Sunnuntaina - I am sterdam

Virkistävä puistonäkymä Museumpleinilla.
Taustalla remontissa oleva Rijksmuseum. 

Upea syyssää suosii meitä. Aamulla kävelimme hotellistamme (Best Western Dam Square Inn) ulos  Nieuwe Kerkin kellojen kuminan säestyksellä. Matkailijoiden jumalanpalvelus on kuitenkin ainainen uusien näkymien etsiminen, joten kirkon ohi ja Dam aukion läpi vaan ja suunnaksi eteläiset Amsterdamin osat. Aamutuimaan olivat eiliset ylikansoitetut kauppakadut aivan autiot. Aika kirpakka viima sai edelleen onnittelemaan itseään siitä, että älysi ottaa lämmintä ylleen.

Suunnistimme suorinta tietä Van Gogh museoon ja vaelsimme sankan turistilauman mukana ihmettelemässä tuotteliaan taiteilijan pensselinjälkiä. Museosta ulos tullessamme saimme todeta, että oli viisasta olla early bird: jonot olivat jo aika pitkät.

Museon jälkeen ihailimme Vondelparkia

Valtava puistoalue tuo mieleen lempikaupunkimme
Münchenin Englische Gartenin

Hollantilaisen ratsastuskoulun maneesi keskellä suurkaupunkia.
Valitettavasti yhtään ratsukkoa ei ollut liikenteessä.

Casinolla olisi voinut tuplata omaisuutensa.
Se ei olisi vielä suurikaan summa.

 Amsterdam on täydellinen paikka pikaiseen irtiottoon ja viikonloppulomaan. Rento ja konstailematon ilmapiiri yhdistettynä mukaviin näkymiin sopivat ainakin meidänlaisille tallaajille.Yllättävää on ollut kokea tämä valtava määrä ihmisiä joka puolella kaupunkia. Liikkeellä tuntuvat olevan sekä turistit, että paikalliset. Upea syysää on ollut varmaankin reissumme paras taustavaikuttaja. Ihmiset hymyilevät ja nauttivat kanssamme. Mikään edullinen matkakohde Amsterdam ei ole, vaikka ruoka on ravintoloissa hieman edullisempaa kuin Suomessa. Oluen hinta sen sijaan on Suomen hintatasoa, jos sellaista olisi halunnut ostaa.

Tämä ei ole pizza vaan lätty, johon on laitettu quattro stagionin täytteet.
( Lausutaan 'kuatro steissön')

Leidseplein, jossa aurinko lämmitti mukavasti

Sulkua voi vartioida ihan mukavissa merkeissä.

Damrak sunnuntai-iltapäivällä

Tämä ruskea kahvila on ihan hotellimme vieressä.
Pöytävieraamme askarteli ruohotupakan kanssa.
Kyseisen tuotteen tuoksu on tullut tutuksi kujilla kulkiessa.

Argentiinalaiset pihviravintolat ovat täällä yleisiä.
Piti käydä saamassa esimakua helmikuun reissulle.

Seuraavalle reissulle matkaamme lempikaupunkiimme Müncheniin. Joulumarkkinatunnelmia odotellen: näkymiin joulukuussa.

Iloinen Amsterdam

Upeat ja persoonalliset kanavanvarsitalot saavat meikäläiset turistit ihmettelemään

.

Tuleekohan kotioloissa merisairaaksi?
Aika vinot kulmat.

Huonekalujen hankintaa kannattaa harkita. Isomman senkin tai vitriinin roudaaminen
vaatii kaveriporukalta vinssinkäyttelytaitoa ja tarkkaa suunnittelua.
Kuvassa sohva matkalla olohuoneeseen.

