Kulttuurin äärellä ja laitamilla

Nämäkin Michelangelon David-patsaan yksityiskohdat voi 

nähdä aitona Accademia Galleriassa. 

Taustalla pronssinen kopio Piazzale Michelangelolla. 

Monet maailman "must" paikat asettavat vierailijalle paineita nähdä juuri ne kaikki hienot nähtävyydet, jotka KAIKKI muutkin näkevät. Firenze renessanssin äitinä ja kulttuurin kehtona nyt ainakin vaatii meidät matkailijat käymään museossa jos toisessakin. Michelangelon ja muiden mestareiden töitä olisi näytteillä, jos vain jaksaa nähdä vähän isomman vaivan. Jotkut paikat maailmassa näköjään ovat vähän 'too hard to handle'. Ja näin on laita näiden Firenzen taide-elämysten kohdalla. Jaaskarit tiedostivat tämän jo kotimaisemissa, jolloin tuli pohdittavaksi museolippujen etukäteisvaraukset. Päätimme olla ohjelmoimatta lomaamme ja lähestyä kohdettamme perinteisellä ympäristöoppimeiningillä: Kävellään koko kaupunki ristiin rastiin ja katsellaan mitä eteen tulee.

 Trattoria Marione tarjosi lauantai-iltana autenttista tunnelmaa ja 

keskinkertaista ruokaa.  Täältä onneksi puuttuvat rossot ja amarillot.

Aamu alkoi sateen säestyksellä, mutta onneksi selkeni juuri kun astuimme ulos majapaikastamme. Jo aiemmin huoneemme ikkunasta kuulimme, että jotain tapahtumaa on vireillä. Duomon aukiolla huomasimme, että meneillään oli Firenzen maraton-juoksu. Juoksijoita tuli vastaamme matkallamme Arno-joen eteläpuolelle. Sää oli eilisen lähes helteisestä ilmasta viilentynyt ja varmaan juoksijoille aivan parhaimmillaan.

 

 Näkymää Arno-joen eteläpuolelta

Me tallustelimme joen etelärannan näköalapaikalle Piazzale Michelangelolle. Varsinainen Firenzen keskusta ja ympäröivät Toscanan kukkulat näkyivät upeasti. Kävelimme  toisen ylämäen Forte Belvederen suuntaan. Linnoitukselle ei kuitenkaan ollut sisäänpääsyä. Sen sijaan tie päättyi Bobolin puutarhan portille, jossa myytiin 10 euron lippuja niille, jotka halusivat käyskennellä Palazzo Pittin takaisessa puutarhassa. Mikäpä  sen mukavampaa olisi ollut kuin nauttia hiekkapäällysteisten käytävien kaartelevista väylistä viheralueiden lomitse, mutta - Hei! Kaksikymmentä euroa on jotenkin paljohkosti siitä lystistä?!

Keskiaikaiset muurit ja nykyaikaiset ylämäen vaivat

Lounaspaikka löytyi Piazza Santo Spiritolta. Kyllä italialaiset pastan osaavat. Maailman parhaat makaroonin keittäjät tulevat täältä. Se tuli todettua tryffelimausteisen sienipastan ja spaghetti pomodoron makusteltuamme.

Sadekuuro tuli juuri sopivasti kun olimme matkalla pistäytymään huoneeseen iltapäivätauolle. Sateen jälkeen päätimme sentään suorittaa jotain ja kävimme kiipeämässä Duomon kellotorniin Campanileen. Ei tarvinnut jonottaa ja näkymät olivat hulppeat.

 Näkymä Duomon kellotornista samaan suuntaan, 

josta postauksen ylempi kuva on otettu.

Taustan vuorenrinteellä on huominen mahdollinen kohteemme.

Jos sää sallii menemme Fiesolen kylään.

Hyvää syötävää pieneen ja suureen nälkään täällä on tarjolla yllin kyllin. Makoisat pizzapalat eivät paljoa maksa (2,50€)  ja lasagne pystybaarissa vei kielen mennessään. Muovikuppiin kaadettu viini maksaa 1.50€. Kahvit nautitaan täällä puolihuolimattomasti baaritiskin ääressä eurolla. Ei siinä paljoa ole nautittavaksikaan sillä nämä kahvit ovat kyllä varmaan maailmankaikkeuden lyhyimmät. Suomalainen määritelmä olisi sormustimellinen tai fingerporillinen todella tujua tavaraa. Nousee tukka pystyyn.

 Tässä maistellaan katukeittiön lasagnea.

Ja vain varttia myöhemmin tuli pieni pizzan nälkä. 

 Kuattro Steissön saa kyytiä.

Illalla kujat ja piazzat täyttyvät kävelijöistä. Afrikan pojat kaupittelevat laukkuja ja kaiken maailman leluhärpäkkeitä. Lattiaan paiskattava limaklöntti kokoaa itsensä hetkessä lituskaisesta pläjäyksestä pyöreään muotoon ja ilmassa pörräävä valaistu 'korento' leijailee takaisin heittäjänsä luo. Hienoa. Nykyajan Michelangeloa.

Leijonalla on pallo hallussa.

Artisti vangitsi ohikulkijat yleisökseen.

Tunnelmallista ja viihdyttävää.

Täytyy kuitenkin kertoa, että lauantai-illan tunnelmallinen hetki oli Piazza Signorialla, jossa katukonserttia piti taitava kitaristi. Palazzo Vecchio ja viereisen Loggian patsasnäyttely saivat oman mausteensa hienon musiikin säestyksestä.