Aika lunastaa lupaus

Duke Kahanamokulle K lupasi, että palaamme talvella 2015

 Havaijin kahdeksan pääsaarta sijaitsevat Tyynen Valtameren keskellä.

Lennämme ensin Oahulle, josta lennämme Kaua'ille.

 Lähes vuosi on vierähtänyt edellisestä Hawaiin matkastamme ja on tullut aika lunastaa K:n lupaus, jonka hän lähtöhaikeuksissaan antoi surffarilegenda Duke Kahanamokulle Waikikin rannalla. K lupasi legendalle, että todennäköisesti palaamme talvella 2015 ja nyt lähtö koputtelee ovella noin viikon päästä. Upea juttu, mutta onko edellisestä reissusta todellakin nyt jo vuosi? Onko kukaan oikeasti tarkastanut, että vuodessa on yhä yhtä paljon kuukausia, viikkoja ja päiviä kuin ennen?

 Waikiki Beachilla voi löhöillä tai opiskella surffauksen alkeita

Lennämme Lontoon ja Los Angelesin kautta ja kokonaismatka-aika on noin 26 tuntia. Siihen sisältyy tervetulleet välilaskut Lontoossa (3 tuntia) ja Losissa (4 tuntia). Helsingin aamulähdön jälkeen saattaisimme ehtiä saman vuorokauden aikana iltapalalle ja virvokkeelle Waikikin rantabaareihin yli 26 tunnin matkustuksen jälkeen. 12 tunnin aikaero tietää taas aamuöisiä heräämisiä ja aikaisia yöunia ainakin ensimmäisinä päivinä.

Näkymää Waikikille Diamond Headin rinteeltä.

 Hei tuota, missähän on Lidl..?

Tarjoustuotteiden hyödyntämisessä täytyy ehkä pitää paussia.

Tasoittelemme aikaeroa Honolulussa neljä täyttä päivää ja sitten lennämme viikoksi pohjoisimmalle ja vanhimmalle Hawaiin saarista eli Kauaille. Kauai on meille uusi kohde ja se on matkaoppaiden mukaan vähiten kaupallinen ja luonnoltaan kaunein Hawaiin neljästä pääsaaresta, joita ovat Oahu, Maui, Kauai ja Big Hawaii. Viimeiseksi viikoksi palaamme Oahulle, joten matkamme pituus on kolme viikkoa, joista kaksi vuorokautta menee matkoihin.

 Kauain saari. Hotellimme sijaitsee Kapaan alueella, jossa olemme ymmärtäneet

 olevan paikallisia ravintoloita ja muita palveluita eikä pelkästään hotellialuetta.

 Na Pali Coast ja Waimea Canyon ovat nähtävyyksistä pääkohteemme Kauailla.

 Reilun viikon päästä pitäisi pyöriä siellä täällä Honolulussa

Meillä on kovasti suunnitelmia ja ajatuksia kohteista ja tekemisistä ja aika näyttää mikä toteutuu ja mikä ei. Blogi päivittyy Jaaskareiden vireystilan ja nettiyhteyksien toimivuuden tahtiin. Viime talven matkan isoimpia ylläreitä oli hotellien huonot nettiyhteydet suuressa ja mahtavassa Amerikassa! Käväisepä kuitenkin aina välillä kurkkaamassa blogissamme!

 Se kuuluisa auringonlaskun "Green Flash" yritetään nyt bongata

Waikikin Circle hotellin parvekkeelta.

Matkakuumetta

 Oi kulukaa viikot kulukaa...Tuohan oli muuten melkein kuin hawaiin kieltä!

Muutama viikko arkea ja tammikuuta on Varsovan matkan jälkeen takana. Eipä mennyt kokonaista vuorokauttakaan kotona, kun seuraavan matkakohteen opaskirjoja ja nettisivuja alettiin selailla. Google Earth ja Street View pyörii unissakin mielessä. Odottaahan jo kolmen viikon päässä tuleva matkamme Hawaiille. The Fever is rising! Tämä on kohoavaa matkakuumetta, joka on varmasti jokaiselle matkailukärpäsen puraisemaksi joutuneelle tuttu tunne. Pohditaan mitä kohteissa "varmasti" tehdään, missä käydään, mitkä olisivat meille mieluisimmat ravintolat? Iltakahdeksalta sohvannurkassa istuskellessa tarkastetaan päivittäin, millaisena aamu valkenee Honolulussa ja uudessa kohteessamme Kauailla.