Nieuwmarktin kukkatoria ja takana keskiaikaisen muurin portti Waag

Koti vedessä

Amsterdamia

Kaunis aurinkoinen sää, mutta toppatakki ei ole liikaa

Porukkaa on liikkellä pilvin pimein

Syysloma Amsterdamissa on mukavasti pyörähtänyt käyntiin. Eilen perjantaina saavuimme tänne jo aamupäivällä ja pari päivää on nyt ehditty tämän viihtyisän kaupungin katuja tai paremminkin ehkä kujia pitkin tallailla. Ensivaikutelma on erittäin hyvä ja jo nyt voi todeta, että tämä varmasti kuuluu niihin kaupunkeihin, joihin voisi matkustaa uudelleenkin. Mukava, tunnelmallinen ja erikoinen kaupunki

Ruskeat kahvilat ovat kansankuppiloita, joiden tunnelma sopii meille.
In De Wildemans kuppilassa on tarjolla yli 80 olutmerkkiä ja tutustuminen on vielä kesken.

Polkupyörien määrä on ällistyttävä. Niitä on pysäköitynä kaikkialle.
  Kaupungilla kulkiessa saa olla tarkkana, ettei toikkaroi fillareiden kaistalla.
Pyöräilijät ajelevat aika päättäväisesti ja on syytä olla tarkkana ettei jää alle.
Kypärää ei käytetä edes skootterilla ajettaessa.

Kanavat ympäröivät Amsterdamia

Erikoisen tästä kaupungista tekee tuo aivan mahdoton kanavien määrä. Vesistöjä, siltoja ja asuntolaivoja on joka puolella. Kanavien rannalla sijaitsevat rakennukset ovat toinen toistaan vinompia ja persoonallisempia. Pari päivää on kulunut ihan mukavasti kanavien rantoja pitkin kuljeskellen ja rakennuksia katsellen. Varmasti aika hulppeita cityasuntoja on noissa vanhoissa  vinoissa kanavien varrella olevissa rakennuksissa, joissa on mahtava huonekorkeus ja valtavan suuret ikkunat. Kelpaa siinä Heinekenia työpäivän jälkeen nauttia  nojatuolissa ja ihmetellä maailman menoa.

Heineken lopetti toimintansa tässä tehtaassa ja muutti tilat museoksi.
Aika kivat lasimaalaukset oli työntekijöiden ihailtaviksi.
Heineken Experience -museo oli viihdyttävä ja elämyksellinen kierros oluen ystäville.

Täällä on useita mielenkiintoisia museoita ja ainakin Van Goghin teoksia on huomenna tarkoitus käydä ihmettelemässä. Meillä on kuitenkin perusarvot oikeassa järjestyksessä, joten aloitimme tärkeimmästä ja vierailimme tänään Heinekenin olutpanimolla. Pari tuntia siinä vierähti ja oli oikein mukava visiitti kaikin puolin.  Emme todellakaan olleet ainoita, jotka olivat valinneet lauantaipäivän ohjelmaan panimovierailun vaan väkeä oli ihan kiitettävästi. Infoa Heinekenin historiasta ja oluen panemisesta saimme ihan riittävästi. Kierros päätettiin tietysti Heineken-baariin ja siellähän tunnelma oli jopa vähän riehakas.

Panimoapulainen litistää ohranjyviä ennen paahtamista

Tämän blogimme suosio on yllättänyt meidät täysin. Heinekenin panimo valmistaa jopa Jaaskareiden nimikko-olutta, josta saimme näytepullon mukaamme.

Special Edition: Jaaskarit Beer

Ajatukset Atlantin toiselle puolen

Syyssateet ropisevat ikkunaan. Mikäs sen mukavampi taustaääni kaukomatkan suunnitteluun. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet kuumeista kaavailua ensi talven kohteen tiimoilta. Helmikuussa on arvatenkin saatu aika tarpeeksi taas pimeydestä ja talvesta - tulee siitä sitten luminen tai vetinen. Lämpöä ja valoa olisi siis saatava ja jotain on alettava suunnitella. Monena vuonna mielessä on pyöritelty matkaa Rio de Janeiroon. Se tuntuu kuitenkin vielä olevan sen verran arvaamaton kohde turvallisuusasioissa, että menemättä on jäänyt. Käveleminen ja kuljeskelu kun tuntuu meistä mukavimmalta tavalta tutustua uusiin paikkohin ja Riossa voisi olla terveellisempää kulkea enimmäkseen taksilla paikasta toiseen.

