Kuinka kauan kestää japanilainen valokuvailta?

Ramsaun parkkipaikka oli näin vähäkukkaisen talon vieressä. 

Kukkakauppiailla on täällä kissan päivät.

Jaahas, taas ollaan ihan pikkasen surullisia.  Upea vaellusviikko on ohi ja synkkä talvi on edessä. Vaikka eipä käy valittaminen: meillä oli enempi kuin tuuria kun saimme näin upean loppukesän viikon viettää täällä supermaisemissa.

Schladmingin Feisterehof on viimeisen patikkamme lähtöpaikka.

Unelmavaelluksia tuli jo viikon mittaan tehdyksi. Miten voisi kruunata tämän kaiken? Vaikea vastata ja vaikeaa toteuttaa. Meillä oli hieman rajoituksia sillä olisi mukava päästä pakkaamaan ajoissa, joten kovin pitkälle reitille ei ollut lähteminen. Päätimme autoilla naapurikylään Ramsau am Dachsteiniin ja nousimme sieltä edestakaisen reitin Guttenberghausille.

Täällä mentiin. Nousua lähtöpaikasta tuli reilu 1000m.

Guttenberghausille menevä reitti oli alkumatkaltaan metsätietä. Isot sepelimölökyrät jalan alla ei olleet ihan kivaa nousumaastoa. Puolessa välissä nousua tie kapeni poluksi. Se teki laajoja siksakkeja ja sillä saatiin ainakin pari kilometriä lisää matkaan. Alastullessa rikottiin lakia ja oikaistiin. Hiukka ihmetyttää miksi ihmisen luontainen alastuloväylä yritetään estään kieltokylteillä ja pakotetaan kävelemään "ylimääräiset" mutkat.

Hei! Vielä löytyi yksi puhdas paita viimeiselle vaellukselle!

Guttenberghaus 2147m. Täällä sai ripustaa paitansa

narulle ja äkkiä se kuivuikin myöhäiskesän porotteessa. 

Terassilla itävaltalaista äijäenergiaa.

 Tonni nousumetrejä takana. Onko magnesiumtankkauksen

ansiota, että vielä jaksaa painaa? Suomalaista rouvaenergiaa.

 Guttenberghaus yläpuolelta.

Hiihtoniilojen Schladming alapuolella.

Guttenberghausin takana on n. 50m:n nousun jälkeen

näköalat pohjoisen puolelle Am Stein -vuoristoon.

  

Miksi Filzmoos valittiin? Halusimme kylän, josta pääsee suoraan vaelluksille ja joka olisi itsessään kompakti. Aikansa nettiä ja Google Earthia selattuaan voi näköjään päätyä aivan optimaaliseen vaelluspaikkaan. Käytettävissämme olisi ollut kattava vaellusbussiverkostokin, johon nyt emme niin perehtyneet. Filzmoosin kylä on kyllä aivan SUPER!  Kukkaparvekkeita ja kaikki palvelut. Vaikea pistää nättiydessä paremmaksi.

Noh, olkoon vielä kerran menneeksi. Almjausen maistuu

varsinkin kun muutama hikipisara valui ylämäessä.

Haus Dorfblick a great place to stay.

The breakfast is Super!

Lauantaina palasimme Salzburgiin. Heti reagoimme suureen määrään mukavia japanilaisia ja heidän ilmeisen myötäsyntyiseen taipumukseensa valokuvaamiseen. Se porukka tykkää oikeasti valokuvata! Kaikille on varmaan tuttuja vaivaannuttavat illat kavereiden lomakuvien parissa ja aloimme pohtia, että kuinka kauan japanilainen lomakuvailta kestää? Halki Euroopan viidessä päivässä ja vain 20000 erityistä ja ainutlaatuista valokuvaa, joista jokainen ansaitsee pienen suusanallisen selvityksen. Jos et tykkää matkustaa, mutta haluat nähdä miltä Eurooppa näyttää, hanki kaveriksi japanilainen!

