Bologna

Bolognan värimaailmaa ja esimakua pylväskäytävistä.

Bologna sijaitsee Emilia-Romagnan maakunnassa, joka on jäänyt lapsipuolen asemaan Firenzen hallitessa markkinoita matkailijoiden houkuttelemisessa. Täälläkin löytää upeita keskiaikaisia rakennuksia ja kilometreittäin sokkeloisia kujia, joita pitkin vaeltaa. Erityisesti täällä kiinnittää huomiota tyypilliseen sienan sävyiseen rakennuspintaan, joka miellyttää silmää.

 Ja näitä porticoe-käytäviä piisaa...

Bolognaan saavuimme junalla Firenzestä ja saimme heti matkalla hotellille vaikutelman, mitä tarkoittaa se, että tämä on pylväskäytävien kaupunki. Jos olisi satanut tai ollut porottava helle, olisimme säästynyt näiltä vastuksilta, sillä koko kilometrin matkan saimme kävellä porticoa, katettua pylväskäytävää, pitkin. Näitä käytäviä on tässä kaupungissa joku laskenut olevan 60 kilometriä yhteensä. Täällä eivät sateenvarjokauppiaat menesty.

 Piazza Neptuno on esimakua SUURELLE torille eli
Piazza Maggiorelle.

 Palazzo Communale Piazza Maggiorella.
Punaiset liput oli laskettu ikkunoista keskiviikkoiltapäivänä.

Bolognassa oli keskiaikana sen verran varakkaita aatelisia, että niiden piti keksiä eri tapoja osoittaa mahtavuuttaan. He rakennuttivat toinen toistaan korkeampia torneja, joihin säilöivät aarteensa ja akkansa. Yli sadasta keskiajan tornista on Bolognassa jäljellä enää kaksi kaltevaksi painunutta majakkaa, joista pitempi hujottaa 96:n metrin korkeuteen. 

Due Torri

Bolognan historiallinen keskusta on laajin koskematon kaupunkiydin maailmassa. Meille normimatkaajille jäi varmaan tuhatmäärin "tärkeitä" roomalaisaikaisten muurien yksityiskohtia ja portteja näkemättä, sillä täällä todella riittää katsottavaa joka suunnassa.

 Bolognan campus. Ei hassumpi opiskelumiljöö.

Bolognan kaupungissa autoilu on rajoitettua. Mopoilla

pääsee muutenkin näppärästi liikkumaan kapeilla kujilla.

Täällä opiskeltiin yliopistossa jo 1000-luvulla eli ensimmäisenä Euroopassa. Yliopiston korttelit ovatkin mielenkiintoista nähtävää. Kliinisen näköiset tiedekuntarakennukset eivät kuulu kuvaan, sillä rakennukset sinänsä ovat jo satoja vuosia vanhoja palatsimaisia kolosseja, joiden sisäpihoilla on veistoksia ja suihkulähteitä.

Ja taas maistuu tujaus espressoa. 

Tässä baarissa riittäisi katseltavaa katossa pitemmänkin kahvin ajan.

Vierailimme erään matkaopaskirjan innoittamana biologisen tiedekunnan havainnollisessa näyttelyssä, jossa opimme anatomian ihmeellisyyksiä samaan tapaan kuin opiskelijat kolmesataa vuotta sitten. Vahamallineet kuvasivat sekä tervettä että sairasta kehoa ja saivat kieltämättä raittiin ulkoilman taas tuntuvan tervetulleelta.

Anatomian oppitunnilla käsittelemme nyt alaraajojen rakennetta. Löytyisikö pari
 vähän käytettyä akillesjännettä?

Sairaat kehonosat tulevat vasta seuraavassa huoneessa.

Ihan tavallinen katu.

 

Ja sille vielä jatkoa. Pylväskäytävää riittää...

Monenlaista tapahtumaa tuntuu olevan täällä parhaillaan vireillä. Opiskelijoiden kansainvälisiä pippaloita näkyy yliopistokaduilla ja Madonna di San Lucan juhla on juuri meneillään. Juhlassa tuodaan Madonnan kuva (tai patsas?) alas kukkulan päällä olevasta pyhäköstä keskustan Pyhän Pietarin katedraaliin. Koko matkan kulkue saa tallustaa pitkin pylväskäytävää, sillä mäen päällä olevalta kappelilta kertyy kirkkoon matkaa viisi kilometriä. Kävimme itsekin toteamassa, että todellakin viisi kilsaa katettua kuntoreittiä ylämäkeen näytti aika mukavalta (nousua 200 korkeusmetriä). Alamäkeen matka joutuikin aika reippaasti.