Tuosta neliöstä löytyvät ensi talven lomakohteemme

Onhan Etelä-Amerikassa onneksi muitakin maita ja peräti mielenkiintoisia kohteita. Mistäs lienee K:lla alkoikin pyörimään puheissaan ja nettihakusanoissaan Buenos Aires ja Argentiina? Kaipa siellä joku on ennenkin käynyt, kirjoitellut nettiin kokemuksiaan ja liittänyt kuvia mukaan. Näiden innoittamana alkoi kiinnostus kasvaa ja kohta haalittiin tietoa lisää. Missä se oikein on? Mitä siellä on? Kannattako sinne mennä? Miten sinne pääsee? Onko siellä turvallista? Voiko siellä KÄVELLÄ?

Lentolippujen hintoja seurattiin ja reittejä mietittiin. Jos niin kauas lähdetään, kannattaa varmaan käydä jossakin muuallakin, eli lähikohteet tuli tutustuttavaksi. Argentiinan naapurimaa on pienehkö Uruguay, jonne pääsee Buenos Airesista helposti lautalla tai lentokoneella, kuten meiltä Tallinnaan tai Ruotsiin. Sielläkin voisi käydä... Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn rajalla sijaitsevat kuuluisat Iguazun putoukset, jonne on toki pitkä matka Buenos Airesistakin, mutta jonne kerran elämässään voisi mennä.

Muutaman viikon suunnittelun jälkeen on nyt lentoliput tilattu siten, että helmikuussa menolento lähtee Helsingistä Madridiin, jossa koneen vaihto ja lento Buenos Airesiin. Tutustumme viikon ajan kaupunkiin ja käymme Uruguayn puolella Colonia del Sacramentossa. Vietämme muutaman päivän Iguazun putouksilla ja palaamme BA:iin. Sieltä siirrymme lautalla Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon, josta on lopuksi paluulento Madridin kautta Helsinkiin. Reissumme kokonaispituus on vajaat kolme viikkoa.

Tässä täsmällisemmät lomakohteet.
BA:sta Iguazulle on matkaa linnuntietä yli tuhat kilometriä

Aiemmat kaukomatkamme olemme tehneet Floridaa lukuunottamatta matkanjärjestäjien pakettimatkoilla. Nyt kun itse rustailee suunnitelmia, saa tietty ottaa huomioon monia juttuja. Buenos Aires on esimerkiksi niin valtava kaupunki, että jo hotellin sijainnin miettiminen saa pään pyörälle. Suomenkielistä informaatiota ei paljoakaan löydy (ei ainakaan näin hätäisille), joten olimmekin varsin onnekkaita löytäessämme Outin blogin. "Outi matkoilla" -blogista saimme kipinällemme hehkua. Bloggaaja on asunut Buenos Airesissa ja kulkenut ympäristössä ja kauempanakin Argentiinassa paljon nähden. Kokemuksia on ollut mukava lukea.  Saimme kirjoittajaan sähköpostiyhteyden ja hän on vastannut väsymättömästi ja innostuneesti kysymyksiimme. Olemme saaneet niin hurjan määrän tarpeellista tietoa ihan kuin henkilökohtaiselta oppaalta, että lausumme Outille todella ison Kiitoksen!

Näiden nürnbergiläisten pähkinänsärkijöiden
serkkupojat nähdään joulukuussa Münchenissä

Kovin kaukaiselta vielä tuntuvat nuo helmikuun helteet, mutta onneksi sitä ennen pääsemme vielä nauttimaan Keski-Eurooppalaisista tunnelmista. Lokakuun aikana pistäydymme Amsterdamissa ja joulukuussa maistelemme Münchenin joulumarkkinoilla paahdettuja manteleita ja glühweinia.

Budapest

Budan linna

Tasan kaksi viikkoa kotona kesän alppimatkan jälkeen oli ehtinyt tehdä tehtävänsä. Budapestin reissulle lähdettiin taas täynnä virtaa ja mieli korkealla. Wizzairin kohtuuhintaiset lennotkin lähtivät kotikentältämme ja sääennuste lupasi kovaa hellettä kohteeseemme. Kesän aikana Alpeilla oli kai ajoittain sen verran raitista, että nyt meille lupailtiin hyvitystä korkojen kera. Tällä kertaa emme olleet matkassa kahdestaan ja reissubloggaukset jäivät tekemättä paikan päällä. Nyt ne tulevat ikään kuin jälkilähetyksenä, kun oli sen verran kiirettä itse matkalla.

