Perillä Innichenissä

 Innsbruckissa ratapihakin on viihtyisä. 

Hyppyrimäki häämöttää takana ja sieltä on varmasti joku suomalainenkin hypätä roikassut.

Grüss Gott ja terveiset Etelä-Tirolista! Aamulla lähdettiin tänne junalla Innsbruckista 09.30 aikoihin ja matka sujui niin hyvin kuin nyt yleensä matkustaminen voi sujua. Noin puolitoista tuntia matkustettiin ensin Brennerin solan kautta Italian puolelle Franzenfestiin, jossa vaihdoimme junaa.

 Franzenfest-Fortezza. Junan vaihto Pustertalin junaan.
Vuorotteluvapaalaisella on aikaa seisoskella kädet taskussa ja odotella tulevaa.

 Pustertalin maisemia

Sen jälkeen jatkettiin toisella junalla Val Pusteriaan eli Pustertal-nimiseen laaksoon toiset puolitoista tuntia ja päädyimme Innichenin kylään, jossa vietämme seuraavat reilut kolme viikkoa. Junamatkat oli ihan miellyttäviä, sillä junissa oli vähän väkeä, tilaa runsaasti ja matka taittui mukavasti alppimaisemia katsellessa.

 

 Junan pikkuikkunoista joutui tihrustamaan, että näkisi edes jotain maisemia.

Täällä Dobbiacossa hiihtoniilot kisaavat talvella murtsikan maailmancuppeja.

Taas kerran ajattelin kateellisena näitä keskieurooppalaisia ja heidän lyhyitä etäisyyksiään moniin hienoihin kohteisiin. Ensimmäinen junamme kulki München-Verona väliä ja todettiin yhdessä, että täkäläisillä on aika mukavia kohteita saavutettavissa muutaman tunnin matkustamisen vaivalla.

Innichenin kuuma ydin.
Häämöttääkö siellä muuten tosiaan joku vuori taustalla?

Innichen eli italiaksi San Candido sijaitsee täällä Italiassa Etelä-Tirolissa noin 1170 metrin korkeudessa. Kylä sijaitsee Pustertalin laaksossa, joka alkaa Franzenfestista missä vaihdoimme junaa aamulla.

Innichen sijaitsee laakson loppupäässä ja täällä kylät ovat jo sen verran korkealla, että aluetta kutsutaan nimellä Hochpustertal. Italian ja Itävallan raja on sen verran mutkitteleva, että kun Pustertalia jatkaa itään muutaman kilometrin niin tullaan taas Itävallan puolelle ja siellä tulee varmasti meilläkin käytyä näiden viikkojen aikana. Asukkaita Innichenissä on reilut 3000, joten hirveän suuri paikka tämä ei ole. Ruokakauppoja on kuitenkin 100 prosenttia enemmän kuin viime vuonna Val Gardenassa eli kaksi, joten hyvä täällä on olla.

Iltapäivän hulinaa Innichenin keskustassa

Isäntämme Paul Lercher oli meitä vastassa Innichenin juna-asemalla ja parissa minuutissa autoiltiin majapaikkaamme nimeltä Apartments Lercher. Tässä on kolme vuokrahuoneistoa isäntäväen oman asunnon lisäksi ja yhdessä muussa asunnossa on nyt vuokralaisia. Rakennus taitaa olla uudehko ja tästä löytyy kaikki mitä säädylliseen elämään vaaditaan. Hyvältä vaikuttaa ja parvekkeelta näyttäisi olevan aika tyrmäävät maisemat Dolomiiteille. "Näyttäisi olevan" tarkoittaa sitä, että tänään on harmaa pilviverho peittänyt osan maisemaa koko päivän, mutta se ehtinee muuttua vielä reilun kolmen viikon aikana. Täällä on kuulemma sadellut päivittäin parin viikon ajan, mutta eikö silloin hienojen ilmojen pitäisi jo kohta koittaa?

Päivän makeimmat naurut kuulimme tänään emäntämme esitellessä meille asuntoamme ja taloa. Asuntoomme kuuluu nimittäin polkupyörä tai kaksi. Kysyimme emännältä pyörään lukkoa ja hän hörähti makeasti nauramaan ja ihmetteli, että mihin me sellaista tarvitsemme? Ei täällä lukkoja tarvita, hän tuumaili. Että sellaista täällä...

Asuntomme sijaitsee talon toisessa kerroksessa vasemmalla.

Naapurissa ei ole vielä asukkaita. Jos satut nurkille, poikkea kaffelle.

Päivät norkoillaan kotona ja katsellaan telkkaria.