Vaikka olimmekin kulkeneet kaupungilla jo toista kilometriä 

pylväskäytävässä ennen tätä, alkoi tästä vasta varsinainen 

Portico de San Luca: 4 kilometriä pitkä  "konki"  ylämäkeen 660:n holvikaaren alta.

Santuario della Madonna de San Lucalta

oli mukavat näkymät.

Pasta bolognese tuli tietysti heti eilen nautittua ja muutkin herkut on todettu hyviksi. Paikalliseen ruokailurytmiin on ihan hyvä kiinnittää huomiota, sillä useimmat ravitsemusliikkeet tarjoavat ruokaa vain lounas- ja illallisaikaan. Jos sattuu kolmen jälkeen juuri olemaan se nälkä, saa todennäköisesti tyytyä pikaruokaan. (Joka sekään ei ole huonoa).

Nyt täytyy vain todeta, että Italian reissumme alkaa olla lopuillaan. Torstaiaamuna lähdetään kohti koti-Suomen kevättä. Näihin lämpimiin sävyihin on mukava päättää matkatarinamme tältä erää. Seuraavat kuulumiset tulevatkin kesäkuun lopulla Alpeilta.

Näitä tunnelmia voisi tulla toistekin kokemaan.

Ciao Firenze!

 Kaunis Fiesole

 Firenze Fiesolesta katsottuna

Joutilaan päivät kuluvat nopeasti. Firenzen osuus lomastamme alkaa olla paketissa ja huomenna siirrymme takaisin Bolognaan noin 300 km/h junanopeudella. Firenzessä on ollut hienoa. Täällä on kaunista, hintataso on suomalaiselle edullinen ja ihmiset ovat ystävällisiä. Aivan upea kaupunki ja vierailun arvoinen. Mahtaa päästä Jaaskareiden Top 5-kaupunkilistalle.

 Croisantti ja hillo ei riittänyt ja Fiesolessa

 piti mennä ensimmäiselle snäkärille. Oli kinkkua ja juustoa riittävästi.

Jane Fiesolessa

Hannibal Lecterkin viihtyi täällä pitkään, mutta hänellähän tuli sitten jotain yhteensovittamattomia vaikeuksia paikallisten viranomaisten kanssa ja tämä perin epäkohtelias herra siirtyi jonnekin suurelle yleisölle tuntemattomaan paikkaan jatkamaan harrastustaan. Ajan kuluksi olemme arvuutelleet keskenämme mistä Uffizin ikkunasta Hannibal heitti yhden uhrinsa hirtettynä turistien kauhisteltavaksi. Saman kohtalon kokivat viisisataa vuotta sitten Medici-suvun vallan kaappaamista juonitelleet salaliittolaiset.

 Tuollaista reittiä pisteltiin vajaa 10 km.

Maallisen elämään kiroista saarnannut munkki Savonarola sai ensin kannattajia, mutta sitten firenzeläisiä alkoi ottaa tuo jankuttaja päähän. Olihan oikeasti kuitenkin kiva elää dolce vitaa! Munkki poltettiin roviolla Piazza Signorialla. Siinä oli tämän bloggauksen historia- ja elokuvahistoriapläjäys.

Siinä saa puutarhasaksilla napsauttaa pari kertaa.

 Tenniskyynärpään saa kaupan päälle.

Maanantaina hyppäsimme bussiin ja päräytimme noin 10 km päähän Firenzestä Fiesolen kylään. Takaisin Firenzeen tulimme kävellen noin parin tunnin ajan alamäkeen kauniita Toscanan pikkukujia ja -katuja ihastellen.  Tusina pikkufiatia tuli vastaan ja kävellen kohtaamamme mummut ja vaarit toivottelivat "buongiornoa". Oli nautinnollinen reissu ja varmaan Italiaa parhaimmillaan.

Firenzen Duomon sisällä on todistettavasti käyty

 

Firenzen Ponte Vecchio on erinomainen ja äärimmäisen halpa paikka koruostoksille.

