Tofana de Rozes ja Lavarella 3055m

 Lavarella 3055m

Mukavassa majapaikassamme Ciasa Andyssa on viisi asuntoa. Yläkerrassa asuu isäntäväki lapsineen. Yksi asunto on itsestään selvästi täkäläiseen tapaan mummin/anopin kotina, ja kolme on loma-asuntokäytössä. Me olemme asuneet Enzian-huoneistoa nyt kohta 2 viikkoa ja kahdessa muussa on ollut italialaisia vieraita ilmeisesti Rooman ja Milanon seuduilta.

 Torstaina kävimme  Cortina d'Ampezzon lähellä

 Sodanaikaisia rakennuksia ja sininen tavarahissi

 tuomasssa ruokaa ja juomaa ihmisille

Sitten päätimme yrittää Tofanan huipulle

Mikä italialaisia lomailijoita vaivaa? Aamulla, kun lähdemme autolla puoli kahdeksalta reput täyteen pakattuina virallisessa vaellusvarustuksessa heidän ikkunoidensa pimennysverhot ovat kiinni! Voitko kuvitella? Iltapäivällä, kun palaamme joka tavalla ryytyneinä patikaltamme he istuvat puutarhatuoleissaan tyylikkäinä lueskelemassa tai täyttämässä ristisanatehtäviä. On tainnut jopa joskus olla pöydällä lasillinen valkkaria. Italialaista sekin varmaan. Kyllä ihmetyttää, eivätkö italialaiset osaa lomailla oikein?

 Etsipä kuvasta Rifugio Giussani, sillä se on siellä

Torstaina ajoimme Rifugio A. Dibonan pihalle, joka on lähellä Cortina d'Ampezzoa. Emme olleet varmasti päättäneet kierrämmekö kolmiopyramidin muotoisen Tofanan (Tofana de Rozes) vai yritämmeko sen huipulle 3200 metriin. Lopulta teimme puolittain kumpaakin. Dibonalta kiipesimme Rifugio Giussanille, jonka jälkeen yritimme Tofanan huipulle, mutta se oli mahdottomuus. Reitti oli todella huonosti merkitty ja lumi peitti merkeistä suuren osan. Käännyimme takaisin puolen tunnin kiipeämisen jälkeen.

 Näkymä Cortina d'Ampezzoon

Samaan aikaan kanssamme huipulle yritti nuori jenkkipariskunta, joka oli palkannut paikallisoppaan viemään heidät Tofanan huipulle. Hekin näkyivät tekevän u-käännöksen pian meidän jälkeen eli olosuhteet ylhäällä eivät olleet kelvolliset Tofanan huiputukseen. Palasimme toiseen suunnitelmaan ja kiersimme Tofanaa nauttimalla kauniista maisemista. Hieno päivä.

Emme päässeet Tofanan huipulle, joten

 otimme tirsat kohtuullisen mukavassa paikassa

Torstaille oli luvattu viikon parasta säätä ja olimme päättäneet yrittää Lavarellan huipulle 3055 metrin korkeuteen. Lähtöpaikastamme Capanna Alpinasta matkaa Lavarrellan huipulle tuli edestakaisin 19 km ja 1400 korkeusmetriä.

 Hieno aamu taas torstaina

 Alkumatka Capina Alpinasta oli tuttua laaksonpohjaa,

 mutta nousun jälkeen aukesi panorama

Vasemmalla Marmolada ja oikealla Sellagruppe

Netistä luimme, että nousu Lavarellan huipulle ei ole vaarallinen ja sinne pääsee kävellen, mutta vaatii kohtuullista kuntoa. Juuri sellainen se olikin mielestämme. Ei mikään maratonsuoritus Capanna Alpinalta, mutta ei sinne kukaan vahingossa ajaudu vaan periaatteessa sinne täytyy varmaan vähän haluta.

 Viimeinen harjanne ennen ristiä

 Korkein vuori keskellä vähän oikealla on Tofana.

 Yritimme patikoida sinne, mutta jouduimme luovuttamaan.

Kannatti haluta. Sääennustus piti paikkaansa ja jälleen kerran Dolomiitit näyttivät upeilta. Näillä vaellusreissuilla on hauska huomata, että tänne tullessa kaikki vuoret ovat samanlaisia kivenjärkäleitä. Muutamien vaellusten jälkeen huomaa maisemia katsellessa että "tuohan on se vuori, tuossa menee se sola ja tuolla on se hütte, jossa söimme kantarellipastaa". Ja mitä korkeammalle kerkiää, sitä enemmän tuttuja paikkoja bongaa. Niin kävi meille tänään.

 Alhaalla Gadertal ja sen takana Gherdanaccian vuori

Dreitausendereista kerroimme jo aiemmin, joten ei niistä enää sen enempää. Lavarella oli 3055m eli virallinen Dreitausender Capanna Alpinalta pistäydyttynä. Ei edelleenkään lasketa. 4.

 Ei se jyrkkä pudotus niinkään harmittais, mutta takaisin ylös on pirullista kiivetä