Mozartin kuulat

Kaikkien salzburgilaisten sankari ja mies Mozartin kuulien takana: 

Wolfgang Amadeus Mozart. Nuo kuulathan eivät ole juurikaan makeita. Miten muuten pelkkä suklaankeksijä on kohonnut noin merkittävään asemaan?

Sunnuntai Salzburgissa voi olla monenlainen. Voit istua jokirannassa ja syödä neljä rasiaa lähes rasvattomia ja jokaisen vegaanin perusruokavalioon kuuluvia Mozartin kuulia tai sitten kävellä kohtuullisen lenkin ja nautiskella itävaltalaisesta pyhäaamusta. Valitsimme jälkimmäisen.

Schloss Mirabell Garten

Samat kulissit.

K nakkaa kolikon toivomuslähteeseen. 

"Toivoisin pääseväni valokuvaan joskus yksin ilman yhtään lierihattuista japanilaista". Tuosta toiveesta ei kannattanut 1 centtiä enempää maksaa. 

Rakkauslukkoja Salzachin sillalla.

Hohensalzburg Festung ja kirkontornit.

Pikkuisia ovat Salzburgin nyppylät.

 Vastapäätä Kapuzinerberg.

Fiakerkyytiä eli vossikkamatkaa löytyy niille,

jotka haluavat säästää jalkojaan.

Wolfie syntyi täällä. Talenttikisaa ei tarvittu. Isänsä Leopold Mozart kaupallisti

Wolfien ja Nannerln-siskonsa ja kuljetti heitä lapsena ympäri Eurooppaa.

Poika harjoitteli pianon sormiharjoituksia vaunukyydissä.

Sunnuntain päiväkävely suunnattiin kohti Hellbrunnin linnaa. Sen rakensi 1600-luvun alussa arkkipiispa Markus Sittikus, jolla oli leikkisä luonne ja jäynänteko pikkumielessään jatkuvasti. Linna rakennettiin kesähuvilaksi kuuden kilometrin päähän kaupungista. Siellähän siihen aikaan saattoi kalastaa ja metsästää ja tietty viettää lystikkäitä juhlia. Markus rakennutti pikkuisen linnan tönön ja päätyi suunnittelemaan jekkuja vierailleen.

Matkalla Hellbrunniin kuljettiin kilometrien pituista puistokujaa

Arkkipiispa keksi käyttää vuorilta virtaavaa kylmää vettä ja loi ihmeellisen taikapuiston, jonka vekottimet toimivat vesivoimalla. Vielä tänä päivänä nuo suihkulähteet ja niihin liittyvät vekkulit salaruiskautukset toimivat samaan tapaan kuin neljäsataa vuotta sitten.

Hellbrunnin biergarten.

Ken on nähnyt the Sound of Music -leffan, muistaa varmaan

kohtauksen paviljongissa: "I am sixteen going on seventeen".

Tämä on se huvimaja, jossa kohtaus filmattiin.

Tästä lähdettiin Trick Fountains -kierrokselle.

Koko päivän olemme yrittäneet miettiä suomennusta ilmaisulle Wasserspiele tai Trick Fountains. Ehkäpä leikkisät suihkulähteet olisi lähinnä oikeaa tulkintaa. Arkkipiispalla oli todennäköisesti huumoria ymmärtäviä vieraita, sillä puistosta tuskin pääsi kuivana ulos silloin 1600-luvullakaan.

Tässä istuu itse arkkipiispa selin meihin.

Kaikkien muiden penkeistä ruiskuaa vettä suoraan takamuksiin

sekä selkään. Keskellä pöytää pysyivät viinit kylminä 

lähdeveden ansiosta. Sentään pieni lohdutus nolosta kastumisesta.

 Nämäkin peijakkaat ruiskuttivat meidät märäksi

äkkiarvaamatta.

Kruunu (paino 1,5kg), joka nousee veden paineesta kohti kattoa

kuvastaa valtaa ja alta suihkuava vesi aikaa.

Valta kasvaa ja pienenee ajan vaihtuessa.

Vesikujan läpi piti juokseman päästäkseen jatkamaan

matkaan. Juuri kun luuli päässeensä suojaan tuli

vielä jostain tehokkaat ruiskautukset persuuksiin.

 Vaatteita oli mukava kuivatella kierroksen jälkeen

Schloss Hellbrunnin puistossa.

Päiväkävelylle kertyi mittaa 14km ja se päättyi

viehättävään Salzburgin vanhaan keskustaan.

Sunnuntaina oli useimmat paikat kiinni,

mutta porukkaa riitti silti. Lämmin sää on suosinut

meitä koko reissumme.

Edessä on bloggaushistoriamme pisin tauko. K joutuu leikkauspöydälle ja lokakuun matka Berliiniin meni siinä. Näillä näkymin palataan asiaan seuraavan kerran joulun aikoihin legendaarisesta Las Palmasista!

Kuinka kauan kestää japanilainen valokuvailta?

Ramsaun parkkipaikka oli näin vähäkukkaisen talon vieressä. 

