Naturpark Schlern-Rosengarten

 

  Latemarvuoristo keskiviikkona. Ajoimme tunnin

  vuoriston toiselle puolelle Obereggeniin.

Patikkalomamme ensimmäiset kaksi viikkoa alkavat olla takana. Huomenna matkustamme Itävaltaan ja vaihdamme majoituksemme Stubaitalin laaksoon Neustiftin kylään. Schlern-Rosengartenin luonnonpuistoalue Dolomiiteilla teki vaikutuksen. Tämä on unenomaisen kaunista aluetta ja kun ilmatkin olivat enemmän kuin hyvät niin enempää ei voi patikkalomalta pyytää. Vaellusreitit ovat hyvässä kunnossa ja niitä ylläpidetään jatkuvasti. Hüttetarjontaa löytyy riittävästi pieninkin välimatkoin ja alueella on myös hissejä, joilla pääse liikkumaan halutessaan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan lounas hütten terassilla

 auringonpaisteessa pilvien yläpuolella piristää mukavasti arkea

Parissa viikossa olemme ehtineet jaloitella läpi lähes kaikki ne alueen vaellusreitit, joilla ei tarvita Klettersteig-varusteita. Pari reittiä kävelimme uudelleen, mutta kyllä täällä käveltäviä reittejä meille pariksi viikoksi riitti. Oma auto tosin helpotti liikkumista ja pääsimme kauempiinkin kohteisiin. Vaellusbusseista meillä ei siis ole kokemusta, mutta näkyvät ne kulkevan ja pysäkeillä oli aina aamuisin vaeltajia bussia odottelemassa.

 Toissapäivänä ajomatkallamme kotiin otimme kyytiin kaksi keski-ikäistä saksalaisrouvaa, jotka liftasivat tien vieressä. Heillä oli kanssamme sama matka ja olisivat joutuneet odottamaan seuraavaa bussia lähes tunnin. Itsellämmekin on samoja kokemuksia tien vierellä väsyneenä bussin odottamisesta ja kerran itsekin liftin saaneena tarjosimme samaa palvelusta toisillekin.

 Karer See

Keskiviikkona ajoimme noin tunnin ajan Obereggeniin ja kävimme patikoimassa  Latemarhüttellä (2671m). Obereggen on laskettelualuetta, joten alkureitti hüttelle ei ole mitenkään kaksinen. Tiesimme tämän toki jo etukäteen, mutta netin valokuvat Latemarhüttestä saivat meidät lähtemään sinne. Hissilinjojen jälkeen maisemat kaunistuivat ja polku tuli mukavammaksi. Itse hüttellä ja sieltä lähteneellä reitillä Gamsschartelle oli hienot maisemat, mutta taas todettiin: ei nuo osittain hiihtoalueilla kulkevat nousu- ja laskureitit ole meidän juttuja.

Tirolilaisnuorukainen haravoi niittojälkeä ja takana näkyvä haflingerhevonen

kajautti komeita hirnahduksia kaikille mökin ohittajille.
 Voiko olla perinteisempää ja kauniimpaa alppimaisemaa?

Loma on ollut niin onnistunut, että tuoreeseen

 lehmänläjäänkin astuminen on vaan naurattanut

 Torstaina kävimme uusintana Schlernhausilla ja sen viereisen Petz-vuoren huipulla. Sää suosi ja paluumatkalla iltapäivällä oli ehkä jo liiankin kuuma. Hienojen ilmojen vuoksi olemme pitäneet kahden viikon aikana vain kaksi välipäivää patikoinnista. Ei valiteta, sillä ehtii se vielä muuttuakin. Huomenna kuitenkin muutamme Itävaltaan ja ainakin alkupäiviksi luvataan edelleen huikeaa kesäsäätä. Palataan asiaan ihanasta Itävallasta!

Kanojen innoittamina mekin menimme nokkimaan lounasta Sesselschweigelle

Bärenfallin nousureitti Schlernhausille mennessä on kulkemisen arvoinen

 Torstaina hyvästelimme Dolomiittien spitzet toistaiseksi

Kaunis Val di Udai

 Aamumme alkavat mukavasti. Kylän Bäckerei toimittaa joka

 aamu uunituoreet sämpylät  huoneistomme ovenkahvaan.

Tiistaina ajeleskelimme autollamme Val di Fassa-nimiseen laaksoon Mazzinin kylään, josta lähtee vaellusreitti mm. Val di Udain laaksoon. Linnuntietä matka olisi lyhyt, mutta siipiä ei toistaiseksi vielä ole. Eikä ajomatkakaan olisi mainittavan pitkä kilometreissä, mutta mutkaisilla ja jyrkillä vuoristoteillä ajeluun meni noin tunti. Olimme itsekin katselleet Val di Udaita ja isäntämmekin kehui reittiä kauniiksi, joten ei muuta kuin sinne!

 Lähdimme nousemaan kauniista Mazzinista

Ihan uskomatonta, paikalliset olivat järjestäneet meille juomapisteitä! Ei vaiskaan, osittain samalla reitillä kulki Val di Fassa-juoksu ja ystävälliset toimitsijat juottivat meidätkin.

Tarjolla oli jääteetä, colaa, appelsiinimehua sekä pikkuista energiapurtavaa.

