Joulu ulkomailla

 Tyrskyjen jytinää Playa del Confitalilla

Sunnuntaina pistäydyimme muistelemassa vanhoja Playa del Inglesissä, jossa kävimme muutaman kerran matkailuhistoriamme alkutaipaleella 1990-luvun alussa. Liittyypä paikkaan sellainenkin episodi, että olemme tavanneet siellä ensimmäisen kerran aivan sattumalta ja yllättäen 25 vuotta sitten. Pitihän siellä käydä, mutta vuodet ovat muokanneet matkailumieltymyksiämme ja palasimme Las Palmasiin iltapäivällä erittäin mielellämme.

 Täällä asui opiskelija "Valkosipuli" jouluna 1988 ja tapasi "hyvinkääläisen palomiehen".

Maspalomasin dyynit

Viime käyntimme jälkeen 19 vuotta sitten on Inglesiin rakennettu hieno rantapaseo.

Sunnuntailounas ei ollut hinnankiroissa, 3.90e. Selkeästi alle euron/kuollut sardiini.

Olemme pyrkineet viime vuosina viettämään joulun ulkomailla aina, kun se on ollut mahdollista. Ainakin täällä on valoisampaa ja lämpimämpää kuin kotona. Muutenkin nämä pyhät on mukava viettää täysin vailla stressiä ja joulurauhanjulistuksen voi kuunnella netistä. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ja kaikilla tuntuu olevan joulumieltä rinnassa. Täällä on rentouttavaa ja mukavaa eikä tarvitse syödä koko ajan kinkkua ja rosollia pimeässä. Mielestämme joululoma reissussa on hauskempi kuin kotona, mutta tietysti lomailijan status auttaa asiaa.

 Joulukonsertti Santa Ana -katedraalin aukiolla

Itse katedraali.

Maanantaina reippailimme taas rantapaseolla. Aamuvarhain kulkuväylä on täynnä kuntoilijoita eikä hassummatkaan punnerrukset ole kummallisia ohikulkijan silmissä.

 Hieman pohjoispäästä hiekkaväylällä pidennettynä Canterasin lenkistä saa ainakin kympin pituisen.

Ihanaa juosta kesävarusteissa!

Aamuaurinko lupaili jo hienoa säätä tällekin kalastajalle.

Maanantaina kävimme myös kävelemässä Las Canterasin rannan pohjoispäässä ja jatkoimme siitä vielä eteenpäin. Jonkin matkan päässä vastaan tulee El Confitel-niminen ranta, jossa näkyi olevan kalastajia ja lainelautailijoita. Oli komean väristä vettä rantatyrskyissä, ajoittain melkein tuli mieleen viime vuoden joululomamme turkoosin meren kehdossa Barbadoksella.

 Olisi voinut käydä kuvan korkeimmalla huipullakin,

 mutta K:n operoitu akilles pitää meidät vielä tasamaalla.

Tuonne niemen kärkeen kävelimme

Kamerasta löytyy vaikka mitä leikkikaluja. Tässä vesivärikuva.

 Ja tässä HDR- maalausta

Nyt blogitoimitus lähtee jälleen ulkoilmakonserttiin Santa Anan aukiolle. Meistä on tullut täällä ihan kulttuuri-ihmisiä, sillä kyseessä on jo kolmas musiikkitapahtumamme vajaan viikon aikana. Musiikkia on paljon mukavampi kuunnella, kun ei tarvitse olla pipo korvilla. Hyvää ja rauhallista Joulua lukijoille kotimaassa ja ulkomailla!

 Ensimmäinen Joulu Beetlehemissä. Eikö siellä Suomessakin ole nyt sen verran lauhaa,

 että voisi ajan kuluksi pimeässä värkätä tuollaisia hiekkakuvaelmia?

 Märästä hiekasta on helppo rakentaa.

 Tämän askartelemiseksi piti sanoa aika monta kertaa "älä tule paha kakku".

Hou, hou, Merry Xmas! Pukki seilaa seitsemän merta ja palaa Korvatunturille. Veneellä?

Las Palmas

Las Canteras iltavaloissa. Perjantai-iltana kävimme ulkoilmakonsertissa

 La Puntillan rantapäädyssä ja kuva on otettu sieltä.

Lomailu on siitä mukavaa puuhaa, että se on helppoa ja kaikki sen varmaan osaavat. Tai ainakin olisi syytä osata. Pari päivää täällä on riittänyt siihen, että otsarypyt ovat vähän oienneet ja päivät soljuvat mukavasti omalla painollaan. Perjantaina oli harmaata ja välillä satoi, mutta hyödynsimme aamupäivän kuntoilemalla rantabulevardilla ja hiekkarannalla. Norwegianin tiukkapipoisten painomääräysten vuoksi suurimmat kahvakuulat ovat kotona, mutta kyllä sitä ilmankin pystyy. Mukavasti menee!

