Herkuttelijan Etelä-Afrikka

 Aperitiivinne, Apple Martini, olkaa hyvä!

Etelä-Afrikan lomamme yksi suurimmista kohokohdista maisemien ohella olivat hyvät viinit ja aivan mahtavat ateriat. Jaaskarit eivät ole lomillaan juuri gourmet-annoksia etsineet saatikka sitten niitä päivittäin kuin itsestään selvyytenä nauttineet. Kaveripariskuntamme matkalla oli hyvin perehtynyt tulevaan tarjontaan, joten kokeiltavat ruokapaikat oli helppo valita. Eikä mikään niistä tuottanut pettymystä.

Aamu aloitettiin esimerkiksi näin: Munakokkeli ricottajuustolla ja yrteillä höystettynä.

Esillepano upea joka aamu!

 Hiukan huikopalaa päivän mittaan

 Raikas gazpacho maistuu helteessä

Tässä, kuten majoituksienkin valinnassa, luotettiin pitkälti Tripadvisorin kävijäkokemuksiin ja arviointeihin. Etelä-Afrikan hintataso ja euron kurssi randiin nähden mahdollisti loistoillalliset tavisbudjetilla. Neljän hengen seurueemme söi hienosti kolmen ruokalajin illallisen, alkudrinkkeineen ja viinipullon kera 20 eurolla per nenä. Ja se oli yksi kalleimmista ruokailuistamme.

Alkupalaa illallisella...

Avocado-katkarapu -coctail

 Salaattia. Hmm... missä jäävuorisalaatti?

 Tai maistuisiko alkupalaksi hiukan savustettua strutsia,

 hyppyantilooppia ja riistasalamia?

Tarjolla oli tietysti paikallisia erikoisuuksia kuten erilaisia kaloja. Tonnikala sekä erilaiset katkaravut jättikokoisista alkaen eivät köyhdyttäneet kukkaroa siinä määrin, miten monessa muussa paikassa. Ostereiden saanti osoittautui lähes tuloksettomaksi, sillä jonkun ympäristöseikan vuoksi niitä ei ollut missään. Usein päivän saaliskala oli kingklip, jonka maukas liha oli todella hyvää. Pieni tutkimus jälkeenpäin kertoi, että kyseessä on laji, joka kuuluu keila-ankeriaisiin. Mitä sitten liekään, mutta maistui!

Tonnikalaa

Lihaa oli tarjolla tuttujen naudan, possun ja kanan ohella myös strutsista ja erilaisista antiloopeista. Onneksi meille maistui kaikki ruoka, eikä kukaan pannut pahakseen, jos vähän pyydettiin maistiaisia toistemme annoksista.

Varsinainen high season alkoi olla jo loppupuolellaan, eikä turisteja ollut kohteissamme niin paljon kuin joulu-tammikuussa. Silti haluamiimme ravintoloihin oli välttämätöntä tehdä pöytävaraukset etukäteen. Osan varauksista teimme itse sähköpostilla, mutta monet varaukset hoituivat siten, että majoituspaikkojemme emäntä soitteli ja varaili meille pöydät. Plettenberg Bayn emäntämme Linda oli jopa niin huolehtivainen, että lähetti viestin monta päivää ennen saapumistamme, jossa pyysi meitä kertomaan toiveemme ravintoloista. Hän oli huolissaan, ettemme pääsisi haluamiimme ravintoloihin ja halusi tehdä varaukset mahdollisimman ajoissa. Niinpä meille oli iltaruokailut lähes täysin buukattu jo ennen kuin saavuimme kohteeseen.

Strutsia 

 Kudu-antilooppia, ja springbokia eli hyppyantilooppia

sekä pätkä ydinluuta. Koristeellinen ketju on porkkanaa.

Aloituskohteessamme Camps Bayssa ruokailimme mm. seuraavissa ravintoloissa: Hussar Grill, Codfather, Grand Cafe, Umi ja ColCaccio-pizzeriassa. Jonakin iltana söimme Kapkaupungin Waterfrontilla, jossain satunnaisessa paikassa ja yksi ilta meni piknikin merkeissä konsertissa.

Ihan "tavallista" naudan sisäfilettä

Plettenberg Bayssa guest house -emäntämme oli saanut varattua toivomamme ravintolat ja muutamille illoille hän ehdotti jotain itse, minkä tietysti hyväksyimme. Söimme upeasti seuraavissa ravintoloissa: Fatfish, Emily Moon, Nguni, Zinzi ja Seafood.

 CodFatherissa käytiin tiskistä tilaamassa, mitä mereneläviä mieli grillattavaksi.

Kaikki tuotiin pöytään sitten herkullisena pannuna yhtä aikaa.

Ehkäpä tunnelmallisin paikka illalliselle oli Emily Moon

Plettenberg Bayssa

Vasemmanpuoleiselta listalta otimme kaikkia ruokia.