Tulevalla matkallamme on tarkoitus harrastaa patikointia enemmän kuin viime talvena, kun K ei ole enää akillestoipilas ja Janenkin kantaluupiikki helpottaa. Jaa, koputetaanpa puuta, onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa ennen lähtöä. Reittejä olemme jo yrittäneet tutkia netistä sekä Oahulle että Kauaille.  Tarkoitus ei ole tehdä rasittavuudeltaan mitään alppipatikointiin verrattavia reissuja, mutta jos nyt onnistuisimme muutaman kohtuullisen kävelyreissun tekemään niin pysyisi lomapöhö ehkä hiukan vähäisempänä. Saa muuten muistuttaa sitten lomamme lopussa, kun plakkarissa ei ole yhtään tehtyä patikkaa..."Hei, mites ne teidän patikoinnit on sujuneet, ei ole kuvia näkynyt blogissa?"

 "Patikoitiinhan" me viimeksi Diamond Headille

Ja Makapuu Pointille

Uuden tuttavuutemme Kauain saaren ehkä suosituin matkailunähtävyys on upea Na Pali Coast, joka on jylhän rosoinen rannikko, jossa hienot vihreät poimulliset vuoret nousevat suoraan turkoosista merestä. Noilla vuorenrinteillä kulkee yksi maailman "dramaattisimmista ja vaarallisimmista" vaellusreiteistä nimeltään Kalalau Trail. Näin opaskirjat ja internet kertovat. Reitin pituus on 22 mailia (35km) edestakaisin. Trailin alkumailit ovat ilmeisesti ihan tavisten kuljettavaa, mutta olemme ymmärtäneet, että 7-8 mailin paikkeilla on kohtia, joiden vuoksi reittiä pidetään jopa vaarallisena. You Tubesta löytyy mukavia pätkiä reitiltä ja linkistä voi tsekata sopisiko vaikka tuo kohta kenties sinulle?

 Mauilla yritimme patikalle yli 3000m korkeudessa Haleakalalla,

 mutta jäätävä tihkusade palautti meidät autollemme.

Paluumatkalla pääsimme kuitenkin kurkkaamaan mihin olisimme olleet menossa,

 kun pilvet raottivat hiukan maisemaa.

Meidän tarkoituksemme on patikoida Kalalau Trailia muutama maili ja kääntyä takaisin ennen vaaran paikkoja. Kalalau Traililla ei ole mitään palveluita ja vaaran mailit ohittaneet yöpyvät perillä rannalla tai metsässä teltoissa ja palaavat sitten samaa reittiä takaisin. Olemme ymmärtäneet, että em. putoamisvaaran lisäksi reitillä on menehtynyt ihmisiä kovien sateiden jälkeen, kun vuorilta tulevat vesiputoukset tulvivat ja ovat vaarallisia patikoitsijoille.

 Nousimme myös lyhyen, mutta jopa vähän rasittavan nousun Koko Head Craterille

Viime vuonna olimme vastaavan viikon Mauin saarella minkä nyt vietämme Kauailla. Iso uutinen paikallisilla tv-kanavilla Hawaiilla oli tuolloin, kun juuri Kauailla satoi viikon ajan kaatamalla. Kauai on pohjoisin Hawaiin saarista ja ehkä siksi epävakaisempi kuin muut saaret. No, toivottavasti tänä vuonna emme osu sinne sadeviikolle!

 Surffareita ja komeita aaltoja lienee tarjolla tänäkin vuonna

Thank You!

Varsova by night...