Las Palmasin Plaza Espanja näyttää tältä

Kuntoilusta puheen ollen K olisi ollut kiinnostunut uimisesta täällä, kun juoksu ei vielä suju ja kävimme parissa uimapaikassa kysymässä saako täällä tulla altaaseen uimaan koiraa? Saa toki, mutta vaatii jäsenyyden ja homma jäi siihen. Aika erikoiset systeemit, eikö täällä tavis voi lähteä hetken mielijohteesta altaaseen uimaan tai sitten emme vaan löytäneet oikeita paikkoja.

 Jouluseimi San Telmon puistossa on pienoismalli Beetlehemistä parituhatta vuotta sitten.

Lauantaiaamuna Las Palmasin ostoskadulla Trianalla olisi voinut luulla, että jollakin oli vielä joululahjat ostamatta? K oli taas ostosruuhkassa kotonaan kuin kana vedessä.

Kävelykadun toinen pääty oli rauhallisempi

Hurtado Mendoza

 Vanha herra ja puolikas pyörää Hurtado Mendozalla

Lauantaina ilma oli jälleen parempi ja vietimme päivän tutusti kävellen. Sehän on meille hommista mukavinta. Kolusimme jo meille tuttuja paikkoja, mutta myös uusia viihtyisiä kujia. Las Palmas on vierailun arvoinen espanjalainen suurkaupunki siinä kuin monet "arvostetummat" kohteensakin.

Plaza Santo Domingo

Katedraalin takaa

Veguetassa oli rauhallista. Olisi ollut apteekkikin tarjolla, jos olisi tarvinnut.

Pyrimme blogissamme käsittelemään aina joskus myös travellerin loman onnistumisen kannalta tärkeitä aiheita ja nyt on vuorossa jokaisen turistin kauhu eli ns. paniikkiruokailu. Mikä on paniikkiruokailu?

Esim. tämä lempibodegassamme tilaama mustekala-annos oli

 harkittu juttu eikä täytä paniikkiruokailun tunnusmerkkejä.

 Grillatut paprikat eilen iltapäivällä tilattiin myös vielä hyvän mielen aikana.

 Kyse ei ollut paniikkiruokailusta.

Paniikkiruokailu on turistia vaaniva salakavala vaiva, joka on ikävä, koska sen huomaa vasta, kun on liian myöhäistä. Aluksi etsit sopivaa ja mukavaa ravintolaa hyvillä mielin ja naureskellen, sillä "eihän tässä ole vielä mikään kiire". "Aamupalastakin on vielä niin vähän aikaa." "Tuo olisi varmaan kiva, mutta katsellaan nyt vielä vähän. Onhan noita". Pian tunnelma muuttuu. Nälkä kasvaa ja äsken hyvältä näyttänyt vaihtoehto on täynnä tai vapaana on ainoastaan yksi varjoinen ja tuulinen pöytä. "Tuossa olisi muuten hyvä, mutta penkeillä ei ole pehmusteita ja rottingista jää ikävät raidat reisiin". Juuri silloin ei maistu sushit eikä pihvit ja kaikki muut paikat ovat täpösen täynnä. Iskee paniikki ja nälkäisen turistin kiukku!

"OLISIN HALUNNUT SAMANLAISIA TAPAKSIA KUIN EILEN ILLALLA,

 MUTTA EI NIITÄ MYYDÄ MISSÄÄN!! EN ENÄÄ IKINÄ MATKUSTA ESPANJAAN!"

Lopulta olet niin nälkäinen ja kiukkuinen, että mikä vaan kelpaa. Äsken yliaggressiivisena pitämäsi sisäänheittäjä ei haittaa enää yhtään, kunhan nyt vaan ottaa sen tilauksen ja tuo ruoat pian tai ainakin heti. Oluen mieluummin hakee heti juosten. Tässä on klassinen esimerkki miten voi pilata lomapäivän tai ainakin osan siitä, sillä yleensä huononkin ruoan jälkeen mieli paranee ainakin verrattuna sitä edeltävään tilaan.

Jaaskareiden Las Palmas-loman vinkki numero 2: Pyri valitsemaan muutama potentiaalinen ruokapaikka etukäteen, jotta vältyt sinua alati vaanivalta paniikkiruokailulta!

Mopsikerhon kokouksessa avauduimme ja kerroimme, että emme ole

 täällä vielä joutuneet turvautumaan paniikkiruokailuun.

Messi vai Maradona ja Jukka Pässi

Pitkästä aikaa reissussa. Tervetuloa Las Palmasiin!