 Kannattaa tulla kauempaakin. Esimerkiksi vaikka Turusta.

Tiistaina siis on aika siirtyä eteenpäin ja Firenze ja mukava majapaikkamme Il Salotto di Firenze saa jäädä. Mukava hotelli hyvällä sijainnilla, mutta aamupala on tätä italialaista croisantti- ja hillosysteemiä.Vahinko on kuitenkin otettu takaisin päivän mittaan eikä täällä ole nälkään tai janoon vielä kuoltu. Tuskin Bolognassakaan, mutta nyt sanomme Ciao Firenzelle!

 Arno-joen sillalla. Taustalla Ponte Vecchio

 Viimeinen ateria Firenzessä.

 Arrivederci Firenze!

Kulttuurin äärellä ja laitamilla

Nämäkin Michelangelon David-patsaan yksityiskohdat voi 

nähdä aitona Accademia Galleriassa. 

Taustalla pronssinen kopio Piazzale Michelangelolla. 

Monet maailman "must" paikat asettavat vierailijalle paineita nähdä juuri ne kaikki hienot nähtävyydet, jotka KAIKKI muutkin näkevät. Firenze renessanssin äitinä ja kulttuurin kehtona nyt ainakin vaatii meidät matkailijat käymään museossa jos toisessakin. Michelangelon ja muiden mestareiden töitä olisi näytteillä, jos vain jaksaa nähdä vähän isomman vaivan. Jotkut paikat maailmassa näköjään ovat vähän 'too hard to handle'. Ja näin on laita näiden Firenzen taide-elämysten kohdalla. Jaaskarit tiedostivat tämän jo kotimaisemissa, jolloin tuli pohdittavaksi museolippujen etukäteisvaraukset. Päätimme olla ohjelmoimatta lomaamme ja lähestyä kohdettamme perinteisellä ympäristöoppimeiningillä: Kävellään koko kaupunki ristiin rastiin ja katsellaan mitä eteen tulee.

 Trattoria Marione tarjosi lauantai-iltana autenttista tunnelmaa ja 

keskinkertaista ruokaa.  Täältä onneksi puuttuvat rossot ja amarillot.

Aamu alkoi sateen säestyksellä, mutta onneksi selkeni juuri kun astuimme ulos majapaikastamme. Jo aiemmin huoneemme ikkunasta kuulimme, että jotain tapahtumaa on vireillä. Duomon aukiolla huomasimme, että meneillään oli Firenzen maraton-juoksu. Juoksijoita tuli vastaamme matkallamme Arno-joen eteläpuolelle. Sää oli eilisen lähes helteisestä ilmasta viilentynyt ja varmaan juoksijoille aivan parhaimmillaan.

 

 Näkymää Arno-joen eteläpuolelta

Me tallustelimme joen etelärannan näköalapaikalle Piazzale Michelangelolle. Varsinainen Firenzen keskusta ja ympäröivät Toscanan kukkulat näkyivät upeasti. Kävelimme  toisen ylämäen Forte Belvederen suuntaan. Linnoitukselle ei kuitenkaan ollut sisäänpääsyä. Sen sijaan tie päättyi Bobolin puutarhan portille, jossa myytiin 10 euron lippuja niille, jotka halusivat käyskennellä Palazzo Pittin takaisessa puutarhassa. Mikäpä  sen mukavampaa olisi ollut kuin nauttia hiekkapäällysteisten käytävien kaartelevista väylistä viheralueiden lomitse, mutta - Hei! Kaksikymmentä euroa on jotenkin paljohkosti siitä lystistä?!

Keskiaikaiset muurit ja nykyaikaiset ylämäen vaivat

Lounaspaikka löytyi Piazza Santo Spiritolta. Kyllä italialaiset pastan osaavat. Maailman parhaat makaroonin keittäjät tulevat täältä. Se tuli todettua tryffelimausteisen sienipastan ja spaghetti pomodoron makusteltuamme.

Sadekuuro tuli juuri sopivasti kun olimme matkalla pistäytymään huoneeseen iltapäivätauolle. Sateen jälkeen päätimme sentään suorittaa jotain ja kävimme kiipeämässä Duomon kellotorniin Campanileen. Ei tarvinnut jonottaa ja näkymät olivat hulppeat.

