pitkästyneitä rouvia Salzburgista matkalla kohti mukavampaa elämää.

Huomaa Julbot. K:n uudet urheiluaurinkolasit,

 joilla pitäisi pärjätä jäätikölläkin.

 Kesällä kyllästyttiin lelulaseihin ja ostettiin kunnon lasit Innsbruckista.

 Koko Itävaltaa askarruttanut suuri kysymys sai vastauksensa.

 Jaaskarit ehtivät Moosalmille, joka olikin tosi kaunis.

Kuinka monessa paikassa liikenneympyrä on niin

nätti, että pitää kuvata joka suunnasta?

Me pysähdyimme kuitenkin Filzmoosiin ja majapaikkaamme nimeltään Haus Dorfblick. Lauantain suuri kysymys oli ehdimmekö kaikesta kiireestä huolimatta vielä samana päivänä hüttelle tai almille? Syömään tai edes jotain juomaan jos oikein tiukille menee?

 Satunnainen näppäys Filzmoosin keskustasta.

 Onko tuossa sinipaitaisessa reppuhemmossa jotain tuttua?

 Kaunista keskustaa

Nyt K on saanut vainun jostakin

 Oli kuitenkin hurjan paljon tekemistä. Piti herätä ja mennä aamiaiselle. Valokuvakin piti näpätä lentokenttähotellista. Auton nouto, takaisin hotellille hakemaan laukut ja Tauernbahnia pitkin kohti etelää. Kaupassakin piti käydä, kun täällä eivät pidä kauppoja auki sunnuntaisin. Mikähän siinäkin on? Voiko Horst Itävallassa oikeasti tietää lauantaina mitä aikoo syödä seuraavana päivänä mikä monesti on sunnuntai? Outo juttu.

 Olisihan se pitänyt arvata.

 Filzmoosin Biergarten nurkan takana. Ei muuten tilattu mitään.

 Raatailtiin mukavia muuten vaan.

 Täällä pitäisi viikko pärjätä. Onnistuukohan, erikoisia eläimiä ja kaikkea?

  Tuollaiset vuoretkin ovat niin kovin ahdistavia.

I sing a Liad für di

 Tirolin lippu.

 "Tirol, du bist mein Heimatland".

Kuukauden alppilomamme on lopussa ja huomenna matkustamme Pitztalista Innsbruckiin. Yksi yö siellä ja pyhäiltana myöhään kotia kohti. Monesti olemme viimeisissä bloggauksissa syyllistyneet ruikutukseen, kun pitää palata kotiin, mutta nyt emme tee sitä.

Kuukauden aikana on ollut aikaa värkätäkin reiteillä

 vaikka reittiennätyksiä tavoitellaan.

Hienoahan Suomeen ja arkeen on palata. Pääsee töihin. Näkee kauas, kun ei ole turhia vuoria edessä. Loppuu turhanpäiväinen ihmisten tervehtiminen, kun naapuri mieluummin katselee kengän kärkiään ohitse kävellessään kuin sanoisi vaikka Guten Morgen suomeksi. Täällä ei myöskään ilmeisesti arvosteta esim. ruokaa ja juomaa samalla tavalla kuin Suomessa, koska se on täällä reilusti halvempaa kuin meillä kotona.

Viimeisen päivän patikan otimme varman päälle  

ja kävimme uudelleen Kaunergrathüttellä.

 Oli vähän kiire pakkaamaan. 14 km ja 1200 korkeusmetriä.

Täällä ihmiset eivät osaa huolehtia tavaroistaan. Kauppaan mennessä auto jätetään käyntiin ulkopuolelle tai korkeintaan sammutetaan moottori ja jätetään ikkunat auki ja avaimet virtalukkoon. Myllyllä (=bussipysäkillä) olemme seuranneet leivän paistamista ja  eräs aamu huomasimme, että tapahtumaan liittyvät tarvikkeet, oluet ja muut juomat ovat hataran lauta-aidan takana, joka on suljettu riippulukolla, joita Honkkari myy Suomessa vitosella.

 Vuorikiipeilijä. Nuo ne on ÄIJIÄ.

Mitähän tuo vastaa, kun lehtimyyjä soittaa takataskussa olevaan

 kännykkään ja kysyy onko paha paikka?