Kukkakauppiailla on täällä kissan päivät.

Jaahas, taas ollaan ihan pikkasen surullisia.  Upea vaellusviikko on ohi ja synkkä talvi on edessä. Vaikka eipä käy valittaminen: meillä oli enempi kuin tuuria kun saimme näin upean loppukesän viikon viettää täällä supermaisemissa.

Schladmingin Feisterehof on viimeisen patikkamme lähtöpaikka.

Unelmavaelluksia tuli jo viikon mittaan tehdyksi. Miten voisi kruunata tämän kaiken? Vaikea vastata ja vaikeaa toteuttaa. Meillä oli hieman rajoituksia sillä olisi mukava päästä pakkaamaan ajoissa, joten kovin pitkälle reitille ei ollut lähteminen. Päätimme autoilla naapurikylään Ramsau am Dachsteiniin ja nousimme sieltä edestakaisen reitin Guttenberghausille.

Täällä mentiin. Nousua lähtöpaikasta tuli reilu 1000m.

Guttenberghausille menevä reitti oli alkumatkaltaan metsätietä. Isot sepelimölökyrät jalan alla ei olleet ihan kivaa nousumaastoa. Puolessa välissä nousua tie kapeni poluksi. Se teki laajoja siksakkeja ja sillä saatiin ainakin pari kilometriä lisää matkaan. Alastullessa rikottiin lakia ja oikaistiin. Hiukka ihmetyttää miksi ihmisen luontainen alastuloväylä yritetään estään kieltokylteillä ja pakotetaan kävelemään "ylimääräiset" mutkat.

Hei! Vielä löytyi yksi puhdas paita viimeiselle vaellukselle!

Guttenberghaus 2147m. Täällä sai ripustaa paitansa

narulle ja äkkiä se kuivuikin myöhäiskesän porotteessa. 

Terassilla itävaltalaista äijäenergiaa.

 Tonni nousumetrejä takana. Onko magnesiumtankkauksen

ansiota, että vielä jaksaa painaa? Suomalaista rouvaenergiaa.

 Guttenberghaus yläpuolelta.

Hiihtoniilojen Schladming alapuolella.

Guttenberghausin takana on n. 50m:n nousun jälkeen

näköalat pohjoisen puolelle Am Stein -vuoristoon.

  

Miksi Filzmoos valittiin? Halusimme kylän, josta pääsee suoraan vaelluksille ja joka olisi itsessään kompakti. Aikansa nettiä ja Google Earthia selattuaan voi näköjään päätyä aivan optimaaliseen vaelluspaikkaan. Käytettävissämme olisi ollut kattava vaellusbussiverkostokin, johon nyt emme niin perehtyneet. Filzmoosin kylä on kyllä aivan SUPER!  Kukkaparvekkeita ja kaikki palvelut. Vaikea pistää nättiydessä paremmaksi.

Noh, olkoon vielä kerran menneeksi. Almjausen maistuu

varsinkin kun muutama hikipisara valui ylämäessä.

Haus Dorfblick a great place to stay.

The breakfast is Super!

Lauantaina palasimme Salzburgiin. Heti reagoimme suureen määrään mukavia japanilaisia ja heidän ilmeisen myötäsyntyiseen taipumukseensa valokuvaamiseen. Se porukka tykkää oikeasti valokuvata! Kaikille on varmaan tuttuja vaivaannuttavat illat kavereiden lomakuvien parissa ja aloimme pohtia, että kuinka kauan japanilainen lomakuvailta kestää? Halki Euroopan viidessä päivässä ja vain 20000 erityistä ja ainutlaatuista valokuvaa, joista jokainen ansaitsee pienen suusanallisen selvityksen. Jos et tykkää matkustaa, mutta haluat nähdä miltä Eurooppa näyttää, hanki kaveriksi japanilainen!

 Takaisin sivilisaatioon, Salzburgiin. Suurin haaste reissulla tähän saakka?  

Saada kuva Salzburgissa ilman yhtään lierihattuista japanilaista.

Nyt on sitten taas globaali matkailu tullut määritellyksi. Lähdemme muuten juuri seuraavalla minuutilla varaamaamme pöytään japanilaiseen ravintolaan. Sushi ja tempura odottavat.

Lauantain suuri kysymys

 

Terveisiä Filzmoosista!

Se on syyskesäloman aika. Turkkiin, Alanyaan? Bulgarian ihanille rannoille? No vähintään Kreikkaan tukemaan antiikin aikaista taloutta? Ei, on vastaus kaikkiin edellä arvattuihin. Itävaltaan Salzburgin maakunnan ja Steiermarkin rajalla sijaitsevaan Filzmoosiin. Tällä kertaa ei siis Tiroliin. Onko täällä Filzmoosissa edes vuoria?
 

Hotelli Himmelreich Salzburgin lentokentän vieressä

Perjantai-iltana lensimme Helsingistä Berliinin kautta Salzburgiin. Majoitus oli myöhäisen saapumisen vuoksi lentokentän läheisyydessä, hotellissa nimeltään Himmelreich. Taivaan valtakuntaan päästäksemme piti kävellä vartti ja osata satujen sankarien tavalla tietää taikasana. Sen avulla saimme avaimen, joka oli kätketty myöhäisten saapujien varalle tehtyyn boxiin.

