5.7.2016

Dolomiten Höhenweg, postikorttimaisemissa

 Tiistaina ei ollut pilvistä harmia

Vaellusloma ei ole pelkästään vaivatonta oleskelua huikeissa maisemissa ilman huolen häivää. Oleskelemallakin varmaan viihtyy, jos tyytyy siihen mitä näkyy laaksosta. Sitten jos tahtoo nähdä varsinaisia näköaloja täytyy korkeammalle mennä hissillä tai kävellen. Ja kävellenhän me menemme. Vaellusten aikana voi tulla hiertymää varpaisiin, rakkoa käsiin (vaellussauvat ja vaijerit) tai vähintäänkin kivet raapivat pohkeisiin verestäviä naarmuja, jotka pilaavat jalkojen lomarusketuksen. Pilalla se rusketus on kyllä muutenkin kiitos pohkeisiin ylettyvien vaellussukkien. 1970- luvun Kanarian lomailijan tennissukkasyndrooma?

 Fanes-Sennes-Prags -luonnonpuisto

 Dolomiittien kivilouhikossa kunnon vaelluskengät ovat ehdottoman tärkeät


Tai sitten rankat nousut muuten vaan ottavat voimille ja välillä homman mielekkyyden päällä leijuu norsun kokoinen kysymysmerkki. On niitä hetkiä ollut täälläkin vaikka ne ei ehkä ihan jokaisesta blogin valokuvasta välity. Jos on läheltä kuunnellut niin suomalainen voimasanakin on voinut lipsahtaa jyrkimmässä nousussa.

 Hepat ja lehemät keskenään sulassa sovussa

Gran Fanes hütte oli ottanut rajatarkastukset käyttöön,
 mutta virkailija oli lahjottavissa eväsleivän tuoksulla


Tällä reissulla meidät on kuitenkin yllättänyt uusi harmi. Molemmilta on nimittäin palanut alahuuli Dolomiittien auringon porottaessa! Kuukauden reissulla ei ennen kertomatonta tarinaa riitä päivän jokaiselle hetkelle, joten meillä on välillä työpäivän pituisella vaelluksella hiljaisiakin hetkiä. Usko tai älä! Suunapäänä emme siis jatkuvasti ole keskenämme.



Ei ole muuta selitystä kuin, että olemme ihailleet näitä huikeita maisemia alahuuli aivan pajatsonkuppina ja siitähän se alahuulen orvaskesi on varmaan tykännyt kyttyrää. Kaikkien vaivojen kanssa täällä kuitenkin täytyy pärjätä ja näin on tehty tämänkin kanssa. Suurin harmi on ollut, että Gipfelschnaps kirvelee ihan pirusti alahuulta, mutta onneksi niitä ei ole tarvinnut nauttia päivittäin.

 Näkymää Cortinan suuntaan, josta alueelle
tuli runsaasti maastopyöräilijöitä

Rifugio Lavarrellan kokki oli vasta matkalla ansaintapaikalleen
 ja jouduimme tyytymään kupillisiin kahvia

Tiistai tarjosi meille taas Dolomiittien postikorttimaisemaa. Ajoimme tuttuun paikkaan Capanna Alpinan parkkipaikalle ja otimme suunnan kohti Fanesia. Reitti näytti kartallakin pitkältä kävelyltä, mutta nousuiltaan pysyi kohtuullisena. Aamun pilvet, jotka roikkuivat reittiä reunustavilla huipuilla, alkoivat väistyä ja aurinko tuli esiin.

 Suomalainen sauna olisi ollut tarjolla, mutta jätimme väliin,
 koska urakkamme oli vasta puolivälissä.

Vajaan tunnin päästä olimme nousseet varsinaiset nousumetrit ja pääsimme upealle almitasangolle. Lehmät ja hevoset laidunsivat ja olimme upeissa fiiliksissä. Edellisen päivän totaalinen pilvivaellus kismitti ja olimme kiitollisia jokaisesta hetkestä. Eilisellä reissulla nimittäin yllätti niin järjetön sumu, että emme melkein huomanneet autoamme, ennen kuin törmäsimme siihen parkkipaikalla.



