Sitä sun tätä kotikylän tienoilla

 Tässä talossa asumme. Keskikerros on suurelta osin käytössämme. 

Parvekkeemme jatkuu vielä nurkan taakse.

Vielä toisesta kulmasta

Parvekkeelta

Kotikylän marketillamme on komeat kehykset.

Eilisen bussi- ja juna-ajelun jälkeen tuntui tänään hyvältä idealta suunnistaa retkelle omasta kylästä. Suunnitelmana oli ajaa sähköpyörillä paikallisen laskettelumäen puoliväliin ja jatkaa siitä patikoiden vuoren huipulle. Aina ei kaikki kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan täälläkään. Nyt on testattu, että edes sähköpyörillä ei pysty ajamaan erittäin jyrkkää aika pitkäruohoista ja märkää laskettelumäkeä ylöspäin. Ei kuitenkaan kukaan voi väittää, että ei olisi yritetty. Loppupäivä otettiin rauhallisemmin ja iltapäivällä kävimme patikoimassa Wolligerhüttellä kahvien merkeissä.

Wolligerhütte on tunnin kävelyn päässä 

Huomenna kävelemme Arthur von Schmid-Hausille, yövymme siellä ja  perjantaiaamuna nousemme sään niin salliessa Säuleck-vuorelle. Kyseessä on ensimmäinen yöpymisemme alppimajalla eli hüttellä. Kävelyä tulee myös parin päivän ajalle suhteellisen reippaasti, joten sikäli tämän päivän suunnitelman kariutuminen ei ollut suuren suuri vahinko. Parin päivän reissu vaatii tavallista huolellisemman pakkaamisen, joten nyt sitä miettimään  Palataan asiaan perjantaina.

Näkymiä hütten terassilta

Mallnitz, Itävalta - no viimeinkin!

 Mikä tervetuliaisnäkymä!

Junamatka Ljubljanasta Itävallan puolelle Mallnitzin sujui niin hyvin kuin matkustaminen yleensä voi sujua. Juna kulki aikataulussaan ja löydettiin jopa hyvät istumapaikat klohmojen matkalaukkujemme kanssa. Matka kesti 2h 50 min. Junan eteläisin lähtöasema oli Zagreb ja sillä olisi päässyt yhtä kyytiä Frankfurtiin saakka, mutta me nautimme matkasta vain pienen pätkän. Jäimme kyydistä kun korkeutta oli otettu 1200m merenpinnasta ja maisemat alkoivat olla sykähdyttävät. Puoliltapäivin olimme kohteessamme Mallnitzissa Kärntenin osavaltiossa.

Aiempina vuosina olemme olleet Itävallassa Tirolissa, joten Kärntenin alue on meille uusi tuttavuus. Näinä muutamana vaellusharrastuksen vuotena olemme saaneet sen käsityksen, että Kärnten olisi Itävallan aurinkoisin ja lämpimin osavaltio. Viime kesänä tosin seurasimme Tirolissa ollessamme säätiedotuksia kautta maan, eikä Kärnten poikennut yleisestä koko kesän vallinneesta epävakaisesta ja koleasta säästä. Toivoa sopii, että Kärnten lunastaa odotuksemme ja saamme nauttia näkymistä Hohe Tauernin vuoristoon mahdollisimman monena päivänä.

Kolmetonniset huiput näyttävät korkeilta, vaikka 

nytkin seisoskellaan 1200 m:ssä

Majapaikkamme Apartment Säuleck kuuluu Alpine Pearls-ketjuun ja palveluun kuuluu vieraan noutaminen asemalta majoituskohteeseen. Alpine Pearlsiin kuuluu kaupunkeja Ranskan, Saksan, Itävallan ja Italian alppialueilla. Kantava ajatus on ympäristöystävällisyys, joka näyttää autottomalle vaeltajalle mukavan puolen. Vaellusbussit liikennöivät laajalti. Tässä pikkukylässä juna-asema ei ole kovin kaukana asunnosta, mutta isolla taksilla tuokin matka taitettiin. Ajeltiin herroiksi. Kuskin ei tarvinnut paljoa arvailla kuljetettavia henkilöitä sillä olimme ainoat asemalla junasta jäävät.

 Stappitzer See oli alle tunnin kävelymatkan päässä. 

Reitti oli melkein tasamaata niittyjä halkoen.

Ankogelin huiput 3250m taustalla.

Itävalta kuuluu tällä hetkellä todella suosiollisen sään alueeseen ja iltapäivällä ilma oli mitä parhain. Päätimme jättää laukkujen purkamisen ym. kotiutumisen iltaan. Kauppareissun jälkeen lähdimme kevyelle lenkkarikävelylle Seebachtaliin, joka on yksi Mallnitzista lähtevästä laaksoista. Taivas oli pilvetön ja aivan upeat vuoret ympäröivät kylää joka puolella. Slovenian Bohinj-järvellä oli hienoa, mutta kyllä näissä Itävallan alppimaisemissa on jotain erityisen sykähdyttävää. Toki vaikuttaa sekin, että nyt asuinkyläkin sijaitsee 700 metriä korkeammalla kuin Bohinjilla. Vuoret tulevat lähemmäksi. Hyvältä siis vaikuttaa. Juuri nähty sääennustekin lupaa mainiota ilmaa tuleville päiville, joten patikkasaappaille on luvassa hikisiä hetkiä.

 Iltapäiväkävelymme sivusi huoneistomme omistajien

isännöimää Rainer Almia. Siellä nautimme virvokkeet.

Futisurakointi keveni, kun pelejä näytetään vain yksi illassa. Uusien vaellusreittien valinnanpaljous vaatiikin parempaa keskittymistä ja suunnittelua. Ei kun kartta pöydälle ja miettimään.