Hola Las Palmasista! Blogimme päivittyy pitkästä aikaa harvinaisen pitkän matkailutauon jälkeen. On taas mukavaa olla reissussa! Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen olemme tänään nähneet enemmän valoa ja aurinkoa kuin kolmena viimeisenä kuukautena kotona yhteensä. Outo, mutta hieno tunne.

Meteorologi Messi ennustaa, että Las Canterasin rantabulevardilla

 lämpötila kohoaa iltapäivällä 24 asteeseen. Mistä se kaiken tietää?

Saavuimme Las Palmasiin eilen illalla Norwegianin reittilennolla ja matkasimme lentokentältä kaupunkiin tutusti julkisilla. Bussimatka kaikkine odotteluineen ja siirtymisine kentältä hotellille otti tosin pari tuntia. Ilmeisesti monet muutkin pitivät taksimatkaa kentältä Las Palmasin keskustaan turhan arvokkaana, sillä kaikki halukkaat eivät mahtuneet edes kahteen keskustaan matkanneeseen linja-autoon.

Las Palmasin vanhan kaupungin viihtyisiä kujia

Tänään olemme tutustuneet kaupunkiin ja kävelleet paljon. Hotellimme Faycan sijaitsee kaupungin kuuluisalla Las Canteras-nimisellä rannalla ja täältä on matkaa Las Palmasin vanhaan keskustaan Veguetaan n. kuusi kilometriä. Kävelymme kesti puolitoista tuntia kaikkine zoomailuineen. Takaisin tulimme bussilla, joka maksoi kahdelta yhteensä 2,60 euroa. Muutenkin hintataso tuntuu olevan sellainen, että kaksi henkilöä syö ja juo ja tekee kaikkea muutakin samalla hinnalla kuin yksi Suomessa.

Plaza Cairascolla nautimme maittavat kahvit.

 Cafe Latte ja espresso maksoivat yhteensä 2,40 euroa.

 Santa Anan aukiolla sijaitsee Las Palmasin katedraali

Nätti, mutta kyllä mäyräkoirat ovat paljon kauniimpia...

Espanjalaiset ovat tunnetusti futiskansaa. K. laittoi tänään kävelureissulle päälleen Argentiinan pelipaidan ja keräsi sillä mukavasti huomiota. Joku luuli K:ta Messiksi ja toinen Maradonaksi, mutta eihän se oikeasti ole niistä kumpikaan. Nehän on sitä paitsi niin lyhyitäkin molemmat. Paita ei muutenkaan ole kannanotto esim. suosikkijoukkueeseen ensi kesän mm-kisoissa. Se on vain matkamuisto Buenos Airesista. Aina kun paidan pistää päälleen, on monella siitä jotain kommentoitavaa!

Värien ilotulitusta Las Palmasin kauppahallissa

Kävimme tänään lounaalla Las Palmasin katedraalin lähellä sijaitsevassa bodegassa. Maksun hetken koittaessa itse kokki tuli takahuoneestaan ja sanoi K:lle, että Brasilia on muuten sitten parempi kuin Argentiina! Travellerin opetus numero 1: Älä ikinä koskaan riitele tai edes leikkisästi kinaa kokin kanssa! Älä ainakaan ennen ruoan valmistamista. Se olisi perustavaa laatua olevaa tyhmyyttä, joka varmuudella kostautuu. Ole samaa mieltä ja kehu kokin mielipiteitä. Nyt tilanteesta selvittiin myöntämällä, että Brasilia on tosiaan selvästi parempi ja paita on " just a souvenir".

Grillattu juusto kahdella kastikkeella. Brasiliaa kannattava kokki pani parastaan,

 kun olimme samaa mieltä joukkueiden paremmuudesta.

 Kinkulla täytetty tortilla. Iberian kinkku pitää suolatasapainon kurssissa.

 Messin ja Maradonan tietävät ehkä suunnilleen kaikki, mutta kuka ihme on Jukka Pässi? No, kokki kertoi myös, että hänellä on suomalainen pomo nimeltään "Jukka Pässi". Olikohan vika lausujassa vai kuulijassa? No, ovathan nuo suomalaiset sukunimet vaikeita, mutta kuulepa Pässin Jukka, jos luet tämän niin sinulla on bodegassasi katedraalin vieressä hyvä kokki vaikka ei se futiksesta mitään ymmärrä! Blogimme on nyt vihdoinkin herännyt kuolleista, pysy mukana!

Parque Santa Catalina. Joulutähti on päivän kukka täälläkin.

Joulupukki on pitkästä listastaan jo toteuttanut K:n ja Janen toiveet:

"Pääsispä jonnekin valoon ja lämpöön" .

 Meillä oli iltapäivällä vähän joutoaikaa ja

 värkkäsimme hiukan Las Canterasin rannalla.

