Hyväntoivonniemi ja Cape Point

 Hi guys!

Lauantaina oli vuorossa odotettu retki Hyväntoivonniemelle ja Cape Pointiin. Koko päivän autoretki oli odotusten arvoinen ja maisemat kohdallaan. Välillä tuli muutamia sadekuuroja, mutta ne osuivat onneksi hetkiin, jolloin istuimme autossa etenemässä kohteesta toiseen. Camps Baysta ei tule matkaa Cape Pointiin kuin noin 70km, mutta Chapman's Peakin maisematietä ei voi ajeleskella ilman kuvaustaukoja. Hieno reitti upeissa maisemissa.

 Tie kulkee vuoren rinteessä mukavissa maisemissa

 Pyöräily näkyy olevan täällä suosittu harrastus

Päivän lystikkäin tilanne nähtiin Hyväntoivonniemen nimikyltillä. Porukka jonotti kiltisti kuvausvuoroaan aluksi, mutta sitten tilanne meinasi eskaloitua käsirysyksi, kun jostakin sivusta pamahti paikalle muutama normaalia nohevampi yksilö, jotka katsoivat kuvausvuoronsa koittaneen etuajassa. Me rauhalliset suomalaiset keskityimme naureskeluun, mutta joillakin meinasivat äänet kohota falsettiin. Katsoimme parhaaksi poistua paikalta ennen kuin joutuisimme pahoinpitelyn todistajiksi.

2,5 sekuntia tämän jälkeen tilanne eskaloitui

Parkkipaikalla oli uutta kuskia tarjolla, mutta päätimme jatkaa vanhoilla.

 Paluumatkalla poikkesimme Boulders Beachille ihmettelemään pingviinejä. Frakkitakit ovat kyllä lystikkään näköistä porukkaa ja niitä oli mukava katsella uimarannalla ja kaiteilla varustelluilta kävelysilloilta. Alueelle on pieni pääsymaksu, mutta sen kyllä maksoi ihan mielellään. Vaihda Vapaalle matkablogin Elinan postauksesta voit lukea tarkemmin Boulders Beachista ja pingviineistä.

Sunnuntain kohokohta oli Kirstenboschin puistokonsertti. Hienossa Botanical Gardenissa järjestetään sunnuntaisin konsertteja ja ainakin tällä kertaa upea puistoalue oli tupaten täynnä porukkaa. Väki oli saapunut piknikille kuuntelemaan hyvää musiikkia ja tunnelma oli rennon mukava. Ne ei taida täällä tietää, että tuollaisissa tilaisuuksissa pitää omat viinit ja kuohuviinit kieltää kuten Pori Jazzeilla?

 Konsertissa esiintyivät Suomessakin tunnetut Matthew Mole ja lämppärinä Rubber Duc

Pöytävuori ja Lion's Head

Lomamme on päässyt hyvään vauhtiin. Puitteissa ei todellakaan ole valittamista. Ilmat ovat kohdallaan, maisemat mitä parhaat ja mielikin on lomatunnelmissa. Torstaina kävelimme Camps Baysta Kapkaupungin keskustaan ja vietimme aikaa Waterfrontin alueella. Tasokasta ja vielä tasokkaampaa kauppaa ja ravintolaa oli tarjolla jos jonkinlaista ja hintataso on täällä eurooppalaiselle erittäin edullinen kovasti laskeneen randin arvon vuoksi.

Hienoin tunne reissussa? Huomata kesken nousun,

 että kameran muistikortti unohtui hotellille.

Onneksi oli edes puhelin mukana.

 Reitti oli nimeltään Platteklip Gorge.

Pöytävuoren huipulla on yllätys yllätys...tasaista!