 Takaisin sivilisaatioon, Salzburgiin. Suurin haaste reissulla tähän saakka?  

Saada kuva Salzburgissa ilman yhtään lierihattuista japanilaista.

Nyt on sitten taas globaali matkailu tullut määritellyksi. Lähdemme muuten juuri seuraavalla minuutilla varaamaamme pöytään japanilaiseen ravintolaan. Sushi ja tempura odottavat.

Totes Gebirge!

 Torstain kohteemme Rötelstein 

Ei jäänyt torstai keskiviikkoa huonommaksi Filzmoosissa. Kiipesimme Rötelstein (2245m) (Rettelstein)-nimiselle vuorelle, johon pääsee lähtemään ihan tästä kylän keskustasta. Huippusää suosi odotustemme mukaan ja maisemat olivat sen mukaisia. Upeaa kerta kaikkiaan!

Jane:"Mitä siinä lukee"? K: "Ei mittään tärkeetä. 

Olis hyvä jos olis ollu joskus aiemminkin vuorella eikä olis hirveen hutera askel. 

Sitte meinaavat, että kauhian korkianpaikan kammoiset vois harkita toista reittiä." 

 Tuossa olisi ehkä tarpeen se trittsicherheit.

Rötelstein-nimi tulee vuoren punertavasta kivilajista.

Ensimmäiset askeleet nelivedolla.

Nyt ollaan mustalla reitillä.

Ehkä tuossa tarvittiin Alpine Erfahrungia eli alppikokemusta?

 Hyvä, että lehtimyyjä ei soittanut.

Välillä tasaisempaa. Huippu häämöttää.

Reitillä oli paljon kulkijoita, monet

heistä ilmeisen kokeneita.

Reitti oli aika vaihteleva ja asfalttitien jälkeen pääsimme nousemaan ihan oikeita kivisiä vuoria. Piti laittaa jopa sauvat reppuun ja ruveta aikuisten oikeasti kiipeämään vuorta ylöspäin nelivedolla. Opasteissa reitti oli merkitty mustaksi eli vaikeaksi ja oli se fyysisesti paikoin vähän raskas. Ei kuitenkaan tarvinnut pelätä putoamista alas laaksoon kuten joskus on ollut ja sehän ei ole erityisen kiva tunne. Eikä varmaan itse putoaminenkaan.

Sitten yhtäkkiä olimmekin huipulla.

Vaikein nousuosuus oli ennen varsinaista gipfeliä.

K poseeraa Torsteinin kanssa

Pähkinää ja rusinaa poskeen, opiskelijanrehua.

Filzmoos alla.

Huipulla. Rötelstein 2245m.

Dachsteinin etelärinteet ja K.

 Huikeet maisemat.

 Hei pysähdy! Jopa Suomessa olet ehkä törmännyt turisteihin, 

joista yksi kuvaa ja muut poseeraa. Milloin olet tarjoutunut valokuvaamaan, 

jotta kaikki pääsevät kuvaan? Älä ole suomalainen!

Mies menee alamäkeen. 

Tässä ollaan tarkkana

kuin ketunpesällä.

Rötelsteinilta laskeuduimme toiselle puolelle ja päädyimme tutulle Sulzenhalsille, jossa kolme päivää sitten olimme matkalla Dachstein Südwandhüttelle. Kivikkoisen ja erittäin jyrkän gipfel-laskun jälkeen oli kiva laskeutua mukaville Sulzenalmin hütteille. Täällä on panostettu ihmisten viihtyvyyteen upeissa maisemissa ja kauniille almeille ja hütteille pääset kävellen, autolla tai vaellusbussilla. Me laskeuduimme tänään eri paikkaan kuin lähtöpiste ja käytimme paluuseen vaellusbussia. Bussiin oli tunkua. Onneksi matka oli lyhyt eikä siinä ajassa ehtinyt vielä naapurivaeltajan kainalohiki tainnuttamaan. Vaikka tämä kaikki kuuluu tähän harrastukseen.

Kaunis Wallehenhütte. Rötelstein taustalla.