Ketjusilta linnavuorelta

Vanhaa kaupunkia linnavuorella.

Matias-kirkko linnavuorella

Kalastajalinnake on Matias-kirkon vieressä.
Sieltä on hienot näkymät kaupunkiin.

Ketjusiltaa vartioivat leijonat. Tarina kertoo, että kuvanveistäjä olisi unohtanut tehdä leijonille kielet. Avajaispäivänä pikkupoika huomasi asian ja huusi sen julki. Taiteilija häpesi niin paljon, että hyppäsi Tonavaan eikä häntä sen koommin enää nähty. Leijonilla kuitenkin on kieli.

Unkarin parlamenttirakennus on valtava pytinki

Tonavan rannan suurkaupunki herätti ristiriitaisia ajatuksia. Jylhän näköinen linnavuori ja vanha kaupunki olivat takuuvarmaa turistiseutua. Toisaalta taas Tonavan rantakadut, ravintolat ja jopa kävelykatu Vati Utca olivat tunnelmaltaan vaisuja ja jopa puolityhjiä. Kenties paikalliset ja muut matkailijat pakoilivat hellettä sisätiloissa. Hotellimme Eurostars Budapest Center oli hyvä ja sijainti varsin mainio. Hämmennystä herätti suuri espanjalaisten osuus hotellimme vieraissa. Aamiaisella saattoi luulla olevansa vaikka Madridissa. 

Parlamenttirakennus upeasti valaistuna Tonava-risteilyllä

Kauppahallin vierestä lähtee myöskin upea silta.

Ketjusilta by night

Ruokailu ravintolassa oli edullista, joskin moni keskeisellä turistipaikalla ollut ravintola oli lätkäissyt hintaa ronskisti enemmän. Maukkain lounas nautittiin Margitin saaren puistoravintolassa. Eikä se maksanut juomineen kuin n. kahdeksan euroa.

Sankarien aukio

Unkarin kommunismihallinnon aikaiseen historiaan tutustuimme Terror-museossa. Järkyttävät aikalaiskertomukset ja dokumentit todistavat mielivaltaisesta kansalaisten sortamisesta. Kyttäysjärjestelmä, joka vaikutti kaikkialla, sai aikaan tekaistuja ilmiantoja kansanvihollisuudesta. Kuulustelumenetelmät ja kuulusteltavien kohtelu olivat hirveät. Näyttely paljastaa sen tosiasian, ettei sodanaikaisesta natsimielisesta hallinnosta irtipääsy ollut avain parempaan kehitykseen.

Rannalla olevat rautaiset kengät muistuttavat natsihallinon Tonavaan ampumista uhreista

Terror-museo

Sääennuste piti täysin paikkaansa. Oli todella kuuma! Lämpötila oli joka päivä 36-38 astetta, joten suurkaupungin katuja tallustellessa hikipyyhe oli taas kerran tarpeen. Edes Tonavan rannoilla ei tuullut juuri lainkaan ja katujen varjoisille puolille hakeutuminen ei suurta apua tuonut. Reissussa oltiin tiistaista lauantaihin ja siinä ajassa ehti mainiosti nähdä kaikki pakolliset turistinähtävyydet ja kierrellä muutenkin kaupunkia.

 

Näkymää kalastajalinnakkeelta kohti Pestiä.

Auf Wiedersehen!

Innsbruckissa piti vielä kiivetä vuorelle maisemia katselemaan.
Kuvan keskellä kaukana näkyy Serles-vuori Stubaitalissa,
joka valloitettiin kaksi kertaa.

Lauantaina matkustimme hiukan haikealla mielellä Stubaitalista Innsbruckiin. Piristystä tarjosi kuitenkin yllättävän hieno sää ja huoneen saatuamme kiirehdimme vielä yhdelle patikkareissulle, vaikka pääsimmekin matkaan vasta puolenpäivän jälkeen. Kohteemme oli Höttinger Alm ja sieltä saimme vielä kerran katsella kauniita maisemia. Tulipa nyt sitten varmasti viimeinen alm-lounas nautittua tälle kesälle. Mukava reissu, vaikka käyttämämme nousu ja lasku kulkivatkin laskettelureittiä pitkin. Ei sillä enää eilen ollut niin väliä, olimmehan vähän itsellemmekin yllätyksenä bonusvaelluksella. Meillä ei ollut mitään karttaa ja kuljimme vain viitoitusten mukaan.

