Waimea Canyon

 Waimea Canyon on yksi erikoisimmista paikoista missä olemme käyneet

Perjantaiaamuna hämmästyksemme oli suuri! Auringonnousun katselu hotellimme rannassa olisi ollut aamun ensimmäinen ohjelmanumero. Herätys, shortsit ja t-paidat päälle, kahvikupit käteen ja auringonnousua katsomaan. Ovi auki, mutta mikä ääni tuo on? Satoi vettä! Siinä meni auringonnousumme, mutta muuten takaisku ei pilannut päivää ja lähdimme seitsemän jälkeen ajamaan kohti Waimea Canyonia.

Kauailla kulkee yksi päämaantie, jota pitkin sitten kuljetaan minne ollaankin menossa. Tämähän tietää mahtavia ruuhkia etenkin, kun osia päätiestä näkyy olevan remontissa. Meidänkin kilometreissä lyhyt matkamme Waimea Canyonille kesti ajallisesti huomattavan paljon kauemmin, mutta ilma ehti sinä aikana selkiintyä, joten mikäs meidän oli ajellessa ja kuunnellessa mukavaa hawaiilaista musiikkia.

 Waimea Canyon Lookoutin jälkeen pysähdyimme Puúhinahina Lookoutille.

 Aika keskellä näkyvän vesiputouksen päälle kävelimme.

Waimea Canyonia kutsutaan Tyynen valtameren Grand Canyoniksi.

Se eroaa siitä ainakin vehreän kasvillisuutensa puolesta.

Saaren turistipyydys on helikopterilennot. Bongaa kopteri.

Täkäläiset paikannimet ovat mukavia ja viimeistään niitä tavaillessa tulee hyvälle tuulelle. Ajellessa olemme ohittaneet mm. Eleéleen, Limahulin, Nawiliwilin, Kaumakanin ja lounaan nautimme paluumatkalla Hanapepessä. Havaijin kieli on hauskaa.

 Ajoimme kanjonin päätyyn ja totesimme kyltin tekstin oikeaksi.

Palasimme Puu'u hinahina Lookoutille ja lähdimme kävelylle

Itse Waimea Canyon oli elämys. Ilma kirkastui mukavasti, mutta lähestyttäessä kanjonin tien loppupäätä saimme vastaamme sumuseinämän ja vesitihkun. Korkeutta oli n. 1200m. Jos pilviä ei olisi ollut, olisimme nähneet näköalavuorelta toiselle puolen saarta upean Kalalau Valleyn ja pohjoisrannikon. Suunnitelmissa oli kävellä mailin mittainen Pihea Trail harjannetta pitkin, mutta sumun vallitessa se oli unohdettava. Tuli ihan mieleen viime vuoden reissu Mauilla, kun Haleakalan tulivuorella (3400m) pilvet ympäröivät meidät ja jäätävää vettä suihkusi vaakasuorassa. Silloin meillä oli kuitenkin tuuria ja saatiin kuin saatiinkin näkymät kraatteriin, vaikka patikka jäi tekemättä. Onneksi kuitenkin hieman alempana kanjonin tien varrella oli kirkkaat maisemat! Ja vaikuttava Waimea Canyon oli ihailtavanamme!

 Sitten kävelimme vesiputouksen päälle. Huikeat maisemat!

Sen verran liejuista ja liukasta on tuo maaperä,

 että hirveän lähelle reunaa ei ole terveellistä mennä kurkistelemaan.

Tässä putouksen yläpää. Näyttää niin kesyltä täältä päin.

Punainen maaperä on rautapitoista.

 Kävimme patikoimassa Canyon Traililla, joka lähtee Pu'uhinahina Lookoutilta. Huomioit varmasti taas mukavan hawaiilaisen paikannimen? Reitti vie alkukuvissakin kaukana näkyneen vesiputoksen päälle. Kävimme ihan vaan piruuttamme kävelemässä vähän muitakin polkuja ja saatiin ihan mukava fiilis viidakossa patikoimisesta. Kokonaismatkamme oli 8 km 450 nousu-ja laskumetrillä, mutta jos haluat käydä vaan Canyon Trailin niin pääset pari kilometriä vähemmällä.

 Kukkoja täällä pyörii jaloissa joka paikassa

Nyt rehellisesti käsi ylös kaikki, jotka ovat saaneet parkkisakon Kauailla?

 Juhlan kunniaksi K kävi maksamassa 35$ Lihuen oikeustalolle suoraan kassalle.

  K kertoi virkailijoille, että ei ymmärrä kaikkia sääntöjä, koska on Ruotsista.

Kauailla!

 Ehdimme torstaina matkustamisen lisäksi mukavalle patikalle

Mahaulepu Traililla on maisemat kohdallaan

 Siirtyminen Kauain saarelle sujui mukavasti. Olimme tilanneet lentokenttäkyydin Hawaii23-nimiseltä firmalta, jolla kyyti Waikikilta Honolulun lentokentälle maksoi 23 dollaria. Tavallisella taksilla sama matka maksaa noin 40 dollaria. Lento Kauaille kesti 22 minuuttia ja olimme  Islander on the Beach -hotellillamme jo puolen päivän aikaan. Huone luvattiin meille vasta iltapäiväksi, joten lähdimme heti heittämään yhden suunnitelluista kävelyistämme etelärannalle. Reitin nimi on  Mahaulepu Heritage Trail. Ei voi muuta todeta kuin, että olihan maisemat!

 Reittiä pystyy kulkemaan ihan rannassa ja se sopii kaikille kulkijoille,

sillä taivallus tapahtuu käytännössä tasamaalla.

Mukava valaidenkatselutuoli! Tuossa oli tyyliä.