Mozartin kuulat

Kaikkien salzburgilaisten sankari ja mies Mozartin kuulien takana: 

Wolfgang Amadeus Mozart. Nuo kuulathan eivät ole juurikaan makeita. Miten muuten pelkkä suklaankeksijä on kohonnut noin merkittävään asemaan?

Sunnuntai Salzburgissa voi olla monenlainen. Voit istua jokirannassa ja syödä neljä rasiaa lähes rasvattomia ja jokaisen vegaanin perusruokavalioon kuuluvia Mozartin kuulia tai sitten kävellä kohtuullisen lenkin ja nautiskella itävaltalaisesta pyhäaamusta. Valitsimme jälkimmäisen.

Schloss Mirabell Garten

Samat kulissit.

K nakkaa kolikon toivomuslähteeseen. 

"Toivoisin pääseväni valokuvaan joskus yksin ilman yhtään lierihattuista japanilaista". Tuosta toiveesta ei kannattanut 1 centtiä enempää maksaa. 

Rakkauslukkoja Salzachin sillalla.

Hohensalzburg Festung ja kirkontornit.

Pikkuisia ovat Salzburgin nyppylät.

 Vastapäätä Kapuzinerberg.

Fiakerkyytiä eli vossikkamatkaa löytyy niille,

jotka haluavat säästää jalkojaan.

Wolfie syntyi täällä. Talenttikisaa ei tarvittu. Isänsä Leopold Mozart kaupallisti

Wolfien ja Nannerln-siskonsa ja kuljetti heitä lapsena ympäri Eurooppaa.

Poika harjoitteli pianon sormiharjoituksia vaunukyydissä.

Sunnuntain päiväkävely suunnattiin kohti Hellbrunnin linnaa. Sen rakensi 1600-luvun alussa arkkipiispa Markus Sittikus, jolla oli leikkisä luonne ja jäynänteko pikkumielessään jatkuvasti. Linna rakennettiin kesähuvilaksi kuuden kilometrin päähän kaupungista. Siellähän siihen aikaan saattoi kalastaa ja metsästää ja tietty viettää lystikkäitä juhlia. Markus rakennutti pikkuisen linnan tönön ja päätyi suunnittelemaan jekkuja vierailleen.

Matkalla Hellbrunniin kuljettiin kilometrien pituista puistokujaa

Arkkipiispa keksi käyttää vuorilta virtaavaa kylmää vettä ja loi ihmeellisen taikapuiston, jonka vekottimet toimivat vesivoimalla. Vielä tänä päivänä nuo suihkulähteet ja niihin liittyvät vekkulit salaruiskautukset toimivat samaan tapaan kuin neljäsataa vuotta sitten.

Hellbrunnin biergarten.

Ken on nähnyt the Sound of Music -leffan, muistaa varmaan

kohtauksen paviljongissa: "I am sixteen going on seventeen".

Tämä on se huvimaja, jossa kohtaus filmattiin.

Tästä lähdettiin Trick Fountains -kierrokselle.

Koko päivän olemme yrittäneet miettiä suomennusta ilmaisulle Wasserspiele tai Trick Fountains. Ehkäpä leikkisät suihkulähteet olisi lähinnä oikeaa tulkintaa. Arkkipiispalla oli todennäköisesti huumoria ymmärtäviä vieraita, sillä puistosta tuskin pääsi kuivana ulos silloin 1600-luvullakaan.

Tässä istuu itse arkkipiispa selin meihin.

Kaikkien muiden penkeistä ruiskuaa vettä suoraan takamuksiin

sekä selkään. Keskellä pöytää pysyivät viinit kylminä 

lähdeveden ansiosta. Sentään pieni lohdutus nolosta kastumisesta.

 Nämäkin peijakkaat ruiskuttivat meidät märäksi

äkkiarvaamatta.

Kruunu (paino 1,5kg), joka nousee veden paineesta kohti kattoa

kuvastaa valtaa ja alta suihkuava vesi aikaa.

Valta kasvaa ja pienenee ajan vaihtuessa.

Vesikujan läpi piti juokseman päästäkseen jatkamaan

matkaan. Juuri kun luuli päässeensä suojaan tuli

vielä jostain tehokkaat ruiskautukset persuuksiin.

 Vaatteita oli mukava kuivatella kierroksen jälkeen

Schloss Hellbrunnin puistossa.

Päiväkävelylle kertyi mittaa 14km ja se päättyi

viehättävään Salzburgin vanhaan keskustaan.

Sunnuntaina oli useimmat paikat kiinni,

mutta porukkaa riitti silti. Lämmin sää on suosinut

meitä koko reissumme.

Edessä on bloggaushistoriamme pisin tauko. K joutuu leikkauspöydälle ja lokakuun matka Berliiniin meni siinä. Näillä näkymin palataan asiaan seuraavan kerran joulun aikoihin legendaarisesta Las Palmasista!