Julbomies otti Gipfelschnapsin.

Perjantaina on viimeinen vaelluspäivämme ja lauantaina siirrymme Salzburgiin. Vähän harmittaa, sillä täällä on ollut niin hienot ilmat ja Dachsteinin vuoret ovat upeat. Mutta huomenna vielä vuorille!!

Ehkä Ibizalla olisi mukavampaa, mutta

saisiko siellä ylittää tuollaisia vuoria?

K menee, näetkö?

Mihin otsikko viittaa? Rötelsteinilta näkyi kauas aina Gosau-vuoristoon saakka, jossa olimme ensimmäisellä alppilomallamme vuonna 2008. Altaussee-nimisessä kylässä olimme pari yötä ja satuimme stübeen, jossa pöydällinen iäkkäitä horsteja viettivät pyhäpäivää aika kosteissa merkeissä. Kuultuaan, että saavumme Suomesta vuorille herrat saivat legendaarisen humalaisen joukkonaurukohtauksen ja hokivat joka väliin "Totes Gebirge" eli kuolleet vuoret. (Altausseen vuoret ovat Totes Gebirgen alueella). Tuon jälkeen sanoilla "Totes Gebirge" on ollut meille erityinen merkitys ja tänään näimme ne uudelleen kaukaa. Sitä emme nähneet olivatko herrat yhä baarissa, mutta hyvinkin saattoivat olla.

Oberhofalmilla odotimme vaellusbussia.

 Hanuri soi. Das ist Österreich!

Kähee keskiviikko!

 

 Keskiviikkona patikoimme todella käheissä maisemissa! 

Aina Itävalta kotiolot voittaa!

Tiistaina meillä oli Ruhetag eli vapaapäivä. Aamulla kävimme autoilemassa lähikylissä Ramsaussa ja Schladmingissa, jotka ovat suomalaisille urheiluihmisille tuttuja paikan nimiä. Itävallassa on useampia Ramsau-nimisiä kyliä, mutta naapurimme Ramsau am Dachstein on se kaikkien hiihtoniilojen varmuudella tietämä Ramsau. Schladmingissa puolestaan oli viime talvena alppilajien mm-kisat, joten urheilukylissä autoiltiin. Kaupoissa Jane puolestaan oli liekeissä ja palaamme kotiin kevytuntsaria rikkaampina.

Jane ja Kleinbergalm tiistaina

Iltapäivällä piti mennä lähialmille syömään, mutta K sai pohkeeseen niin kivuliaan krampin, että suunnitelma muuttui. On se kaveri, ensin kävelee alppirinteillä 22km kuin tyhjää vaan ja seuraavana päivänä Filzmoosin tasamaalla alkaa pohje krampata. K:lle ei sovi tasamaan kävely. Saisikohan Kelalta jotain tukia, jotta voisi tuon perusteella muuttaa tasamaa-Suomesta tänne ja kävellä vain ylä- tai alamäkiä? Menimme kuitenkin Kleinbergalmille HISSILLÄ(!!) ja nautimme salaattiannokset.

Aamulypsy Hofalmilla.

Aivan upea aamu Filzmoosissa. 

"Hei, tänään valokuvataan taas pirun suuria kiviä". 

"Kaverit tykkää!"

 Keskiviikko oli Itävaltaa parhaimmillaan. Aivan upea päivä. Wunderschön kuten täällä sanotaan. Pilvetön taivas ja helteinen lämpötila vuorellakin. Nyt ei häirinnyt kova tuulikaan kuten maanantaina.

 Jane zoomailee Steiglpassin reittiä,

joka nostaa peruspolulta reilut parisataa metriä.

Pohjevammaisen säikäyttämänä olimme suunnitelleet ihan inhimillisen reitin Hofalmilta Hofpürglhüttelle ja siitä pistäytyminen jyrkän ylämäen päässä Steiglpass-solassa (2018m) ja takaisin panoraamapolulle kohti Rinderfeldtiä ja alas takaisin Hofalmille. Aivan sikakähee reissu nykysanoilla ilmaistuna!

