2.9.2013

Dachsteinin kalkkivuoret

K ja taustalla Torstein-niminen vuori.
Kavereiden kesken Torsti.

Sunnuntaina satoi! Aivan totta! Oli ihan päässyt unohtumaan, että Itävallassa voi sataa taivaasta saakka ihka oikeaa vettä. Aiemmalla kuukauden kesälomallamme satoi parina päivänä ja muutenkin täällä on kuulemma ollut niin kuiva kesä, että osassa maata on jo kärsitty kuivuudesta.


Gore-tex testattiin.
 Hofpürglhütte K:n pään yläpuolella vähän vasemmalla.

Sade ei meitä juuri häirinnyt. Tiesimme, että tulee sadepäivä emmekä pitäneet aamulla kiirettä. Runsain sade tulikin aamulla, kun vielä pyörittelimme peukaloitamme kämpillä. Matkaan päästyämme ilma oli kostea ja pilvinen, mutta suoranaiseen sateeseen emme päässeet vieläkään. 18 km pituinen pyhäpatikka 700m korkeuserolla kävi mukavasta liikunnasta. Hofpürglhüttelllä kävimme ilmoittamassa, että vieraat Suomesta ovat saapuneet viikoksi Dachsteinin kalkkivuoria ihmettelemään.

Täällä ei olla Nauku-Maijan tyttöjä, vaikka vähän sateleekin.
 Pyhäillallinen nautittiin Fiakerwirtissä.

Nämä Dachsteinin vuoret täällä ovat hiukan eri näköisiä kuin vaikka kesäkohteissamme Virgentalissa ja Pitztalissa. Dachstein lukeutuu pohjoisiin kalkki-Alppeihin ja kuuluu jopa Unescon maailmanperintökohteisiin. Samanlaisia vuoria kuin Dolomiiteilla. Kovan näköistä kiveä, käy varmaan kipiää jos kaatuu.

Maanantaiaamuna uni loppui jo kuudelta. Verhon raosta näytti lupaavalta - sinitaivasta. Meillä on huoneisto, jossa voisi kokkailla aterioita ja vähintäänkin aamiaiset. Tällä kertaa valitsimme mukavimman vaihtoehdon ja sovimme aamiaisdiilin emäntämme kanssa. Sovittuun aikaan aamulla hipsimme kerroksen ylemmäksi aamiaishuoneeseen. Sinne rouva on kattanut itävaltalaisen perusaamiaisen.

K ei vielä tartu haarukkaan, sillä aamiaismunat puuttuvat. 
Kyllä, tuo kaikki on meille kahdelle. Sitten emäntä vielä kyselee 
huolestuneena, että "onko nyt varmasti tarpeeksi kaikkea?"
Kuvassa ei näy jugurtti- ja müslipöytää.

Aamiaisen jälkeen hurautimme Filzmoosin vaellusvaltakuntaan Hofalmille. Kuuden kilometrin tieosuudesta kohti Bischofsmutzen vuoria pitää maksaa muutama euro tietullia. Vaellusbussilla olisi päässyt ilmaiseksi, mutta nyt ollaan porhoja eikä jaksa tuijottaa aikatauluja!
"Mä oon Julbomies".
 Bischofsmütze on vielä pilviverhossa.

Maanantaipäivämme kunnianhimoinen tavoite oli seuraava reitti: Hofalm - Sulzenhals - Tor - Dachstein Südwandhütte. Ja saatinhan se kuljettua vieläpä reippaalla meiningillä. Reitin maisemat olivat luokkaa SUPER! Vaativuutta tuli korkeusvaihteluista. 22 km pituutta ja yli 1 km nousuja tuntuu reisissä tässä blogatessakin.

Sulzenhals 1827m. Tästä reitti lähti laskeutumaan ja 
nousi sitten taas uudestaan kohti Toria.

Alkumatkalla mietiskeltiin, ettei pahemmin tänään tuule. No, eikö mitä! Sulzenhalsilla alkoi semmoinen puhuri, että juuri kuvan kesti ottaa t-paita yllä ja sitten äkkiä vaatetta päälle. Aivan järisyttävä tuuli! Puuskittainen tuuli vallitsi koko päivän. Pelkkää hyvää tuuria oli, ettei lippikset lentäneet päästä.

K matkalla Sulzenhalsilta eteenpäin. 
Torstein 2948m on korkein huippu takana.

