Plettenberg Bay

 Robberg Nature Reserve on mukava patikkakohde ja reittejä löytyy moneen makuun

Loma jatkuu Plettenberg Bayssa, jossa vietimme viime talvenakin muutaman päivän. Tässä on tullut parin loman aikana sellainen tunne, että se on aika lailla sama mistä rantakohteesta täällä Etelä-Afrikan eteläkärjessä majoituksen valitsee, sillä takuuvarmaa laatua tuntuu olevan tarjolla. Kauniita maisemia, hienoja rantoja, tyylikkäitä hyvätasoisia ravintoloita ja edullista ruokaa. Tästä eteläkärjestä ei ensimmäisenä tule mieleen Afrikka muuten kuin safarilla nähtävistä upeista villieläimistä.

 Yksi nähtävyys Robbergilla ovat hylkeet. Jossakin esitteessä todetiin, että

 "hyvällä onnella voit nähdä valkohain nappaavan hylkeen".

 Jäimme miettimään, että kenen näkökulmasta tuo oli kirjoitettu?

Perjantaina hikoilimme hiukan reissun aikana hankittua matkapöhöä vähemmäksi patikoimalla Robbergin luonnonpuistossa. Kuljimme pisimmän reitin, joka on noin 10 km. Reiteistä kaksi muuta vaihtoehtoa ovat lyhyempiä. Meillä meni matkaan aikaa kolmisen tuntia, kun reitti oli paikoin hidaskulkuinen etenkin, kun mukana ei ole patikkakenkiä vaan liukastelimme mm. kivikoissa lenkkareilla.

 Meidän mielestämme Robberg Trail on maisemiltaan aivan vertailukelpoinen Havaijin Kauain saaren Kalalau Trailiin, jota pidetään yhtenä maailman kauneimmista

 Mainio Aquavit Guesthouse järjesti lauantaina winetastingin for returning guests. Meidän lisäksi paikalla oli kolme brittipariskuntaa ja tietysti isäntäpariskunta. Täällä on puitteet kohdallaan.

Addon kansallispuisto oli sen verran mukava kokemus meille, että varasimme sunnuntaille  safariajelun Plettenberg Game Reservestä, joka on noin 2200 hehtaarin kokoinen luonnonpuistoalue 20 minuutin ajomatkan päässä Plettenbergistä. Alueella ei saa ajaa omalla ajoneuvolla vaan jeepissä matkataan oppaan johdolla eläimiä bongailemassa. Alueella ei kuitenkaan ollut "jeepiruuhkaa" ja käsityksemme mukaan luonnonpuisto ja safaritoiminta siellä on ainakin vielä aika pienimuotoista. Kaksi ja puoli tuntia kestänyt tapahtuma oli mukava kokemus ja näimme ekaa kertaa luonnossa leijonia, kirahveja, sarvikuonoja ja virtahepoja. Ei niitä Turussa tule kadulla vastaan.

 Oppaan mukaan virtahepo on Afrikan vaarallisin eläin.

Seuraavaksi siirrymme Etelä-Afrikan viinialueen sydänmaille Franschhoekiin viininmaistelun pariin. Ei sekään ihan kurjaa hommaa ole vaikka emme itseämme ihan suoranaisesti suurten viinigurujen tai viinitietäjien joukkoon laskekaan. Usein riittää se, että on pirunmoinen into yrittää?

Afrikan hyeenakoira ei ole mikään mukava sohvakaveri

 Safarijutut päättyvät tällä kertaa tähän ja palaamme asiaan viinialueelta