 Otsikko ei muuten sovi meille periaatteessa ollenkaan, kun olemme hotellihuoneessa yleensä iltaisin viimeistään 22.00 ja valmiina yöpuulle. Onneksi näilläkin leveyksillä pimeä tulee sen verran aikaisin, että mekin pääsemme bongailemaan iltavalaistuksia. Eikä täällä todellakaan ole pihistelty joulukoristeluissa! Kilometreittäin runsaita valokoristeita näkyy eri puolilla kaupunkia.

 Ennen matkaa ajattelimme, että tämä reissu otetaan vähän rennommin ja käytetään julkisia paljon kävelemisen sijaan. No, arvaahan sen miten on käynyt: Noin 20 km per päivä on tullut käveltyä ja Varsovan kaupungin julkiset liikennevälineet eivät ole saaneet meiltä zlotyakaan. Jaa, no lentokentältä tulimme keskustaan junalla, joka maksoi meiltä yhteensä vajaa 9 zlotya eli parisen euroa. Jotenkin vaan on niin hauska tuntea todella olevansa tässä kaupungissa. Tuosta nyt näiden katujen ja puistojen yli, niin sitten ollaankin jo lähellä hotellia. Niin se vaan menee.

Varsova on Frederik Chopinin kaupunki

Maanantaina ajattelimme käväistä hotellin henkilökunnan suosituksesta Varsovan uudella futisstadionilla, jossa talviaikaan pääsee kuulemma luistelemaan, hiihtämään, mäkeä laskemaan ja ties mitä muuta kaikkea. Taisi olla IceBaarikin. Stadionille kävelimme kipakassa talvisäässä. Veiksel-joki ylitettiin huppu tiukasti kiinni ja tuli mieleen, että täkäläiset todella tietävät mitä talvi on.

 Kaukana keskellä näkyvälle stadionille kävelimme reilun tunnin pakkasessa

 todetaksemme, että se ei ollut meidän juttu.

Stadionin ympäri kierrettyämme löytyi viimein sisäänkäyntiporttikin, mutta 400 metrinen jono lipunmyyntiin aiheutti ehkä nopeimman kääntymisemme koskaan ja matkamme jatkui takaisin kohti Varsovan keskustaa joen toiselle puolelle. Onhan noita stadikoita nähty. Valitsimme urheilupyhätön sijasta talvisen Varsovan keskustan rauhalliset puistot.

 Onpa varsovalaisilla upeat koiranulkoilutusmaastot tai vaikkapa hölkkäilyyn sopivat polut! Kilometrikaupalla peräkkäisiä puistoja löytyy, joissa voi talvellakin aavistaa hienot kesäiset lehtipuiden varjot.Tultuamme stadionilta joen yli lähdimme oikomaan kohti Ujazdowin puistoa ja sieltä Lazienki-puistoon.

Tiistaiaamuna sitten kävimme härkää sarvista ja alistuimme jonottamaan hetkisen päästäksemme Kulttuuripalatsin näköalaterassille. Tuo Stalinin lahja Puolan kansalle hallitsee koko kaupungin näkymiä ja sen voi kuulemma nähdä maaseudultakin 30km:n päästä. Kerrotaan, että Isä Aurinkoinen halusi tämän pytingin lahjoittaa puolalaisille jo ennen toista maailmansotaa ja rakennusvakoilijoita lähetettiin New Yorkiin tutkimaan Empire State Buildingin salaisuuksia.

 Siinäpä sitä on lahjaa Puolan kansalle pitkäksi aikaa

30. kerroksesta oli kyllä mukavat maisemat

 Sota tuli väliin, mutta palatsin rakennustyöt saatiin alkuun 1952. Yli 5000 neuvostorakentajaa tuotiin paikalle ja rakennus saatiin valmiiksi kolmessa vuodessa. Rakennuksessa on peräti 3300 huonetta, mutta luojankiitos selvisimme pelkästään näköalaterassilla! Tuo neuvostorealisminen rakennushirvitys valtaa kaupungin pinta-alasta valtavan alueen. Terassilta oli tänään tiistaina hyvät näkymät ympäristöön. Hissijono ja muutenkin rakennuksen ilmapiiri oli kylläkin hieman ahdistava.