Sulzenhalsilta reitti pudotti meidät hieman alemmaksi ja taas alkoi uusi nousu kohti Tor-ylitystä. Siellä olikin vaelluksen korkein kohta 2033m. Tor avasi näkymät seuraavaan laaksoon. Siellä häämötti myös kohteemme Dachstein-Südwandhütte. Sinne päästäksemme meidän piti kuitenkin pudottaa korkeutta muutama sata metriä ja nousta taas uudestaan hüttelle.

Jane kuuntelee tuulen ulvontaa vuorenrinteillä.

Tuloreittiä Halsilta

Tässä ollaan reitin korkeimmalla kohdalla Torilla 2033m.
Kohde näkyy, mutta melkoinen alamäki ja ylämäki edessä ennen sitä.

 Tuo kaksikko oli liikkeellä aika kevyellä jalalla.
 Varmaan naureskelivat meille.

Hütten tuulensuojainen puoli.

Janen takana näkyy tulosuuntamme.
 Ei tarvinnut istuskella t-paidassa ja shortseissa.

Paluumatkalla K osoittaa Toria, jolle pitää taas 
nousta ne muutama sata metriä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikö ookkin kivisempää kuin muissa paikoissa!?! kalkki-alpit.
Makee aamupala teillä! Nyt on mahtavaa katsoa kuviakin, kun osaan suurentaa ne, hah ha!!!
Ei ole ollut skype auki. Naattikaa ystävät, perhana tuollaisilla 22km:n lenkeillä.... Varo, Kari, jalkaas, elä innostu liikaa pomppimaan kuin kauris. -L-

Tiina kirjoitti...

Ai että! Kaunista on. Joko keskimmäisten pakaralihasten paikat tulevat mieleen muistelematta..?

Te ootte aina askeleen tai pari edellä varustelussa. Kunnon urheilulasit on olleet mielessä jo pari kesää. Ei ole niitä sen enempää kuin kunnon reppua tai sauvojakaan vielä näkynyt.

Viel Spaß! Minä lähden kotimaan matkailemaan pariksi päiväksi.

Jaaskarit kirjoitti...

Leena: Kivisiä ne on nämä reitit täällä. Tosiaan kuin Dolomiiteilla, mutta onhan nuo kauniita. Sen veran on ollut kiiruita päiviä, että ei ole pahemmin oleskeltu koneella. Tänään otetaan vähän rennommin patikoinnin puolesta.

Tiina: Kyllä keskimmäiset ja laitimmaisetkin pakaralihakset muistuttelee kivasti olemassa olostaan. Kesällä tosiaan kyllästyttiin huonoihin urheilulaseihin ja hankittiin paremmat. Se vaatii aina kypsymistä nuo hankinnat..! Mukavaa kotimaan matkailua!

Tiina Konu kirjoitti...

Täällä myös eräs Itävaltaan rakastunut ilmottautuu blogin lukijoiden joukkoon. Olen kahlannut bloginne läpi ja voin sanoa että huh, hienoja reissuja olette tehneet! :) Ja mikä parasta, kuvat ovat olleet helpottamassa alppi-ikävää..

Varustelusta tuli mieleeni, että ilmeisesti hommaamanne sauvat ovat jonkinlaisella pikalukituksella? Miten tuo pikalukitus on toiminut ts. voiko lukituksen pitävyyteen todella luottaa? Sauvoja ilman en itsekään lähtisi patikoimaan, mutta nyt olisi tosiaan hankinnassa säädettävät sauvat, tähän asti on menty tavallisilla kävelysauvoilla..

Ensi kesänä olemme suuntaamassa Mayrhofeniin ja onkin ollut kiva lukea postauksianne sieltä ja napsia reitti-vinkkejä omaan matkasuunnitelmaan. ;) Mutta muistatteko, kulkiko tuolla erikseen Wanderbussia vai pääsikö siellä miten hyvin liikkumaan laaksojen välillä/sisällä?

-Tiina K.-

Jaaskarit kirjoitti...

Heip!
Tervetuloa lukijaksi! Mukava, että kirjoituksista ja kuvistamme on ollut iloa ja ehkä jotain hyötyäkin. Annamme mielellämme lisätietoa s-postillakin jos jotain kysymyksiä herää.