Päätös oli oikea, sillä maisemat olivat jälleen kauniita ja ilma suosi. Vehreyttä ja vesiputouksia riitti välillä Dolomiittien kivikon vastapainoksi. Varsinainen kohteemme oli Antermoiahütte, joka (sekin) sijaitsee hienolla paikalla. Itse hütte oli remontissa, mutta ravintolapalvelut väittivät ihan kyltissä olevansa toiminnassa. No, havaitsimme pian, että henkilökuntakin oli remonttitunnelmissa ja suunniteltu lounas vaihtui mukana olleisiin omiin evässämpylöihin.

 Mukavaa vehreyttä vaihteeksi verrattuna Dolomiittien kivikkoon

Patikallemme tuli matkaa vajaa 15 km ja korkeuseroja noin 1200 metriä. Ajomatkaan meni hiukan aikaa, mutta Val di Udai oli mielestämme ehdottomasti käymisen arvoinen.

 Täällä ei ole hirveästi näkynyt murmeleita, mutta nyt osui kameraan ensimmäinen.

Muutamat muut livahtivat piiloon liian äkkiä.

Antermoiahütte on remontissa fyysisesti ja henkisesti

Antermoiasee 2495m. Oli sen verran hyisen näköinen, että uintireissu jäi

 suorittamatta. Oliko uikkarit turhaan mukana reissussa?

Sellagruppe

Marmolada

Google Earthin kuvassa näkyy hienosti kuinka vehreä alppiniitty yhtäkkiä

vaihtuu kivivuoriksi. Tuolla vihreillä alueilla oli murmelinkoloja vähän

väliä, mutta muutaman otuksen vain onnistuimme bongaamaan.

Grasleitenpasshütte 2601m

Sunnuntain tunnelmaa Grasleitenhüttellä

Servus!

 Sunnuntaina Etelä-Tiroli esitteli meille yhä hienoimpia puoliaan mitä mukavimmalla tavalla. Kohteenamme oli Grasleitenpasshütte (2601m) ja reitille osuu myös jo meille aiemmin tuttu Grasleitenhütte (2134m). Sää oli upea ja oli pyhäpäivä, joten reitillä oli runsaasti porukkaa vaikka mekin olimme liikkeellä jo aamuvarhaisella.

 Tschamintal oli sunnuntaina kauneimmillaan

No, lähestyessämme Grasleitenhütteä aloimme kuulla jostakin iloista tirolilaismusiikkia! Kohta selvisi, että hüttellä oli kaksi musikanttia, joista toinen soitti kitaraa ja toinen haitaria. Ajatelkaa nyt, keskellä vuoria tiettömän matkan päässä olevan hütten pihalla kaksi kaveria soittaa mukavaa musiikkia koko pitkän pyhäpäivän!

 Grasleitenhütteltä kuuluu musiikkia!

Aika huikea Open Air Musik?

 Miljöön luulisi kelpaavan nirsommallekin.

Olimme liikkeellä aikaisin ja pysähdyimme mennessä aamukahville hüttelle. Patikkakenkä rupesi lyömään tahtia mukavien tirolilaisrallien tahdissa. Meillä oli kuitenkin lopullinen kohde vielä edessä, joten lähdimme juuri kun huomasimme, että tilaisuus muuttuikin jumalanpalvelukseksi. Soittajat lähtivät breikille, pappi otti hommat hoitaakseen ja sai varmaan myös kahvia juodakseen.

Sola keskellä on Molingnon Pass, josta laskeuduimme viikko sitten

 Ylös kohti Grasleitenpasshütteä

Meni taas hiihtohommiksi ennen hütteä

Olemme joskus aiemminkin sattuneet vuorilla hüttelle, jossa on menot parhaimmillaan. Välillä hiljennytään vakavampien asioiden äärelle ja papin lopetettua musiikki raikaa taas vuorilla. Ne ovat hienoja kokemuksia ja niin oli tämäkin! Tällä kertaa K ei joutunut kuitenkaan mukaan esitykseen kuten joskus on tapahtunut.

 Grasleitenpasshütte

 Speckknödel mit Gulasch und Polenta mit Gulasch, bitte schön

Grasleitenhüttellä oli runsaasti myös paikallisia, jotka olivat varmasti tienneet, että tarjolla on hyvää livemusiikkia. Monet istuivat paikallaan jo aamulla, kun pysähdyimme hüttellä ja jatkoivat iloista aurinkoista päivää iltapäivällä, kun palasimme oman reissumme käytyämme Grasleitenpasshütteltä alaspäin. Jos kovin monta olutta siemailee niin täytyy olla kovaa porukkaa, sillä hütteltä on aika rapsakka matka takaisin alas laaksoon ja tarjolla ei todellakaan ole takseja. Parin tunnin kohtuullisen raskaan paluumatkan aikana ehtii hyväkin tunnelma laimentua, kun haitarinsoitto vaimenee korvissa?

 Maisemat taas kohdillaan

Reissumme pituudeksi tuli noin 21 km ja korkeusmetrejä oli vajaa 1500 metriä. Olimme periaatteessa valmistautuneet vähän enempäänkin, mutta Grasleitenhütten tapahtuma sai meidätkin istumaan siellä aiottua kauemmin ja tingimme reissumme pituudesta. Kohtuullinen patikkareissu tuosta tuli muutenkin ja hüttetapahtuma musiikkeineen oli taas jotain mitä voi muistella kotona tammikuun pimeinä talvi-iltoina.

Soittajille soppaa vaan olivat pojat kyllä oluensa ansainneetkin!

Reittimme