 Hütte näkyy jo

Perjantaina patikoimme Pöytävuorelle. Olemme lomalla kaveripariskuntamme kanssa ja he ajoivat meidät patikkapolun (Platteklip Gorge) alkuun autolla. Aamupäivällä oli sen verran kova tuuli, että se sotki suunnitelmiamme ja kaverit eivät päässeetkään hissillä ylös. No, päivän mittaan tuuli tyyntyi ja pääsimme suunnitellusti hissillä alas ja kaverit ylös. Auton kuljettajaa vain vaihdettiin parkkipaikalla. Kuinka kauan muuten kestää, että kuljettaja oppii täällä kävelemään oikealle puolelle autoa suoraan kuskin paikalle eikä aina vasemmalle hanttimiehen paikalle? Ihmiskoe käynnissä.

 Alhaalla Camps Bay

 Kapkaupunki alhaalla. Valkoinen soikea rinkula

 oikeassa reunassa on futiksen 2010 mm-kisojen finaalistadion.

Itse Pöytävuorelle nousu kesti meiltä reilun tunnin. Korkeusmetrejä tulee vähän yli 600. Nousu on vähän raskaampi kuin normaali tasaisesti nouseva patikkapolku, sillä se on oikeastaan tehty koko matkalta kiviportaista. Hissi ei siis kulkenut, joten Pöytävuorella oli enemmän kuin rauhallista. Meinasimme jo lähteä kävellen takaisin alas, kun huomasimme, että hissi alkoi taas kulkea ja palasimme takaisin alas hissillä.

 Camps Bay ja Lion's Head

Tämän jälkeen kaverimme lähtivät hissillä ylös ja me lähdimme jaloittelemaan Lion's Headin kukkulalle. Hieno patikkareitti kulkee sielläkin ja maisemat aukeavat mukavasti Kapkaupunkiin ja Peninsulan niemimaalle.

Tämän jälkeen tuli kyltti, jonka mukaan polkua sai jatkaa omalla vastuulla.

 Kenenhän vastuulla tuohon saakka kuljettiin?

Jatkossa hyödynnämme enemmän vuokra-autoamme ja fyysinen osuus jää vähän vähemmälle. Edessä on mm. autoilua Hyväntoivonniemelle ja Garden Routea pitkin, joten kauniista maisemista saamme varmasti nauttia jatkossakin. Niitä odotellessa.

  Perjantaisin Etelä-Afrikassa on tapana pelata jazzia.

Ensi puraisu Etelä-Afrikkaa

Majapaikkamme The Bay Atlantic Guest House

Näin sitä vaan on heilahdettu eri puolelle palloa. Koskaan ei saisi kyllästyä siihen hienoon tunteeseen, kun saapuu perille matkakohteeseen! Matkan alussa tosin pelkokerroin nukkumisen suhteen nousi äärimmilleen koneessa Lontoo-Kapkaupunki välillä, kun bongasimme lähistöltä toistakymmentä pikkuvauvaa tutit suussa. No, koskaan emme ole noin hyvin nukkuneet lennolla eikä pienet ihmisentaimet häirinneet uniamme. Myös tuttiarmeija keskittyi nukkumiseen.

Taustalla vuori nimeltään Lions Head

12 Apostolia-nimiset vuoret Camps Bayn ympärillä

Majapaikkamme The Bay Atlantic Guest House sijaitsee Camps Bayssa, noin 8 km Kapkaupungin keskustasta. Pari eka päivää on mennyt uusia maisemia ihmetellessä ja tulomatkasta toipuessa vaikka aikaerosta emme kärsikään. Miltäs se sitten ensi puraisu Etelä-Afrikkaa sitten tuntuu? Hienolta. Upealta.

 Olemme viinialueen kehdossa. Ei sada lunta eikä räntää

 eikä pimeyskään ihan hirveesti häiritse.

Olemme ottaneet ensimmäiset päivät aika rauhallisesti Camps Bayn rannoilla, vaikka tänään tosin kävelimme jo reippaan lenkin Kapkaupungin keskustaan. Matkaa kertyi helteisellä reitillä kymmenkunta kilometriä, mutta mukavissa maisemissa. Niistä myöhemmin lisää, mutta tämän postauksen valokuvat ovat melkein kaikki asuinkylämme Camps Bayn rannoilta ja kaduilta.