 Näkymä Duomon kellotornista samaan suuntaan, 

josta postauksen ylempi kuva on otettu.

Taustan vuorenrinteellä on huominen mahdollinen kohteemme.

Jos sää sallii menemme Fiesolen kylään.

Hyvää syötävää pieneen ja suureen nälkään täällä on tarjolla yllin kyllin. Makoisat pizzapalat eivät paljoa maksa (2,50€)  ja lasagne pystybaarissa vei kielen mennessään. Muovikuppiin kaadettu viini maksaa 1.50€. Kahvit nautitaan täällä puolihuolimattomasti baaritiskin ääressä eurolla. Ei siinä paljoa ole nautittavaksikaan sillä nämä kahvit ovat kyllä varmaan maailmankaikkeuden lyhyimmät. Suomalainen määritelmä olisi sormustimellinen tai fingerporillinen todella tujua tavaraa. Nousee tukka pystyyn.

 Tässä maistellaan katukeittiön lasagnea.

Ja vain varttia myöhemmin tuli pieni pizzan nälkä. 

 Kuattro Steissön saa kyytiä.

Illalla kujat ja piazzat täyttyvät kävelijöistä. Afrikan pojat kaupittelevat laukkuja ja kaiken maailman leluhärpäkkeitä. Lattiaan paiskattava limaklöntti kokoaa itsensä hetkessä lituskaisesta pläjäyksestä pyöreään muotoon ja ilmassa pörräävä valaistu 'korento' leijailee takaisin heittäjänsä luo. Hienoa. Nykyajan Michelangeloa.

Leijonalla on pallo hallussa.

Artisti vangitsi ohikulkijat yleisökseen.

Tunnelmallista ja viihdyttävää.

Täytyy kuitenkin kertoa, että lauantai-illan tunnelmallinen hetki oli Piazza Signorialla, jossa katukonserttia piti taitava kitaristi. Palazzo Vecchio ja viereisen Loggian patsasnäyttely saivat oman mausteensa hienon musiikin säestyksestä.

Buongiorno!

 

 Bolognan aamussa oli mukava muistella kotimaan pipokelejä. Mitä puuttui? 

Suoraan Jäämereltä puhaltava järjen jäädyttävä tuuli.

Se on Buongiornon aika! Pari kuukautta työläisen arkea, lunta, saapumattoman kevään odottelua ja jäätävää pohjoistuulta on takana, kun pääsimme lähtemään kevätmatkallemme Italiaan. Firenze on aina kuulunut "sinne pitäisi joskus päästä" paikkoihimme ja samalla reissulla käymme nyt myös Bolognassa, koska Lufthansan lento päätyy Bolognaan. Täällä ollaan ensimmäistä päivää ja olemme huomanneet, että jossakin päin maailmaa vielä pärjää ilman pipoa ja lämpökerrastoa!

 Junamatka sujui enimmäkseen tunnelissa, 

mutta perillä ei voi moittia näkymiä.

Samsonite, K ja Duomo. 
Vieläpä siinä järjestyksessä.

 Firenzen Duomo hotellimme nurkalta kuvattuna.

 Asutaan aika keskellä Firenzeä.

Bolognaan saavuimme eilen illalla hiukan ennen puoltayötä. Aamulla hyppäsimme junaan ja vajaan 40 min junamatkan päätteeksi saavuimme Firenzeen. Italialaiset ovat ilmeisen kiireistä kansaa, sillä sen verran reipasta vauhtia mentiin Firenzeen. Junan infotaulun nopeusmittari näytti junan nopeudeksi jossakin vaiheessa 291 km/h, joten täällä routavauriot eivät vaivaa tai kuski ei niistä välitä. Siinähän ne kiskot suoristuu.

Hotellimme Il Salotto di Firenze on viihtyisä bed & breakfast paikka ihan Firenzen kuumassa ytimessä. Huone on viihtyisä ja vieraiden käytössä on oleskelukeittiö, josta saa noutaa juotavia ja pientä haukattavaa. Sisältyy hintaan.

Duomon kellotorni Campanile.

Palazzo Vecchio, jonka torni ei sattunut ihan keskelle rakennusta. 

 Toscanan mäkiä. Rentouttavaa kävellä

 välillä ilman ruuhkaa.

J Piazza della Signorialla

K oli lukenut jostakin, että firenzeläiset herrat pukeutuvat parhaiten Euroopassa.