 Sitten palasimme takaisin maanpinnalle

Aika hieno taivas?

  

Aiemmin jo kerroimme, että päädyimme Varsovaan ikään kuin vahingossa. Arviomme Varsovasta: Ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki. Hieno vanha kaupunki ja neuvostohenkiset kokevat varmaan mukavia hetkiä muuallakin kaupungissa. Upeita puolalaisia ravintoloita ( ja kaikkia muitakin) on runsaasti ja hintataso on edullinen. Lomamme aikana julkaistiin joku uutinen, että Varsovassa yövyt hyvässä hotellissa halvemmalla kuin missään muualla.

Olemme naureskelleet näitä puolalaisia paikannimiä. Tämänkin bussin

 päätepysäkkiä voisi olla aika haastava lausua baarikierroksen jälkeen?

 Näihin maisemiin päättyy matkailuvuotemme 2014. Laskimme, että 11 viikkoa olemme saaneet viettää ulkomailla tänä vuonna. Frank Sinatran sanoin: "It was a very good year" Seuraavan kerran palaamme linjoille helmikuussa Honolulusta!

Minne sitä menisi? Varsovaan!

 Terveiset Varsovasta! Päädyimme tänne viettämään joulun välipäiviä sekä vastaanottamaan uuden vuoden. Pitkät jouluvapaat saivat meidät noin kuukausi sitten pohtimaan, että voisi lähteä pitkästä aikaa jonnekin reissuun! Mieli olisi tehnyt jonnekin eteläisempään Eurooppaan, mutta olimme liikkeellä niin armottoman myöhään, että lentohinnat karsivat hyvin tehokkaasti ensimmäisenä mieleen juolahtaneet kohteet. Päädyimme lopulta siis Varsovaan, sillä tänne oli siedettävät lentohinnat ja hotellien hinta/laatusuhde taitaa täällä olla enemmän kuin kohdillaan.

Olimme lauantaina perillä sen verran myöhään, että emme

 juuri ehtineet Kulttuuripalatsia kauemmaksi

Ennen tänne tuloa päätimme tällä lomalla "suorittaa" vähän vähemmän kuin yleensä. Ainakin tänään sunnuntaina se on onnistunut. Hotellimme Warzaw Mercury Centralin aamiainen oli todella hyvä eikä mitään puuttunut. Rauhallisen aamun jälkeen teimme kolmen tunnin kävelylenkin kauniiseen Varsovan vanhaan kaupunkiin. Takaisin hotellihuoneeseen oli mukava palata kipakasta pakkassäästä.

"Ohhoh! Täällähän on pakkasta!

 Siis onko Varsovassa tällaista?"

Huh huh, ei sentään. Kasvaahan täällä palmujakin!

 Presidentin linna

Näkymiä Nowy Swiat-kadulta

Kuninkaanlinnnan aukiolla oli vielä joulutunnelmaa.

Pylvään päässä on kuningas Sigismund, joka oli 

Suomen Juhana-herttuan ja Katarina Jagellonican poika. 

Lähes maanmiehiämme, siis.

 Kaveri oli kävellyt meitä enemmän, kun piti lepuuttaa jalkoja

Täällä voi luistella mukavassa ympäristössä

Lomamme on siis lähtenyt mukavasti käyntiin. Tästä jatketaan kohti uutta vuotta!

Toisessa maailmansodassa Varsovan rakennuskannasta tuhottiin 85 - 90 %.

 Kaupunki on rakennettu uudelleen lähes kokonaan.

Kotimatkalla säikähdimme, että vihreät vapaaehtoiset Venäjältä ovat löytäneet tännekin, mutta kyseessä oli paraati Tuntemattoman Sotilaan haudalla.

Vähemmän kaunista Varsovaa.

 Kilometrikaupalla suoraa asfalttitietä.

 Hotellimme naapurissa on Zlote Terasy-niminen ostoskeskus,

jossa kauppa kävi sunnuntaina samaan tapaan kuin arkena.

 Täällä voisi kyllä hintojen puolesta katsella muuallekin kuin alimmalle hyllylle.