Kävelimme noin kymmenen kilometriä ja olimme kohteessamme Faneshüttella ja naapurissa Rifugio Lavarellalla nautimme virvokkeet. Nämä mainitut vuoristomajat ovat enempikin hotelleja, jotka tarjoavat moniin muihin hütteihin verrattuna hienot majoitushuoneet. Koska Lavarellahütten kokin työaika alkoi vasta puoliltapäivin,  jouduimme lykkäämään retkilounaan paluumatkan Jausenstationille (eväspaikka) Gran Fanesille.

 Jospa Gran Fanesilla olisi purtavaa tarjolla?

 No olihan sitä ja suurin suolan tarve tuli tyydyttettyä. Arvaa maistuiko?


 Kannattaako niitä kaikkia juttuja ihan hirveesti märehtiä?

Upeat laaksomaisemat tuli nähtyä nyt toisesta suunnasta ja eilisen sumureissun piilottelija Marmoladakin näyttäytyi kauempana. Vaikka nousumetrejä tuli tälle päivälle vain n. 800, oli kilsamäärä 19 ihan kintuissa tuntuva. Tällä reitillä oli paljon kulkijoita sekä maastopyöräilijöitä eikä ihme, maisemat palkitsivat.


 Sellagruppe, jonka korkeimmalla huipulla (Piz Boe 3152m) kävimme viime viikolla

Pakko vielä kertoa mikä kruunaa normaalin suomalaisen päivän vaellusreissulla? Ruotsalaisen ohittaminen. Tällä kertaa onnistuimme ohittamaan yhdessä nousussa peräti neljä meitäkin nuorempaa ruotsalaista. Tuo kokemus kantaa taas pitkälle.

Capanna Alpina ennen ajomatkaa kotikylään


7 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Päivän postikorttipostaus luettu ja kuvat maineensa veroisiksi havaittu!Speckiä alkoi tehdä mieli :) Ja hyvä kun tuo sää näyttää olevan välillä oikein loistavakin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva,että ohititte ne svenska talandet��se jos mikä nostaa itsetuntoa, lol! Upea, herkullinen Jausen. Ajelemme vesisateessa (!!��) kohti Östermyraa No summer this week!

Jaaskarit kirjoitti...

Moikka Tiina, meillä on Speck jäänyt toistaiseksi aika vähälle, mutta juuri tuossa kohtaa iski hirmuinen mieliteko:) Maistui muuten hyvälle. Meillä on ollut kahtena kesänä ja viime jouluna niin mahtavat säät, että pilvipäivänä olemme olleet ihan hoomoilasena, että mitä nyt? Niitä on kuitenkin ollut niin vähän, että meidän kokemuksen mukaan nytkin on ollut alppialueen keskimääräistä parempaa keliä tarjolla, joskin ylhäällä vähän kylmää.

Jaaskarit kirjoitti...

No varmastihan ohitetaan:) Keskustelun tasoa ehdimme ihastella, koska täällä ohittaminen tapahtuu hitaasti. Kaikki osallistuivat diskuteeraamiseen tasapuolisesti ja kaikki nauroivat yhtä aikaa yhtä kovalla äänellä. Kukaan ei nauranut kovaan ääneen väärässä paikassa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mekin rakastamme Itävallan Alppeja, mutta tulevana kesänä vietämme reilu viikon Dolomiiteilla - vaihtelu kuulemma virkistää. Kysyisin korkeanpaikankammoisena, onko näillä reiteillä kuinka paljon äkkijyrkkiä kohtia polun varrella, ne kun ovat se mun heikko kohta - muuten mennään aina niin korkealle kuin mahdollista. Muistaisitteko, millä kulkemillanne reiteillä niitä mahdollisesti oli/ei ollut? t. Margit

Jaaskarit kirjoitti...

Hei Margit,

Mekin olemme vuosien aikana kulkeneet enimmäkseen aivan tavallisia vaellusreittejä emmekä hae mitään extremeä todellakaan. Valtaosa reiteistämme on äkkijyrkkyyden puolesta jokaisen kuljettavia. Esimerkiksi tämä mihin kommentoit on täysin turvallinen. Olemme vuosien aikana olleet Dolomiiteilla monessa paikassa ja se on hienoa seutua. Oletteko jo päättäneet minne siellä menette?

K&J

egidiusjaco kirjoitti...

The Game is coming to the casino - KTAR
The Game is coming 제주 출장마사지 to the casino. Don't forget to bookmark 제주 출장안마 KTAR to see upcoming events and special 강릉 출장마사지 offers. Find great deals 경상남도 출장안마 on The Game - Las Vegas 강릉 출장안마