 Ei tuossa nyt mitään erikoista ole. Seppele kaljun päällä

kuvastaa lähinnä turhamaisuutta.

Ponte Vecchio. Silta on niin hieno, että se on ainoa Firenzen silloista,

 jonka saksalaiset jättivät räjäyttämättä sodassa.

Mitä huonoa Firenzessä on? Täällä on aivan perhanasti väkeä.

 Jos et siedä ihmisiä lähelläsi älä tule tänne.

Firenzen tyylikkäin herra jopa ilman seppelettä?

Kauppahallin lounas. Pari salaattia

 ja kolme lasia viiniä + kivennäisvesi 14 euroa.

 Hinnat kohdallaan.

Jälkkärit viereisessä kahvibaarissa.

2 x espresso ja grappa on kuvassa tietysti vain rekvisiittana.

Aurinkoranta Firenzen keskustassa

 Firenze on maineensa veroinen jo yhden päivän perusteella. Upea kaupunki.

Auttaako itkupotkuraivari?

Singaporen parlamenttitalo

Makumatkamme Aasiaan on lopussa ja viimeiset lomapäivät Singaporessa ovat sujuneet tutulla tavalla. Kaupunkia katsellen, valokuvaten ja sopivaan tahtiin ruokaillen. Tämä on todella vehreän vihreä suurkaupunki, sillä ihan keskustassakin on suuria puistoja ja katujen reunoilla kasvaa palmuja ja pensaita. Uutuutena olemme ottaneet ohjelmaan varhaiset aamulenkit. Ei ole tarvinnut aloittaa päiväänsä sohjossa tarpoen. Marina Bayn rannoilla ja Marina Bay Sandsin takana olevassa upeassa puistossa on mukava lenkkeillä. Erikoinen puisto on aivan uusi ja nimeltään Gardens by the Bay.  Pari viimeistä päivää aurinko on paistanut sinitaivaalta iltaan saakka. Lämpöähän täällä riittää pilvisinä ja sateisina päivinäkin. Lukemamme mukaan kylmin koskaan Singaporessa mitattu lämpötila on ollut muistaaksemme +21 astetta. Aika sokkeloinen kaupunki tämä on paikka paikoin ja muutaman kerran olemme olleet ihan pihalla sijainnistamme. Varsinkin bisneskaupunginosa ja pilvenpiirtäjien juurilla sinne tänne kiemurtelevat tiet hämäävät. Nokialaisen navigaattorin ohje "kysy ensimmäiseltä vastaantulijalta" ei auttanut asiaa. Piti kysyä vielä seuraavaltakin. Ihmiset ovat avuliaita ja kaikki puhuvat englantia.

Gardens by the Bay -puistossa oli mukavaa käydä aamulenkillä

Sama puisto on illallakin upea. Superpuiden rungoille on istutettu erilaisia
kasveja. Puiden yläosia ja muuta puistoa voi ihailla ylhäällä kulkevalta kävelysillalta. 

Täällä oli iso uutinen Euroopan futissarjojen ottelutulosten järjestämisestä, joka koskee myös Singaporea. Uutisissa kerrottiin, että vedonlyönti ja uhkapeli ovat suuri ongelma monille tavallisille singaporelaisille. Jonkinlainen kansallinen pahe pelaaminen täällä on ilmeisesti. Huomasimmekin, että kaupungin kaduilla on uskomattoman pitkiä jonoja vedonlyöntipisteiden edessä. Jostakin luimme muuten myös, että Singaporekin haluaisi maahansa kiivaasti eri alojen ulkomaalaisia ammattilaisia asumaan ja työskentelemään ja talouskasvua kiihdyttämään. Paha kilpailija Hong Kong kun kuulemma meinaa ajaa ohi taloudellisesti.