Rentoja revittelijöitä...

..ja takuuvarmoja tyylittelijöitä

Camps Bayn rannalla voi bongailla myös surffareita

Talvilomamme on siis pyörähtänyt käyntiin enemmän kuin mukavasti ja samalla rennolla otteella olisi tarkoitus jatkaa. Sen ei pitäisi olla kauhean vaikeaa näissä puitteissa.

Torstaina kävelimme Kapkaupungin keskustaan.

 Pöytävuori on nimensä veroinen.

Katse kohti Kapkaupunkia!

Nyt on Elixian burbee-hypyt vähäksi aikaa tauolla

ja hyppäämme toiselle pallonpuoliskolle.

Vuoden 2016 ensimmäinen reissu alkaa olla käsillä. No, K kävi viikko sitten Saksassa katsomassa Bundesliigaa, mutta sitä ei lasketa. Muutaman päivän päästä hyppäämme koneeseen ja hurautamme Hgistä Lontoon kautta Etelä-Afrikan kärkeen Kapkaupunkiin. Kyseessä on ensimmäinen reissumme Afrikkaan, jos ei monen vuoden takaista Mauritiuksen matkaa lasketa Afrikan matkaksi. Mukava Mauritius on varmaan yhtä ratkaisevan tärkeä palanen Afrikkaa kuin Ahvenanmaa Suomea.

Matkalla olemme noin kaksi ja puoli viikkoa. Viikko kuluu Kapkaupungissa ja sen ympäristössä. Sen jälkeen matka jatkuu pari päivää autoillen Etelä-Afrikan kärjessä kulkevaa kaunista maisematietä nimeltään Garden Route. Tällä kertaa äärimmäisin läntinen etappi on Plettenberg Bay, jossa kuluu myös muutama päivä. Ajomatka takaisin kohti Kapkaupunkia kulkee enemmän sisämaassa ja loman viimeiset päivät vietämme Stellenboschin viinialueella.

 Siinä reittiämme noin suurin piirtein.

Saatoit ehkä edellisestä päätellä, että liikumme Etelä-Afrikassa vuokra-autolla. Etelä-Afrikassa on vasemmanpuoleinen liikenne eli tiedossa on vähän ylimääräistä aivojumppaa. Vaan tietääkö joku lukijoista varmuudella, että väistetäänkö siellä oikealta tulevaa kuten täällä vai vasemmalta tulevaa? Ei löydy netistä ihan varmaa vastausta minuutin hakemisella. Vai mennäänkö ihan vaan tunteella rinta rottingilla eikä väistetä ketään?

Matkakuume on hiljalleen kohonnut, kun olemme tässä kesävaatteita koonneet laukkuihin pakattaviksi. Päivälämpötilat heiluvat kolmessakympissä, joten mukavasti varmaankin tarkenee. Mukavaa lääkettä Etelä-Afrikan matkakuumeeseen olemme saaneet mm. seuraavista erinomaisista matkablogeista: Elinan Vaihda Vapaalle, Rami valloitti patikoimalla Pöytävuoren Kohteena Maailma-blogissaan ja Eevin Rento Matkablogi on myös ollut ahkeran lukemisen kohteena. Hyviä juttuja kohteista, joihin mekin nyt matkustamme ja hienoja valokuvia. Jos olet joskus lukenut blogiamme arvaat ehkä miten me meinaamme Pöytävuorelle mennä?

Kohta siis mennään! 3t lento Lontooseen ja sieltä vajaan 12t lento Kapkaupunkiin ei tunnu pahalta, kun parina edellisenä talvena on saanut jyrätä 27 tuntia Havaijille. Nyt emme tule kärsimään edes aikaerosta, koska olemme samalla aikavyöhykkeellä. Tavallista tasokkaampia blogijuttuja on siis tiedossa? Ei varmaankaan ole, mutta hienoa lähteä taas välillä vähän reissuun. Jatkoa seuraa toivottavasti Kapkaupungista!