Pohjehemmon minimitavoite saavutettu. 

Ollaan Hofpürglhüttellä

ja jatkoreitin maisemat taustalla.

Hofpürglhütteltä Gosaukammin huippuja

 Upea näkyvyys vallitsi koko päivän.

Hofpürglhütte näkyi hienosti ja jäätikkö 

jossain kaukana taustalla. Super!

Millä kramppaava kivulias pohje saadaan seuraavaksi päiväksi 14 km ja 800m korkeusmetrin kävelykuntoon? Vastaus löytyy onneksi Itävallasta. Murmeltiersalbe eli murmelisalvalla! Sääli vaan itse murmelia, mutta salva tekee ihmeitä.

Kivaa reittiä. Kaverimme Torstein 

eli Torsti on kohtuullisen kokoinen kiven järkäle.

K ja Murmelsalbe. Salva auttaa kaikkiin tunnettuihin fyysisiin vaivoihin. 

Murmelihan on laumaeläin, joten salva auttaa myös sosiaalisiin ahdistustiloihin. 

Ole sanavalmis ja sukkela, seurueen ilopilleri, käytä Murmelisalvaa! 

Huom, nautitaan ulkoisesti!

Rupeaisimme tuomaan sitä Suomeen, mutta silloin jäisi hierojat ja fysiot ihan työttömiksi ja se ei olisi hyvä juttu Suomelle tänä päivänä. Omaan käyttöön tuomme kylläkin ja parille kivuliaalle kaverille.

 K Steiglpassilla. Bishcofsmütze taustalla. Alppiloman paras

suoritus on kuitenkin jos saa bloggauksiin kaikki konsonantit virheettä.

 No hei, oliko vähän käheet maisemat?

Pari vaelluspäivää olisi vielä jäljellä ennen siirtymistä Salzburgiin. Meteo lupailee, että tämän päiväinen hurjastelu myöhäisellä hellekesällä jatkuu. Aurinkoa, sinitaivasta ja lämpöä liki 30 asteeseen. Emme laita hanttiin mikäli toteutuu!

Kaverikuva Rinderfeldillä

 Janehan ei hevosia ohita kuvaamatta

Unterhofalmilla Itävallan perusmaisemissa

Itse Unterhofalm. Elävää musiikkia, pöydät täynnä iloisia ihmisiä, 

kauniit vuoret ympärillä ja upea kesäsää. 

Tämänkin vuoksi tänne aina haluaa takaisin.

Dachsteinin kalkkivuoret

K ja taustalla Torstein-niminen vuori.

Kavereiden kesken Torsti.

Sunnuntaina satoi! Aivan totta! Oli ihan päässyt unohtumaan, että Itävallassa voi sataa taivaasta saakka ihka oikeaa vettä. Aiemmalla kuukauden kesälomallamme satoi parina päivänä ja muutenkin täällä on kuulemma ollut niin kuiva kesä, että osassa maata on jo kärsitty kuivuudesta.

Gore-tex testattiin.

 Hofpürglhütte K:n pään yläpuolella vähän vasemmalla.

Sade ei meitä juuri häirinnyt. Tiesimme, että tulee sadepäivä emmekä pitäneet aamulla kiirettä. Runsain sade tulikin aamulla, kun vielä pyörittelimme peukaloitamme kämpillä. Matkaan päästyämme ilma oli kostea ja pilvinen, mutta suoranaiseen sateeseen emme päässeet vieläkään. 18 km pituinen pyhäpatikka 700m korkeuserolla kävi mukavasta liikunnasta. Hofpürglhüttelllä kävimme ilmoittamassa, että vieraat Suomesta ovat saapuneet viikoksi Dachsteinin kalkkivuoria ihmettelemään.

Täällä ei olla Nauku-Maijan tyttöjä, vaikka vähän sateleekin.

 Pyhäillallinen nautittiin Fiakerwirtissä.

