8.5.2013

Bologna

Bolognan värimaailmaa ja esimakua pylväskäytävistä.

Bologna sijaitsee Emilia-Romagnan maakunnassa, joka on jäänyt lapsipuolen asemaan Firenzen hallitessa markkinoita matkailijoiden houkuttelemisessa. Täälläkin löytää upeita keskiaikaisia rakennuksia ja kilometreittäin sokkeloisia kujia, joita pitkin vaeltaa. Erityisesti täällä kiinnittää huomiota tyypilliseen sienan sävyiseen rakennuspintaan, joka miellyttää silmää.

 Ja näitä porticoe-käytäviä piisaa...

Bolognaan saavuimme junalla Firenzestä ja saimme heti matkalla hotellille vaikutelman, mitä tarkoittaa se, että tämä on pylväskäytävien kaupunki. Jos olisi satanut tai ollut porottava helle, olisimme säästynyt näiltä vastuksilta, sillä koko kilometrin matkan saimme kävellä porticoa, katettua pylväskäytävää, pitkin. Näitä käytäviä on tässä kaupungissa joku laskenut olevan 60 kilometriä yhteensä. Täällä eivät sateenvarjokauppiaat menesty.

 Piazza Neptuno on esimakua SUURELLE torille eli
Piazza Maggiorelle.

 Palazzo Communale Piazza Maggiorella.
Punaiset liput oli laskettu ikkunoista keskiviikkoiltapäivänä.

Bolognassa oli keskiaikana sen verran varakkaita aatelisia, että niiden piti keksiä eri tapoja osoittaa mahtavuuttaan. He rakennuttivat toinen toistaan korkeampia torneja, joihin säilöivät aarteensa ja akkansa. Yli sadasta keskiajan tornista on Bolognassa jäljellä enää kaksi kaltevaksi painunutta majakkaa, joista pitempi hujottaa 96:n metrin korkeuteen. 

Due Torri

Bolognan historiallinen keskusta on laajin koskematon kaupunkiydin maailmassa. Meille normimatkaajille jäi varmaan tuhatmäärin "tärkeitä" roomalaisaikaisten muurien yksityiskohtia ja portteja näkemättä, sillä täällä todella riittää katsottavaa joka suunnassa.

 Bolognan campus. Ei hassumpi opiskelumiljöö.

Bolognan kaupungissa autoilu on rajoitettua. Mopoilla
pääsee muutenkin näppärästi liikkumaan kapeilla kujilla.

Täällä opiskeltiin yliopistossa jo 1000-luvulla eli ensimmäisenä Euroopassa. Yliopiston korttelit ovatkin mielenkiintoista nähtävää. Kliinisen näköiset tiedekuntarakennukset eivät kuulu kuvaan, sillä rakennukset sinänsä ovat jo satoja vuosia vanhoja palatsimaisia kolosseja, joiden sisäpihoilla on veistoksia ja suihkulähteitä.
Ja taas maistuu tujaus espressoa. 
Tässä baarissa riittäisi katseltavaa katossa pitemmänkin kahvin ajan.

Vierailimme erään matkaopaskirjan innoittamana biologisen tiedekunnan havainnollisessa näyttelyssä, jossa opimme anatomian ihmeellisyyksiä samaan tapaan kuin opiskelijat kolmesataa vuotta sitten. Vahamallineet kuvasivat sekä tervettä että sairasta kehoa ja saivat kieltämättä raittiin ulkoilman taas tuntuvan tervetulleelta.
Anatomian oppitunnilla käsittelemme nyt alaraajojen rakennetta. Löytyisikö pari
 vähän käytettyä akillesjännettä?
Sairaat kehonosat tulevat vasta seuraavassa huoneessa.

Ihan tavallinen katu.
 
Ja sille vielä jatkoa. Pylväskäytävää riittää...
Monenlaista tapahtumaa tuntuu olevan täällä parhaillaan vireillä. Opiskelijoiden kansainvälisiä pippaloita näkyy yliopistokaduilla ja Madonna di San Lucan juhla on juuri meneillään. Juhlassa tuodaan Madonnan kuva (tai patsas?) alas kukkulan päällä olevasta pyhäköstä keskustan Pyhän Pietarin katedraaliin. Koko matkan kulkue saa tallustaa pitkin pylväskäytävää, sillä mäen päällä olevalta kappelilta kertyy kirkkoon matkaa viisi kilometriä. Kävimme itsekin toteamassa, että todellakin viisi kilsaa katettua kuntoreittiä ylämäkeen näytti aika mukavalta (nousua 200 korkeusmetriä). Alamäkeen matka joutuikin aika reippaasti.

Vaikka olimmekin kulkeneet kaupungilla jo toista kilometriä 
pylväskäytävässä ennen tätä, alkoi tästä vasta varsinainen 
Portico de San Luca: 4 kilometriä pitkä  "konki"  ylämäkeen 660:n holvikaaren alta.

Santuario della Madonna de San Lucalta
oli mukavat näkymät.

Pasta bolognese tuli tietysti heti eilen nautittua ja muutkin herkut on todettu hyviksi. Paikalliseen ruokailurytmiin on ihan hyvä kiinnittää huomiota, sillä useimmat ravitsemusliikkeet tarjoavat ruokaa vain lounas- ja illallisaikaan. Jos sattuu kolmen jälkeen juuri olemaan se nälkä, saa todennäköisesti tyytyä pikaruokaan. (Joka sekään ei ole huonoa).

Nyt täytyy vain todeta, että Italian reissumme alkaa olla lopuillaan. Torstaiaamuna lähdetään kohti koti-Suomen kevättä. Näihin lämpimiin sävyihin on mukava päättää matkatarinamme tältä erää. Seuraavat kuulumiset tulevatkin kesäkuun lopulla Alpeilta.

Näitä tunnelmia voisi tulla toistekin kokemaan.



3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moro. Bloginne kuvat ovat hypänneet askeleen kohti ammattimaisuutta. Ei voi olla kiinnittämättä huomiota kuvien entisestään parantuneeseen laatuun ja ammattimaiseen ohjaukseen!

Jäin tänään leskeksi tänne Lietoon kun perheen naiset lähti teidän naapuriin eli Kroatiaan aamulla. Eli vilkutelkaahan Splitin suuntaan!

IsoM

Ps. Näitä samantyyppisiä viestejä voi tulla monta, sillä tämä oli jo neljäs yritys kirjoittaa kommentti, julkaisussa meni aina joku pieleen...

Jaaskarit kirjoitti...

Kiitosta vaan, ollaan panostettu välineisiin ja laukaisutekniikkaan. Kelpaa varmasti Splitissä hengailla. Pitäisi joskus käydä sekin paikka katsomassa!

Anonyymi kirjoitti...

Luetuksi tuli tämä viimeinenkin blogi. Ahnaasti! Kiva kuitenkin, kun ootta turvallisesti vähän aikaa Turun maisemissakin..... -L-