Höttinger Alm näkyy kuvan keskellä

Almin pihalla totesimme, että vielä olisi ollut kiivettävää.
Olimme kuitenkin niin myöhään liikkeellä, että palasimme alas kaupunkiin.

Takuuvarmasti viimeinen alm-lounas!
Salamimakkara oli niin kuiva, että se oli varmaan keskiajalta ja jäi syömättä.

Illalla jo satoi, mutta sateenkaaret olivat näyttäviä.

Päivän mukavin yllätys koettiin kuitenkin, kun olimme Innsbruckin keskustassa matkalla vuorelle. Yhtäkkiä erään kahvilan ovesta pöllähtää eteemme tutun näköinen nainen, joka hymyili meille iloisesti ja tuli tervehtimään. Blogituttavamme Tiinahan siinä seisoi edessämme jalkakäytävällä! Hän on täällä Itävallassa omalla lomallaan ja törmäsimme toisiimme keskellä Innsbruckia! Harmillisen vähän ehdimme jutella keskenämme, kun kiire vuorille painoi mielessämme myöhäisen aikataulumme vuoksi eikä edes valokuvaa tajuttu napata. Hieno yllätys joka tapauksessa ja mahtavaa loman jatkoa, Tiina!

Olemme vaellusreissuillamme silloin tällöin piipahtaneet
Innsbruckissa ja vanha kaupunki on oikein miellyttävä

K:n vuorotteluvapaakesät ovat nyt sitten ohitse. Tai jatkuuhan vapaa vielä tämän elokuun loppuun, mutta ensi kesälle ei normaalia kesälomaa pidempää vapaata enää riitä, koska sääntöjen mukaan vapaat on pidettävä kahden vuoden sisällä. Aivan luksuskesiä nämä ovat olleet. Ei ole ollut huolta huomisesta ja puitteet on tullut kehuttua jo moneen kertaan. Jos näissä olosuhteissa ei ihminen pysty täydellisesti rentoutumaan ja nauttimaan elämästä, niin silloin on varmaan syytä seistä tovi peilin edessä. Varmasti yksi elämän parhaita päätöksiä ottaa vuorotteluvapaa ja viettää kaksi kesää täällä alppialueella.

Nautimme olostamme Stubaitalissa ja Neustiftin kylässä

Tämän kesän kohteet Pustertal ja Stubaital olivat erittäin onnistuneita valintoja. Kumpaankin paikkaan voisi periaatteessa mennä uudelleenkin, mutta sitä ennen yritetään koluta vielä monia uusia tuntemattomia paikkoja. Neustiftin kylä oli varmasti ehkä kaikkein rauhallisin paikka, missä olemme täällä Alpeilla olleet. Se sopi meille täydellisesti, sillä olimme tulleet tänne nimenomaan nauttimaan rauhasta ja tulihan tuota käytyä kesän aikana jokunen kerta vähän vuorillakin käveleskelemässä. Janen päiväkirjan mukaan olemme tehneet kesän aikana 35 patikkareissua ja näppituntumalta sanoisimme, että yksikään ei ole kestänyt alle neljää tuntia. On tullut siis ulkoiltua, mutta nyt on edessä paluu arkeen.

Dorfplatz on Neustiftin kuuma keskus

Kiitos kaikille lukijoillemme ja erityisesti kommentoinnit ovat pitäneet yllä bloggausintoa. Aiheeseen liittyen on tulossa vielä yksi postaus, jossa pohdiskellaan vaeltajan varusteita. Seuraavan kerran matkailun merkeissä jatkamme Budapestin reissun yhteydessä. Siihen asti Auf Wiedersehen!

Kiitos ja anteeks!
Kesän viimeiset tervehdykset Rotspitzlen huipulta.