 Siinä jonotetaan vedonlyöntipisteeseen

Carlton-hotellimme uima-altaalta

Tarina Singaporesta: Eräs K:n tuttu oli omalla matkallaan Singaporessa erehtynyt polttamaan tupakkaa kadulla kävellessään. Paikalle osunut poliisi oli ohjannut turistin ystävällisen tiukasti jalkakäytävän reunassa olevalle tupakointialueelle, jossa on suuret tuhkakupit. Turisti oli ollut nolona, mutta hetken kuluttua hän sai huomata selvinneensä helpolla. Joku paikallinen kadulla kävellyt tupakoitsija oli osunut saman poliisin silmiin. Ilmeisen tervekätinen konstaapeli oli tarttunut paikallista tupakoitsijaa reilusti tukasta kiinni ja antanut vanhaa kunnon "tukkapöllyä" eli tukistusta. Samalla oli tullut sellaista huutoa, että turistillakin kuulemma korvat punoitti. Täällä on ihailtavan reipasta meininkiä.

Kahden viikon tehokurssi teki tehtävänsä ja puikkotekniikka on hallinnassa.

 Nälkä on hyvä opettaja.

Vuosi sitten merkkipäiväkuva otettiin Iguazun putouksilla

 

 Singaporen iltatunnelmia

Hotellien hintataso on kokemuksemme mukaan korkea eikä perushintaan kuulu aamupalaa tai internetyhteyttä. Sen sijaan kaikki muu normaalia turistia koskeva asia on täällä erittäin edullista, jos niin vaan itse haluaa. Hawker-centereillä ruoka on todella halpaa. Monet tavallisetkaan ravintolat eivät ole tavismatkaajan lompakon ulottumattomissa. Listahintainen alkoholi on kallista, mutta baarien erilaiset tarjoukset sen suhteen näkyvät vetävän hyvin väkeä.Toisaalta dollareita voi sitten polttaa syömiseen, juomiseen ja shoppailuun kuin nuotiossa niin halutessaan.

Maxwell Roadin hawker. Hallissa on kolme samanlaista 
käytävää kuin kuvassa ja ruokakojuja on kymmeniä.
  Kojujen ikkunassa on hygienialuokitusta

 kuvaava kirjain ja se on useimmilla B. Singaporelaiset kuulemma

 eivät pidä A-luokituksesta, koska niissä kojuissa hygienia on viety

 liian pitkälle ja se vaikuttaa jo ruoan makuun.

Singaporejoki ja rantamaisemia. Clarke Quay.
 

Buddha Tooth Relic Temple.

 Totta, temppelissä on esillä yksi Buddhan hammas, 
joka ilmeisesti on otettu talteen merkkimiehen hautarovion tuhkasta.

Ei oppinut K lopultakaan poseeraamaan kuten paikalliset näkyvät 
valokuvattaessa tekevän. Tuossa on sentään vähän suomalaisen jäykkää yritystä. 
Yrityksestä 5 pistettä.

Chinatownin lähistöltä.

Hiukan muuta Singaporea rähjäisemmässä Little Indiassa
 oli oma värikäs tunnelmansa.

Harmaan eri sävyjä littleindialaisittain

Vain 50m Orchard Roadilta löytyy näin hieno alue.
Shoppailukadun hulinasta ei ole tietoakaan
täällä Emerald Hill Roadilla

 Viimeisen illan tunnelmointia.

 Singaporea jäi kaipaamaan ja edessä on paluu arkeen ja palkanmaksupaikalle. 
Auttaisiko oikein kunnon itkupotkuraivarit?

Tuttu ahdistus loman päättymisen vuoksi on taas iskenyt. Kotimatka pyörii mielessä useammin eikä nauru enää hersyile yhtä vapautuneesti kuin aiemmin. Kohteistamme Penang oli ihan ok kohde vajaaksi viikoksi, mutta Singapore on ollut aivan Super! Olemme ihastuneet tähän kaupunkiin tai oikeastaan maahan. Singapore on hieno ja jopa ylellinen paikka. Tämä on vihreä suurkaupunki aivan hulppeine rakennuksineen. Isolla rahalla rakennetut pilvenpiirtäjät ovat mielenkiintoisia ja jopa kauniita katsella. Valaistuksiin on myös satsattu. Mielikuvituksellinen - se on oikea sana kuvaamaan tämän kaupungin paraatipaikkojen rakentamista. Vanhaa on myös säilytetty ja siirtomaa-aikaisten rakennusten kunnostustöitä näkyy paljon. Siisteyttä on tullut kehuttua jo aiemmin ja mainittavaa on myös, että Singapore on turvallinen kohde. Singaporeen haluamme ehdottomasti palata uudelleen!

Aamulenkillä. Näkemiin Singapore ja Merlion!