Lähdimme reitille Poipun alueelta Grand Hyatt hotellin vierestä Shipwreck Beachiltä. Edestakaisen patikan pituudeksi tuli hiukan reilut 10 kilometriä. Aikaa tuhraantui kuitenkin melkein kolme tuntia, kun piti pysähdellä valokuvaamaan ja maisemia ihastelemaan. Omat pysähtyneet hetkensä tuli valaiden tarkkailusta. Mutta olipa aivan upea polku. Patikan kruunasivat muutamat näkemämme ryhävalaiden hypyt turkoosilla merellä. Saimme upean aloituksen lomamme Kauain osuudelle!

 Gillin's beach

Oli kyllä harvinaisen kaunis reitti

Välillä pysähdyimme minuuttikaupalla bongailemaan ryhävalaita.

 Päivän saldo kolme huikeaa valaanhyppyä.

Edestakainen reitti alkoi ja loppui ökyresorttien tuntumasta.

Kohti Kauaita

 Oahulla on erinomaiset mahdollisuudet saada

 lomakuvan kaunisteeksi lierihattuinen japanilainen

 Neljä täyttä päivää Honolulussa on takana ja on aika siirtyä eteenpäin lomallamme. Huomenna aamulla lennämme Kauain saarelle Lihuen kaupunkiin Hawaiian Airlinesilla. Lento kestää n. 20min, joten selviämme hiukan vähemmällä kuin tänne tullessamme. Lentokentältä otamme vuokra-auton ja edessä on kokonainen viikko kehutulla Garden Islandilla. Rennot rantapäivät Waikikilla ja Ala Moana beachilla ovat sujuneet enemmän kuin hyvin, mutta on myös mukava lähteä katsomaan onko Kauai maineensa veroinen?

 Tätä kaikkea on Ala Moana Beach

ja Magic Island sen kupeessa.

 

Viikonlopun jälkeen täällä on rauhoittunut väkimäärän suhteen. Ilmeisesti ystävänpäiväviikonloppu oli joku juttu täällä ja porukkaa oli joka paikassa ihan simona. Nyt mahtuu paremmin vaikka ei meidän ihan kahdestaan keskenämme ole tarvinnut täällä vieläkään pyöriä. Lisäksi tapasimme Japanissa majailevat tuttavamme Tomin ja Pilvin, joten ohjelmaa on riittänyt. No, joka tapauksessa olemme entistä vakuuttuneempia, että Honolulu on rennon makee mesta ja täällä on vaikea ihan hirveästi ahdistua arkisista huolista.

 Täällä on ollut aivan huikeat ilmat.

 "Rupee hiljaksiin läski tummuun"

Lomamme siirtyy nyt myös hiukan "suorittavampaan" suuntaan aikaeron tasaamispäivien jälkeen. Kauailla ovat oikeastaan reissumme pääkohteeet Na Pali Coast ja Waimea Canyon. Käsittääksemme kummassakin saa kevyesti reisipeppujumppaa eikä niitä pysty ainakaan tyydyttävästi tsekkaamaan ihan vaan vuokra-auton etupenkillä istumalla.

 K lempipuuhassaan. Tilauksessa garlic shrimps
.

 Jotta ei totuus unohtuisi:
Hang Loose guys!

Auringonnousu Diamond Headilla

 Kello on aamulla 05.30. Hulluja nuo suomalaiset.

Maanantaina hyödynsimme aikaeron ja lähdimme katsomaan auringonnousua Diamond Headille. Herätys oli klo 05.00 ja 05.20 lähdimme kävellen kohti Diamond Headia. Pohdimme myös taksia tai bussia, mutta ne olisivat olleet todellista tuhlausta, sillä puistoalueen portille on matkaa hotelliltamme vain 4,2 km. Puisto aukeaa klo 06.00 ja sisäänpääsy maksaa 1 dollarin/hlö.

Taskulamppu oli tarpeen ja olimme osanneet varautua

Huipulle päästyämme Honolulu oli vielä yön valoissa

 Aamu valkeni hiljalleen

 Otimme homman kuntoilun kannalta ja olimme Diamond Headin huipulla tunti ja kuusi minuuttia lähdöstä. Huipulle tuli matkaa hotelliltamme 5,6 km. Kraatterin huipulle noustessamme etenemistämme yrittivät hidastaa kapealla polulla tietysti parijonossa madelleet ja sandaalein, lierihatuin ja selfiekepein varustautuneet sadat japanilaiset.

Maanantaiaamun aloituksemme oli elämys ja palasimme tietysti takaisinkin Waikikille kävellen. Waikikin rannassa piiskasimme itsemme vielä lihaskuntotreeniin nimeltään korttipakka, jonka K on bongannut Elixiasta. Se on oikein sopiva lomalaisen jumppa, joka ei vaadi kuin oman kropan ja korttipakan. Lievästi tyytyväisiä voitiin olla,  että aamulla puoli yhdeksään mennessä olimme käyneet vajaan 12 km pituisen kevytpatikan ja vetäneet reilun puolen tunnin lihaskuntotreenin. Näin täällä Hawaiin lomalla!

Ruutu on etunojapunnerrus. Olisimme halunneet 16 kg kahvakuulat mukaamme,

 mutta American Airlinesilta ei löytynyt yhteistyöhalua.

Ristillä kiusataan vatsalihaksia. Ässä on 14 ja kyykkyjä, punnerruksia,

 yleisliike burpeeta ja vatsalihaksia tulee 104 toistoa kutakin.

 Reilun puolen tunnin korttipakka pisti lomalaisen punottamaan.

  Vaan harvoinpa olemme treenanneet yhtä hienoissa puitteissa!

Kotimatkalla jäähdyttelimme Kalakaua Avenuella

Ihan räväkkä maanantai Hawaiilla!