Bologna

Bolognan värimaailmaa ja esimakua pylväskäytävistä.

Bologna sijaitsee Emilia-Romagnan maakunnassa, joka on jäänyt lapsipuolen asemaan Firenzen hallitessa markkinoita matkailijoiden houkuttelemisessa. Täälläkin löytää upeita keskiaikaisia rakennuksia ja kilometreittäin sokkeloisia kujia, joita pitkin vaeltaa. Erityisesti täällä kiinnittää huomiota tyypilliseen sienan sävyiseen rakennuspintaan, joka miellyttää silmää.

 Ja näitä porticoe-käytäviä piisaa...

Bolognaan saavuimme junalla Firenzestä ja saimme heti matkalla hotellille vaikutelman, mitä tarkoittaa se, että tämä on pylväskäytävien kaupunki. Jos olisi satanut tai ollut porottava helle, olisimme säästynyt näiltä vastuksilta, sillä koko kilometrin matkan saimme kävellä porticoa, katettua pylväskäytävää, pitkin. Näitä käytäviä on tässä kaupungissa joku laskenut olevan 60 kilometriä yhteensä. Täällä eivät sateenvarjokauppiaat menesty.

 Piazza Neptuno on esimakua SUURELLE torille eli
Piazza Maggiorelle.

 Palazzo Communale Piazza Maggiorella.
Punaiset liput oli laskettu ikkunoista keskiviikkoiltapäivänä.

Bolognassa oli keskiaikana sen verran varakkaita aatelisia, että niiden piti keksiä eri tapoja osoittaa mahtavuuttaan. He rakennuttivat toinen toistaan korkeampia torneja, joihin säilöivät aarteensa ja akkansa. Yli sadasta keskiajan tornista on Bolognassa jäljellä enää kaksi kaltevaksi painunutta majakkaa, joista pitempi hujottaa 96:n metrin korkeuteen. 

Due Torri

Bolognan historiallinen keskusta on laajin koskematon kaupunkiydin maailmassa. Meille normimatkaajille jäi varmaan tuhatmäärin "tärkeitä" roomalaisaikaisten muurien yksityiskohtia ja portteja näkemättä, sillä täällä todella riittää katsottavaa joka suunnassa.

 Bolognan campus. Ei hassumpi opiskelumiljöö.

Bolognan kaupungissa autoilu on rajoitettua. Mopoilla

pääsee muutenkin näppärästi liikkumaan kapeilla kujilla.

Täällä opiskeltiin yliopistossa jo 1000-luvulla eli ensimmäisenä Euroopassa. Yliopiston korttelit ovatkin mielenkiintoista nähtävää. Kliinisen näköiset tiedekuntarakennukset eivät kuulu kuvaan, sillä rakennukset sinänsä ovat jo satoja vuosia vanhoja palatsimaisia kolosseja, joiden sisäpihoilla on veistoksia ja suihkulähteitä.

Ja taas maistuu tujaus espressoa. 

Tässä baarissa riittäisi katseltavaa katossa pitemmänkin kahvin ajan.

Vierailimme erään matkaopaskirjan innoittamana biologisen tiedekunnan havainnollisessa näyttelyssä, jossa opimme anatomian ihmeellisyyksiä samaan tapaan kuin opiskelijat kolmesataa vuotta sitten. Vahamallineet kuvasivat sekä tervettä että sairasta kehoa ja saivat kieltämättä raittiin ulkoilman taas tuntuvan tervetulleelta.

Anatomian oppitunnilla käsittelemme nyt alaraajojen rakennetta. Löytyisikö pari
 vähän käytettyä akillesjännettä?

Sairaat kehonosat tulevat vasta seuraavassa huoneessa.

Ihan tavallinen katu.

 

Ja sille vielä jatkoa. Pylväskäytävää riittää...

Monenlaista tapahtumaa tuntuu olevan täällä parhaillaan vireillä. Opiskelijoiden kansainvälisiä pippaloita näkyy yliopistokaduilla ja Madonna di San Lucan juhla on juuri meneillään. Juhlassa tuodaan Madonnan kuva (tai patsas?) alas kukkulan päällä olevasta pyhäköstä keskustan Pyhän Pietarin katedraaliin. Koko matkan kulkue saa tallustaa pitkin pylväskäytävää, sillä mäen päällä olevalta kappelilta kertyy kirkkoon matkaa viisi kilometriä. Kävimme itsekin toteamassa, että todellakin viisi kilsaa katettua kuntoreittiä ylämäkeen näytti aika mukavalta (nousua 200 korkeusmetriä). Alamäkeen matka joutuikin aika reippaasti.