 100 randia on vajaa 6 euroa.

 Tässä on listalta impalafile. Oli hienoa olla ravintolassa,

 kun ensimmäiseksi ei tarvinnut kurkkia annosten hintoja.

 

Vaikka ruokalajit ja miljööt olivat hienoja, ei kuitenkaan "liian" hienoja. Ruokailemaan mentiin pukeutuneena tavalliseen siistiin lomatyyliin. Miehillä oli t-paidat, shortsit ja sandaalit eikä sen kummemmin vaatteilla hienostellut muutkaan. No, ehkä tuo Seafood oli vähän siinä rajalla shortsiporukalle. Saimme kuitenkin sielläkin hyvää palvelua ja loistavaa ruokaa.

Pienet pettymykset ruokailuissa tulivat ainoastaan parissa lounaspaikassa, turistikeskittymissä. Nekin liittyivät palvelun hitauteen, kun olimme ajatelleet vain pistäytyä haukkaamassa nopeasti jotain.

Raaka-aineet eivät aina ole kalleimmasta päästä.

Herkkua syntyy vaikka pork bellystä.

Matkan loppuvaiheessa olimme Stellenboschin viinialuella. Siellä asiaan kuuluu ajella viinitiloille syömään lounasta ja maistelemaan mahdollisesti erilaisia viini/ruoka -parituksia. Näihinkin paikkoihin kannattaa (=pitää) tehdä pöytävaraus. Lounastimme Creationin, Simonsigin ja Clos Malvernen viinitiloilla ja muutamassa paikassa otimme jotain pientä purtavaa viinin kera. Creation oli viinitila keskellä ei-mitään. Silti siellä oli ravintola täynnä ja upeat gourmet-annokset. Wow!

 Tässä paritetaan erilaisia juustoja ja viinejä

Silmänruokaa ja makuaistimuksia tässäkin jälkkärissä

Tämä oli blogihistoriamme ensimmäinen puhdas ruokapostaus, joten ateriointikokonaisuudet Etelä-Afrikassa taisi tehdä meihin syvän vaikutuksen. Touhu ei mennyt kuitenkaan liian hienoksi ja se oli tärkeää, sillä ehkäpä olemme kuitenkin sellaista saksalaistyyppistä "bierstübeporukkaa". Siihen miljööseen pääsemme muutaman viikon päästä Berliinissä.

Western Cape Winelands

Plettenberg Bayn jälkeen seuraava kohteemme oli Stellenboschin kaupunki, joka sijaitsee lähellä Kapkaupunkia. Plettenbergistä ajoimme ensin takaisin kohti Kapkaupunkia Garden Routea pitkin ja George-nimisen kaupungin kohdalla siirryimme Route 62-nimiselle tielle Oudtshoornin kautta kohti Stellenboschia. Maisemat olivat kauniit ja välillä olisi hyvin voinut kuvitella ajelevansa Alpeilla tai Andalucian vuoristossa.

 Route 62

Pikkustrutsit ihmettelivät menoamme

Stellenbosch sijaitsee Länsi-Kapin suositun viinialueen sydämessä ja lomamme viimeisinä päivinä vierailimme useilla viinitiloilla. Viinitiloille oli järjestetty kyytejä hop on/hop off-periaatteella ja sellaiselle mekin osallistuimme. Stellenboschin seudun viinitilat sijaitsevat upeissa maisemissa jylhien vuorten tuntumassa ja viinitastingit ja ruokailut niissä olivat unohtumaton kokemus.

 Kolmen päivän aikana vierailimme Bergkelderin, Simonsigin,

 Mariannen, Graffin ja Clos Malvernen viinitiloilla

Maisema Graffin viinitilalta

Nyt olemme jo kotona ja reissu on ohitse. Monet kehuivat Etelä-Afrikkaa ennen lähtöämme, mutta silti kohteemme siellä ylittivät odotuksemme. Aivan mahtava paikka ja ehdottomasti paras talvilomakohteemme Havaijin kanssa. Etelä-Afrikka on jopa Havaijia parempi esimerkiksi erittäin edullisen hintatasonsa vuoksi eikä siellä suomalainen kärsi aikaerosta. Matkustusaikakin on Etelä-Afrikkaan selvästi lyhyempi kuin Havaijille. Tämä reissu oli meille superkokemus!

Etelä-Afrikan lomalla oli tarjolla Kapkaupunkia, merta ja vuoristoa, hienoja maisemateitä, kauniita rantoja, jylhää luontoa, pingviinejä, paviaaneja,viinitiloja ja todella edullista ja herkullista ruokaa ja juomaa. Niin, pääsimmehän me pienessä mittakaavassa patikoimaankin. Tarjolla näkyi olevan runsaasti patikointi- ja pyöräilyreittejä.

