Oahua kiertämässä

 Meillä on tapana Honolulussa vieraillessamme käydä ilmoittautumassa 

vanhalle kuninkaalle, joka seisoi juuri samassa paikassa kuin vuosi sitten. 

Lempinimeltään kunkku on Kamehameha I. Paremmin hänet tunnetaan nimellä  

Kalani Paiʻea Wohi o Kaleikini Kealiʻikui

 Kamehameha o ʻIolani i Kaiwikapu kauʻi Ka Liholiho Kūnuiākea.

Chinatownin markkinat

Sunnuntaina Honolulussa vietettiin täällä lomailevien Turussa asuvien vuokra-autonkuljettajien autotonta päivää ja mekin päätimme osallistua tempaukseen! Meidät on helppo ylipuhua kaikkeen hauskaan! Jätimme vuokra-automme maksuttomaan parkkiin ja kiersimme Honolulua kävellen 16 km edestä. Aurinko paistoi sinitaivaalta, joten suurkaupungin asfalttikaduilla oli liki tulla hiki.

 Palasimme rannan kautta. Pohdimme mikä noista kaloista on
Humuhumunukunukuapua'a?

 Parkkipaikan maksuttomuus ei todellakaan ole täällä pala kakkua kuten ei muissakaan suurkaupungeissa. Hotellimme parkkipaikka maksaisi 28 dollaria/vrk, mutta olemme onnistuneet bongaamaan ilmaisen parkkipaikan viereiseltä rantakadulta tähän saakka joka päivä. Lomakassa kiittää ja Kauailla parkkisakon muodossa kovia kokenut kuljettajamme ego on saanut kaivatun piristysruiskeen! Onneksi parkkisakko meni ruotsalaisten piikkiin.

Aamulla Pillbox Traililla

 Lanikai Beach

Waimanolo Beach ja etäisin piste Makapuu Point, jossa bongailimme valaita

Ensimmäistä kertaa kukaan ei kommentoinut K:n t-paitaa, 

kun se oli ilman mitään tekstiä. Aiemmin "Run Fast" -teksti on kirvoittanut toinen toistaan nokkelampia kommentteja.  Muutenkin täällä ihmiset kommentoivat 

toistensa t-paitatekstejä. Onko jenkeillä t-paitatekstifetissi?

Maanantaina kiersimme autoillen Oahun saarta. Ajoimme Honolulusta saaren poikki Kailuan kaupunkiin ja siitä jatkoimme rannikkoa pitkin pohjoiseen ja pysähtelimme North Shoren huimilla rannoilla. Kailuassa kiiipesimme Lanikai Beachin vieressä olevalla näköalapaikalle Pillbox Trailin huipulle. Nähdäkseen Lanikai Beachin ja muutakin Oahua pitää kiivetä vajaa puoli tuntia ja noin 150 korkeusmetriä. Suosittelemme!

 Giovannin katkarapurekka on Oahun North Shoren suosituimpia juttuja 

ja ajomatkan lounas nautittiin siellä.Sori vaan kaverit,

 tuoksumme vahvasti valkosipulille vielä kotona viikonloppuna.

Banzai Pipelinella vedessä on voimaa

 Jaa, että tuonne vai...

Joo!

Katselimme aikamme surffausta ja K pohti, että olisiko

 vielä liian myöhäistä alkaa huippusurffariksi?

Hienoja lomapäiviä on siis takana taas, mutta harmaa pilvikin tuolla taivaanrannassa häämöttää torstaina koittavan kotimatkan muodossa. Ei siinä mitään, elellään Hawaiin hengessä vielä pari päivää. Hang Loose guys!

 Jos se huippusurffarius ei jostakin ihmeen syystä enää ihan täysin onnistuisi niin hylje seuraavalla rannalla näytti vaihtoehdon eläkepäivien viettoon.

Takaisin Waikikille Kalakaua Avenuelle. Cool!

Breach!

 Perjantaina matkalla Kaena Pointille

Meillä on lomamme Oahun toisella osuudella käytössä vuokra-auto ja tarkoitus on kiertää saarta eikä pyöriä pelkästään Honolulun rannoilla. Ilmat ovat muuttuneet täällä hiukan epävakaisempaan suuntaan etenkin saaren muilla rannikoilla kuin Waikikilla ja Honolulun seudulla. Parina päivänä olemme muuttaneet ajosuunnitelmaamme, kun tiedossa on ollut, että North Shore ja Windward Shore ovat olleet sateisia. Olemme kurvailleet takaisin Honoluluun chillailemaan eikä sekään kaikista maailman hommista kurjinta ole.

 Tästä lähtee Kaena Point Trail. 5 km per suunta tasamaata.

Perjantaina kävimme patikoimassa Oahun saaren yhdessä etäisimässä kolkassa Kaena Pointissa. Ajomatkaa Kaena Point State Parkiin tuli reilu tunti. Ajoimme kohteeseen pohjoisrannikon Haleiwan kaupungin kautta, koska toinen reitti on matkaoppaiden ja hotellimme henkilökunnan mukaan "run down" -aluetta ja etenkin kirjat varoittelevat kohonneesta automurtomahdollisuudesta. Tarkoitus oli jatkaa Kaena Pointin jälkeen pitkin North Shorea, mutta taivas oli harmaan sateinen ja palasimme aurinkoiseen Honoluluun.

 Kohti saaren kaakkoiskolkkaa lintujensuojelualueella.

 Muusta rannikosta poiketen Kaena Pointissa oli täysin aurinkoista

Vuorovesialtaissa pulahtaminen voi olla hauskaa, jos jalkapohjat kestävät rosoiset kivet.