Monta kesää vaellettiin ilman sauvoja, mutta sitten kun ne otettiin käyttöön ei paluuta ole. Ostimme Black Diamond sauvat (n. 80€), joissa on helppo pikalukko. Ei tarvitse kiertää ja kiristellä, kuten useimmissa malleissa. Tuotteen nimi on Trail Compact Trekking Poles.

http://eu.blackdiamondequipment.com/en/trekking-poles/trail-compact-trekking-pole-BD1121020000ALL1.html#start=1

Sauvat ostimme Saksasta. Mulla katkesi sauva erään vaellusloman aikana kesällä 2012, mutta onneksi tilalle löytyi naapurikaupungista samanlaiset.
Nyt on sitten varaosiakin, jotka jäivät katkenneesta parista :-). Noissa sauvoissa erityisen mukavaa on se, että käsiotetta voi muunnella. Lenkit on ergonomiset, mutta jos ei halua pitää käsiä lenkeissä esim. maaston niin vaatiessa, voi pitää otetta kädensijojen alapuolelta, joissa grippimateriaali jatkuu pitkälle alas. Alamäkeen voi pidentää sauvoja helposti ja nopeasti flik lock -lukoilla. Lukot ovat pitävät. Kannattaa aina reissun jälkeen purkaa sauva osiin, että ne pääsevät kuivumaan. Meillä jäi kotiin tullessa purkamatta ja uudestaan käyttöön otettaessa oli putket hieman jumissa, kun sisään oli jäänyt kosteutta. Kyllä ne siitä kuitenkin tokenivat. Sauvoihin tulee mukana myös lumisommat, jos aikoo kävellä jäätiköllä. Meillä ne ei ole olleet käytössä. Voisi melkein luulla, että olen firman edustaja, kun näin kehun, mutta ne on vaan hyvät! Netistä saattaa saada tilattua, jos Suomesta ei löydy.

Mayrhofen on todella kiva paikka. En sen enempää käy selittämään kaikkia mukavia juttuja, kun kerran olet postauksemme lukenut. Olimme siellä kesällä 2010 neljä viikkoa ja käytimme vallan julkisia. Päälaakso Zillertal jatkuu Tuxiin ja sitä tietä menee tiheään busseja ihan Tuxerin jäätikölle saakka. Sitä emme muista tarkkaan, oliko lipuista alennusta gästekartella. Voi myös olla, että jos hankkii turistitoimistosta jonkun Zillertal-kortin, voi päästä ilmaiseksi (ehkä myös hisseissä). Meillä ei ollut. Mutta bussit kulkivat.

Myös Ginzlingiin/Zemmergrundiin menee bussi, jolla pääsee aina perille asti patojärvelle Schlegeisspeicherille, jossa kävimme Olpererhüttellä. http://mieluustimaailmalla.blogspot.fi/2010/07/jaatikkojarven-seudulla.html Bussireitin varrella on pysäkkejä, joilta voisi lähteä reiteille. Paljon jäi käymättä meilläkin.

Stilluptaliin menee pikkubusseja, joiden ilmoituksia oli kylän ilmoitustaululla. Ilmoittauduimme sellaiseen ja kyydillä olisi päässyt ihan perille asti laakson perälle. http://mieluustimaailmalla.blogspot.fi/2010/07/superhienoo-stillupissa.html

Pari kertaa hyppäsimme kylältä Gerlosiin menevään bussiin ja nousimme pois Ötschenwirtin kohdalla. Siitä lähti ylämäki kohti Gerlosteinwandia ja siellä pystyi tekemään monia reittivalikoimia. Yhden kerran vaelsimme Kolmhausille ja toisen kerran panoraamareittiä Zillertalin suuntaisesti kohti Mayrhofenia. Matkalle sattui useita Almeja.

Eli vastaus kysymykseesi. Kyllä pääsee hyvin liikkumaan busseilla.

Ai, tässähän alkaa itsekin lämpeneen ajatukselle mennä taas tuonne! Normaalisti vaelluspäivien jälkeen ei paljoa jaksa kuin syödä ja korkeintaan blogata. Mayrhofenissa oli kyllä meille ihan must päästä pari kolme kertaa viikossa kuulemaan pelimanneja. Lähes joka ilta oli jossakin show. Itävallassa löydämme itsestämme aina perinneihmisen ;-)

Tiina Konu kirjoitti...

Hienoa, kiitos tuosta linkistä ja vinkeistä sauvojen hoitoon! Kävin paikallisessa Prismassa katsomassa "säädettäviä" sauvoja. En tiedä, mille vuorikiipeilijälle tai mini-ihmiselle ne oli tarkoitettu kun pituutta sauvoilla oli "runsaat" 50 cm ja säätövaraa 10 cm. :D Joten suuntaanpa tuonne linkkiin ja etsin tuollaiset Mustat Timantit jostain :)

Tuo Itävaltalainen kansanmusiikki saa kyllä aina hymyn huulille! Meidänkin on aina pakko päästä kuuntelemaan pelimanneja, ehkä se iloisuus tarttuu :)