Vaikka olimmekin kulkeneet kaupungilla jo toista kilometriä 

pylväskäytävässä ennen tätä, alkoi tästä vasta varsinainen 

Portico de San Luca: 4 kilometriä pitkä  "konki"  ylämäkeen 660:n holvikaaren alta.

Santuario della Madonna de San Lucalta

oli mukavat näkymät.

Pasta bolognese tuli tietysti heti eilen nautittua ja muutkin herkut on todettu hyviksi. Paikalliseen ruokailurytmiin on ihan hyvä kiinnittää huomiota, sillä useimmat ravitsemusliikkeet tarjoavat ruokaa vain lounas- ja illallisaikaan. Jos sattuu kolmen jälkeen juuri olemaan se nälkä, saa todennäköisesti tyytyä pikaruokaan. (Joka sekään ei ole huonoa).

Nyt täytyy vain todeta, että Italian reissumme alkaa olla lopuillaan. Torstaiaamuna lähdetään kohti koti-Suomen kevättä. Näihin lämpimiin sävyihin on mukava päättää matkatarinamme tältä erää. Seuraavat kuulumiset tulevatkin kesäkuun lopulla Alpeilta.

Näitä tunnelmia voisi tulla toistekin kokemaan.

Buongiorno!

 

 Bolognan aamussa oli mukava muistella kotimaan pipokelejä. Mitä puuttui? 

Suoraan Jäämereltä puhaltava järjen jäädyttävä tuuli.

Se on Buongiornon aika! Pari kuukautta työläisen arkea, lunta, saapumattoman kevään odottelua ja jäätävää pohjoistuulta on takana, kun pääsimme lähtemään kevätmatkallemme Italiaan. Firenze on aina kuulunut "sinne pitäisi joskus päästä" paikkoihimme ja samalla reissulla käymme nyt myös Bolognassa, koska Lufthansan lento päätyy Bolognaan. Täällä ollaan ensimmäistä päivää ja olemme huomanneet, että jossakin päin maailmaa vielä pärjää ilman pipoa ja lämpökerrastoa!

 Junamatka sujui enimmäkseen tunnelissa, 

mutta perillä ei voi moittia näkymiä.

Samsonite, K ja Duomo. 
Vieläpä siinä järjestyksessä.

 Firenzen Duomo hotellimme nurkalta kuvattuna.

 Asutaan aika keskellä Firenzeä.

Bolognaan saavuimme eilen illalla hiukan ennen puoltayötä. Aamulla hyppäsimme junaan ja vajaan 40 min junamatkan päätteeksi saavuimme Firenzeen. Italialaiset ovat ilmeisen kiireistä kansaa, sillä sen verran reipasta vauhtia mentiin Firenzeen. Junan infotaulun nopeusmittari näytti junan nopeudeksi jossakin vaiheessa 291 km/h, joten täällä routavauriot eivät vaivaa tai kuski ei niistä välitä. Siinähän ne kiskot suoristuu.

Hotellimme Il Salotto di Firenze on viihtyisä bed & breakfast paikka ihan Firenzen kuumassa ytimessä. Huone on viihtyisä ja vieraiden käytössä on oleskelukeittiö, josta saa noutaa juotavia ja pientä haukattavaa. Sisältyy hintaan.

Duomon kellotorni Campanile.

Palazzo Vecchio, jonka torni ei sattunut ihan keskelle rakennusta. 

 Toscanan mäkiä. Rentouttavaa kävellä

 välillä ilman ruuhkaa.

J Piazza della Signorialla

K oli lukenut jostakin, että firenzeläiset herrat pukeutuvat parhaiten Euroopassa.

 Ei tuossa nyt mitään erikoista ole. Seppele kaljun päällä

kuvastaa lähinnä turhamaisuutta.

Ponte Vecchio. Silta on niin hieno, että se on ainoa Firenzen silloista,

 jonka saksalaiset jättivät räjäyttämättä sodassa.

Mitä huonoa Firenzessä on? Täällä on aivan perhanasti väkeä.

 Jos et siedä ihmisiä lähelläsi älä tule tänne.

Firenzen tyylikkäin herra jopa ilman seppelettä?

Kauppahallin lounas. Pari salaattia

 ja kolme lasia viiniä + kivennäisvesi 14 euroa.

 Hinnat kohdallaan.

Jälkkärit viereisessä kahvibaarissa.

2 x espresso ja grappa on kuvassa tietysti vain rekvisiittana.

Aurinkoranta Firenzen keskustassa

 Firenze on maineensa veroinen jo yhden päivän perusteella. Upea kaupunki.