Nämä Dachsteinin vuoret täällä ovat hiukan eri näköisiä kuin vaikka kesäkohteissamme Virgentalissa ja Pitztalissa. Dachstein lukeutuu pohjoisiin kalkki-Alppeihin ja kuuluu jopa Unescon maailmanperintökohteisiin. Samanlaisia vuoria kuin Dolomiiteilla. Kovan näköistä kiveä, käy varmaan kipiää jos kaatuu.

Maanantaiaamuna uni loppui jo kuudelta. Verhon raosta näytti lupaavalta - sinitaivasta. Meillä on huoneisto, jossa voisi kokkailla aterioita ja vähintäänkin aamiaiset. Tällä kertaa valitsimme mukavimman vaihtoehdon ja sovimme aamiaisdiilin emäntämme kanssa. Sovittuun aikaan aamulla hipsimme kerroksen ylemmäksi aamiaishuoneeseen. Sinne rouva on kattanut itävaltalaisen perusaamiaisen.

K ei vielä tartu haarukkaan, sillä aamiaismunat puuttuvat. 

Kyllä, tuo kaikki on meille kahdelle. Sitten emäntä vielä kyselee 

huolestuneena, että "onko nyt varmasti tarpeeksi kaikkea?"

Kuvassa ei näy jugurtti- ja müslipöytää.

Aamiaisen jälkeen hurautimme Filzmoosin vaellusvaltakuntaan Hofalmille. Kuuden kilometrin tieosuudesta kohti Bischofsmutzen vuoria pitää maksaa muutama euro tietullia. Vaellusbussilla olisi päässyt ilmaiseksi, mutta nyt ollaan porhoja eikä jaksa tuijottaa aikatauluja!

"Mä oon Julbomies".

 Bischofsmütze on vielä pilviverhossa.

Maanantaipäivämme kunnianhimoinen tavoite oli seuraava reitti: Hofalm - Sulzenhals - Tor - Dachstein Südwandhütte. Ja saatinhan se kuljettua vieläpä reippaalla meiningillä. Reitin maisemat olivat luokkaa SUPER! Vaativuutta tuli korkeusvaihteluista. 22 km pituutta ja yli 1 km nousuja tuntuu reisissä tässä blogatessakin.

Sulzenhals 1827m. Tästä reitti lähti laskeutumaan ja 

nousi sitten taas uudestaan kohti Toria.

Alkumatkalla mietiskeltiin, ettei pahemmin tänään tuule. No, eikö mitä! Sulzenhalsilla alkoi semmoinen puhuri, että juuri kuvan kesti ottaa t-paita yllä ja sitten äkkiä vaatetta päälle. Aivan järisyttävä tuuli! Puuskittainen tuuli vallitsi koko päivän. Pelkkää hyvää tuuria oli, ettei lippikset lentäneet päästä.

K matkalla Sulzenhalsilta eteenpäin. 

Torstein 2948m on korkein huippu takana.

Sulzenhalsilta reitti pudotti meidät hieman alemmaksi ja taas alkoi uusi nousu kohti Tor-ylitystä. Siellä olikin vaelluksen korkein kohta 2033m. Tor avasi näkymät seuraavaan laaksoon. Siellä häämötti myös kohteemme Dachstein-Südwandhütte. Sinne päästäksemme meidän piti kuitenkin pudottaa korkeutta muutama sata metriä ja nousta taas uudestaan hüttelle.

Jane kuuntelee tuulen ulvontaa vuorenrinteillä.

Tuloreittiä Halsilta

Tässä ollaan reitin korkeimmalla kohdalla Torilla 2033m.

Kohde näkyy, mutta melkoinen alamäki ja ylämäki edessä ennen sitä.

 Tuo kaksikko oli liikkeellä aika kevyellä jalalla.

 Varmaan naureskelivat meille.

Hütten tuulensuojainen puoli.

Janen takana näkyy tulosuuntamme.

 Ei tarvinnut istuskella t-paidassa ja shortseissa.

Paluumatkalla K osoittaa Toria, jolle pitää taas 

nousta ne muutama sata metriä.