Pitztal oli mukava paikka. Pidimme siitä, että useilla reiteillä pääsee ihan mahtavien jäätiköiden viereen tai jopa jäätikölle kävelemään. Upeita maisemia ja korkeille reiteille pääsee hisseillä tai ilman. Oli myös matalampia almireittejä, joilla ei tarvinnut roikkua vaijereissa, jos ei sellaista halua. Tämän kesän aikana lumi ei ole ehtinyt sulamaan korkeilta paikoilta ja paikalliset päivittelevät lumen määrää yläreiteillä. Isäntämme ei muista koskaan nähneensä heinäkuussa lunta tässä kotivuorella Hochzeigerilla. Kovasti on kyllä lumi parin viikon aikana sulanutkin. Sen totesimme tämän päivän uusintavaelluksellamme Kaunergrathüttelle. Kesän viimeiset lumialueet luisuteltiin läpi ja todettiin ne jo paljon kutistuneemmaksi.

Aika kiva paikka ottaa rennosti. Dont worry be Happy!

Tänään Kaunergrathütellä ei ollut legendoja.

 Ei muuten tarvinnut fleeceäkään.

Pitztal on pitkä laakso ja sen vuoksi oli välillä hiukan rasittavaa käyttää ilmaista vaellusbussia, koska matka Jerzensistä laakson päätyyn kesti noin 50 minuuttia. Sama matka kahdesti päivässä raskaan vaelluksen lisäksi ei aina ollut herkkua. Omalla autolla kuljettaessa tätä ongelmaa ei tietenkään ole. Hüttejä tai almeja ei myöskään ollut mielestämme ihan niin paljon kuin esim. Virgentalissa. Toisaalta kaksi viikkoa kiersimme vuoria niin aktiivisesti, että ei ihme jos reittivaihtoehdot alkoivat lopussa vähetä. Mielestämme ihan peruseinarille riittää kuljettavaa pariksi viikoksi.

 Täällä on hütteillä todella ystävällistä porukkaa. Tarjoilijatytöillä

 oli tänään kuulemma trachtenpäivä.

Kuukauden aikana  olemme myös käveleskelleet jonkin verran. Jane tosin totesi tänään vuorelta palatessamme, että on ollut yli kuukauden tauko kuntoilussa ja hyvä että pääsee kotiiin treenaamaan?! Olemme pitäneet kuukauden aikana patikoinnista kuusi vapaapäivää, joista kaksi on ollut matkustuspäiviä. Aika tiuhaan on Tirolin rinteillä yritetty saada hanuria, reisiä ja pohkeita parempaan kuosiin.

Hanuriharjoitukset käynnissä. Aina ei tuosta hanurista

 kajahda Andreas Gabalierin tasoisia säveliä.

Ilmat ovat olleet aivan mahtavat. Kaksi ensimmäistä päivää Achenseellä satoi, mutta sen jälkeen on ollut vain muutama satunnainen pilvipäivä ja muuten aurinko paistaa. Paras kesämme täällä ilmoiltaan. Itäosassa Itävaltaa kärsitään jo kuulemma kuivuudesta, kun siellä ei ole tullut yö- ja iltasateita mitä alppialueella tulee enemmän.

 Viimeisestä patikkareissustamme huolimatta oli kiva fiilis

Monta mieltä askarruttanutta asiaa selvisi kesän aikana. Esim. bensan hinta Itävallassa, veden virtaussuunta Alpeilla ja Pitztalin bussikuskien kahvi- ja tupakkataukopaikat kesken ajon matkustajia täynnä olevassa bussissa ovat tarkassa tiedossa. Paljon on vielä kuitenkin epäselvää ja sen vuoksi palaamme Itävaltaan reilun kuukauden kuluttua, mutta emme Tiroliiin vaan Salzkammergutin Filzmoosiin.

Kesän 2013 viimeinen kaverikuva. Kesän saldo on noin 340 km pituutta ja 24200 korkeusmetriä. Laskua tuli noin 1km vähemmän yhden hissilaskun vuoksi. Jos se jotain suuresti häiritsee niin voimme käydä sen vielä erikseen kävelemässä. Ilmoita jos haittaa.

Kesän korkein vuoremme

Lupasimme postauksen alussa, että emme valita loman loppumista. Päinvastoin lopetamme tämän meille hauskaan juttuun. Illat täällä kuluvat säätiedotuksia ja musiikkiohjelmia seuraten. Pari viimeistä kesää Itävallan ykköstähti on ollut Andreas Gabalier. Kaverin keikoilla näyttää olevan meno kuin Münchenin Oktoberfesteillä. Huippuhitti on "I sing a Liad fûr di" ja me olemme kuulleet sen varmasti päivittäin parin kesän ajan radio Tirolista. Olemme luvanneet opetella kappaleen sanat ensi kesäksi ja hankkia nahkahousut ja dirndlen aidon tunnelman tavoittamiseksi. Klikkaa Itävallan suosikki tästä kuultavaksi ja palataan asiaan syyskuussa Filzmoosista!

Hyvää kesän jatkoa!