Suuressa vuokra-asunnossamme (Dorfblick) ei ole valittamista.
Jaa, no parveke on vain kahdella seinustalla. 
Miksi ei olisi saman tien rakentanut koko talon kiertävää parveketta?

Aamulla kävelimme kentälle takaisin hakemaan vuokra-automme ja toivottavasti tällä kertaa selviämme vähemmällä jälkipyykillä auton vuokrauksesta kuin kesämatkallamme. Jos arkesi kotona on tylsää ja haluat selvitettäväksesi pieniä ongelmia ja kysymyksiä, joihin kukaan ei vastaa niin vuokraapa huviksesi auto Budget-vuokraamosta vaikka et tarvitsisikaan. Ihan vaikka vaan pihalle seisomaan ja voihan sen aina pitää tyhjäkäynnillä. Kuluupa aika paremmin. Budgetin kanssa on riittänyt vapaa-ajan puuhaa muutama viikko kesäloman jälkeenkin. Onneksi nyt lienee ohi koko häslinki. 100 % vuokraamo ainakin meidän kohdallamme. 2 vuokrausta, 2 ongelmaa. Arvatkaapa nouseeko peukku ylös vai alas? Budgetilla ei ole niin halpaa autoa enää tarjolla, että Jaaskarit tarttuisivat tarjoukseen.

Jane  ja taustalla Filzmoos. Erikoisen näköinen

 vuori on nimeltään Bischofsmütze.

 Edellisestä kuvasta pykälä oikealle.

Dachstein-vuoret eteläpuolelta.

Auto kuitenkin taas vuokrattiin ja Salzburgista paahdettiin reilut 80km etelään Tauernin autobaanaa pitkin. Lauantaiaamuna oli motarilla ruuhkaa ja jälleen kerran kadehdimme täkäläisiä. Mieti hiukan! Herra Salzburgilainen kysyy lauantaiaamuna Rouva Salzburgilaiselta mitä haluaisit tehdä tänään, rakas? Ne on täällä romanttisia. Rouva vastaa, että ei tiedä. Ei jaksaisi aina olla täällä Salzburgissakaan. Tylsä paikka. Aurinkokaan ei paista kunnolla keskustaan, kun on tuo ikäloppu linnoitus aina edessä. "Räjäyttäsivät sen". Miehet ovat täällä Itävallassakin mestareita lukemaan rivien välistä ja herra päättelee rouvan haluavan vaihtelua. Auto alle ja Sloveniaan tai vaikka Italiaan. Saksapoppi soimaan ja hauskoja juttuja solkenaan. Se on täällä noin helppoa ja ehkä siksi autobahn oli ruuhkainen ja autot täynnä pitkästyneitä rouvia Salzburgista matkalla kohti mukavampaa elämää.

Huomaa Julbot. K:n uudet urheiluaurinkolasit,

 joilla pitäisi pärjätä jäätikölläkin.

 Kesällä kyllästyttiin lelulaseihin ja ostettiin kunnon lasit Innsbruckista.

 Koko Itävaltaa askarruttanut suuri kysymys sai vastauksensa.

 Jaaskarit ehtivät Moosalmille, joka olikin tosi kaunis.

Kuinka monessa paikassa liikenneympyrä on niin

nätti, että pitää kuvata joka suunnasta?

Me pysähdyimme kuitenkin Filzmoosiin ja majapaikkaamme nimeltään Haus Dorfblick. Lauantain suuri kysymys oli ehdimmekö kaikesta kiireestä huolimatta vielä samana päivänä hüttelle tai almille? Syömään tai edes jotain juomaan jos oikein tiukille menee?

 Satunnainen näppäys Filzmoosin keskustasta.

 Onko tuossa sinipaitaisessa reppuhemmossa jotain tuttua?

 Kaunista keskustaa

Nyt K on saanut vainun jostakin

 Oli kuitenkin hurjan paljon tekemistä. Piti herätä ja mennä aamiaiselle. Valokuvakin piti näpätä lentokenttähotellista. Auton nouto, takaisin hotellille hakemaan laukut ja Tauernbahnia pitkin kohti etelää. Kaupassakin piti käydä, kun täällä eivät pidä kauppoja auki sunnuntaisin. Mikähän siinäkin on? Voiko Horst Itävallassa oikeasti tietää lauantaina mitä aikoo syödä seuraavana päivänä mikä monesti on sunnuntai? Outo juttu.

 Olisihan se pitänyt arvata.

 Filzmoosin Biergarten nurkan takana. Ei muuten tilattu mitään.

 Raatailtiin mukavia muuten vaan.

 Täällä pitäisi viikko pärjätä. Onnistuukohan, erikoisia eläimiä ja kaikkea?

  Tuollaiset vuoretkin ovat niin kovin ahdistavia.