Maalla tuntuu olevan niin paljon tarjottavaa, että on vähän ihme miten tuntematon matkakohde se on Suomessa ainakin meidän käsittääksemme. Reissumme oli aivan pintaraapaisu kaikkeen tarjontaan nähden, mutta tarkoitus on kyllä palata uudelleen, sillä niin hyvän vaikutuksen maa meihin jätti. Niin, vasemmanpuoleinen liikennekin sujui mukavasti ja vuokra-auto palautettiin kolhuitta.

 Yhtenä iltana Stellenboschissa oli katujuhlat, joissa viinintuottajat esittelivät viinejään. Ranneke maksoi 70 randia/hlö eli nelisen euroa. Rannekkeella sai viinilasin omaksi sekä oikeuden maistella ihan vapaasti tuottajien viinejä. Siis kyllä, kaikki tuolla noin 4 eurolla...

 Kuoharit on nautittu vähäksi aikaa ja arki on koittanut.

 Kuukauden päästä Berliiniin.

Robberg Nature Reserve

 Parkkipaikallakin voi nautiskella maisemista

Noin 8 kilometriä Plettenberg Baysta sijaitsee Robberg Nature Reserve, joka on suosittu nähtävyys ja ulkoilukohde alueella. Muutaman kilometrin pituinen niemi ulottuu merelle rannikosta ja tarjoaa mukavia reittejä patikointiin ja hienoja maisemia. Alueelle kannattaa mennä autolla ja pääsymaksu sisälle oli nyt 40 randia/hlö.

 Siitä sitten vaan tossua toisen eteen ja annamme muurahaistakuun

Robbergilla näimme satoja hylkeitä. Kovaääninen hylkeiden
 "honotus" ja pistävä haju ulottui Witsandille saakka.

Robbergilla voi hiukan patikoida ja valittavana on kolme eri pituista reittivaihtoehtoa. Lyhin reitti on 2,1 km, keskimmäinen 5,5km ja pisin reilut 9 km eli jokaiselle jotakin. Jokaisessa reitissä merta kohti kuljetaan Robbergin pohjoisreunaa ja takaisin päin palataan niemen toista reunaa. Me valitsimme reitiksemme keskimmäisen vaihtoehdon, joka on nimeltään Witsand Circuit.

  Yhteinen merkkipäivä oli tällä kertaa täällä ja sen kunniaksi kaverikuva

Ainakin Witsand Circuit ja sitä lyhyempi Gap Circuit olivat lähes jokamiehen käveltävissä. Kaikkein huonojalkaisimmille muutama kivinen nousu saattaa tuottaa vaikeuksia. Korkeuseroja reitillämme ei ollut kuin ehkä joku 150 metriä eli tasamaata sai kävellä enimmäkseen. Ruoansulattelureissu kulinaristilomalla.

Suurin kiusa reitillä tulikin yllättävästä suunnasta. Olimme lukeneet, että Robbergilla on todella ärhäköitä muurahaisia, mutta ohitimme tiedon periaatteella, että muurahaisiin on suomalainen tottunut. Nämä olivatkin eri veijareita. Todella vikkelät muurahaiset ehtivät kiinni kenkiin kävelyvauhdissakin ja siitä ne lähtivät nousemaan ylöspäin. Muutama pääsi puraisemaan aika pistävästi pohkeesta. Menomme oli huvittavan näköistä, kun kävelimme eteenpäin ja samalla joutui huiskimaan kädellään nilkkoihin ja pohkeisiin muurahaisia poistaakseen. Valokuvaamaan pysähtyminen oli vaikeaa, mutta noissa maisemissa pakollista.

Viivyimme reitillä vajaa 3 tuntia, mutta suurin osa ajasta meni kuvaamiseen, muurahaisista huolimatta. Kääntökohdassamme Witsandilla muurahaiset loppuivat ja paluumatka saaren toista reunaa sujui huomattavasti vaivattomammin eikä kävellessä tarvinnut suorittaa sen suurempia voimisteluliikkeitä.

 Robbergin luonnonsuojelualue on hieno paikka

Aquavit Guest Housessa  meillä oli todella huolehtiva isäntäpariskunta. Emäntä Linda suositteli meille joka illalle Plettenbergin mielestään parhaimpia ravintoloita ja varasi pöydät niihin. Luotettavaksi todettu taksi odotti ovellamme lähtiessä ja sama kuljettaja odotti ravintolassa, kun lopettelimme jälkiruokaamme. Ei Plettessä mitään vaaraa koettu, mutta majapaikkamme sijaitsi suuren townshipin lähellä, joten pimeän aikaan oli varminta liikkua taksilla.

Viimeisenä Plettenbergin iltana ruokailimme Zinzissä

 African Platter

Illallinen näissä maisemissa