2 kertaa Hawaiian Monk Seal eli havaijinhylje. Uhanalainen laji, mutta sen verran verkkainen liikkeissään ainakin huilatessaan, että huonompikin kuvaaja onnistuu!

"Albatrossi, joka lepäämättä liitää" Kaena Pointilla on lintujen suojelualue

 ja siellä on mm. albatrossien pesimispaikkoja.

Lauantaina taas oli tarkoitus ajella saaren etelärannikon reitti, mutta käännyimme takaisin Waimanolon fishtacojen jälkeen, kun rannikolle oli annettu jopa myrskyvaroitus. Ajellaan sateessa sitten taas kotona.

 Eihän sitä tarvi sateeseen ajella, kun toisella rannalla paistaa.

 Onko pakko jos ei taho? Tuonne suuntaan ei sitten enää jatkettu.

 Lauantaina kävimme mm. Makapuu Pointilla.

 Ilma oli harmaampi kuin aiemmin matkallamme.

Täälläkin löytyy merivesialtaita.

Kuvassa suurimman vuoren Koko Head Craterin päälle kävelimme vuosi sitten

 Poikkesimme palatessa vielä Makapuu Pointille. Parkkipaikalta huipulle on noin puolen tunnin kävelymatka ja kohde on erittäin suosittu. Makapuu Pointin reitillä näimme tähän astisen reissumme hienoimman valasshown! Taisivat valaanveijarit olla viikonloppufiiliksissä, sillä parikymmentä hyppyä näimme merellä.

 Usein valasbongarit havahtuvat tähän, kun itse objekti on jo

 laskeutunut takaisin meren syvyyksiin ja vain vaahtopäät ovat näkyvillä. Lisäksi näkyy paljon puhalluksia ja vettä roiskuttavia evien läpsäytyksiä ja tietysti valaiden selkiä.

Muistat ehkä, että reissumme alkuvaiheessa valokuvaajallemme luvattiin Budweiser, jos hän saa napattua valokuvan hyppäävästä ryhävalaasta. Ei muuten ole maailman helpoin homma vanhalla Sony-pokkarilla, kun vakavasti otettavat valasbongarit vieressä jyräävät todella raskalla kalustolla ja pitkillä putkilla! Käsi Raamatulla voimme kuitenkin sanoa, että yritetty on! Sanonta "ikuinen optimisti" on saanut täällä uuden sisällön ja se on suomalainen turisti, joka yrittää rannalta napata pokkarilla valokuvan merellä hyppäävästä ryhävalaasta!

Sitten se napsahti meidänkin pokkariimme yli kahden

 viikon kyttämisen jälkeen!! BREACH!
 Kuva on otettu käsivaralta monen sadan metrin päästä.

Tästä paikasta em. kuva napattiin. Nyt kädet lepäävät puolen tunnin käsivaralta 

tähtäämisen jälkeen. Oikeiden valasbongareiden "raskassarja"

  pitkine putkineen on rajattu kuvan ulkopuolelle tekijänoikeussyistä.

Kaunis Kauai!

Viime viikolla emme nähneet Kalalau Lookoutilta pilvien vuoksi yhtään mitään.

 Keskiviikkona onnisti vähän paremmin?

Keskiviikko kruunasi Kauain viikkomme. Ennen matkaa listasimme itsellemme "must do"-kohteita ja viime viikolla niistä jäi pilvisyyden vuoksi toteutumatta Waimea Canyonin perältä näkymät Kalalau Valleyhin. Tiistai-iltana vielä vähän epäröimme lähteäkö ajamaan uudelleen Waimea Canyonin perälle, sillä sinne tulee Kapaasta 1,5 tunnin ajomatka. Onneksi lähdimme, sillä perille päästyämme taivas oli pilvettömän sininen ja näkymät loistavat.

 Tiistaina autoilimme Kauain pohjoisrannikolle.

 Hanalei Bay ja Hanalei Beach kohtuullisessa vuorimaisemassa.

Oikein kunnon surffareita emme ole vielä nähneet,

 mutta se korjaantunee tällä viikolla Oahun North Shorella.

Anini Beach

Olimme liikkeellä varhain  ja saimme kahdella maisemapaikalla seisoskella keskenämme ja taivastella maisemia. Olimme myös suunnitelleet keskiviikolle patikan nimeltä Awa'awapuhi Trail, joka lähtee em. maisemapaikkojen läheltä. 10 km pituinen ja 560 korkeusmetriä sisältänyt kahden ja puolen tunnin reippailu oli sopivaa liikuntaa, sillä vielä piti ajaa takaisin hotellille pakkaamaan.

 Hanalein kylän keskustaa. Kauai on upea paikka,

 mutta johtoja pitkin se sähkö täälläkin näköjään vaan virtaa.

Kauai on ollut meille upea kokemus. Täällä ovat ylisanat kokeneet inflaation. Saari on uskomattoman kaunis. Tunnetuimpia kohteita olet nähnyt blogissamme valokuvina, mutta täällä on lisäksi viihtyisiä ja siistejä pikkukyliä ja kauniita rantoja. Täällä ei saa myöskään rakentaa palmuja korkeampia rakennuksia. Meille patikoinnnista tykkääville plussaa on pääsy kävellen komeisiin maisemiin, mutta samoja maisemia pääset katsomaan autoillen, veneellä tai jopa helikopterista.

 Kilauea Point on Hawaiin saarten pohjoisin piste ja erinomainen paikka bongata valaita.

 Bongailimme kolme varttia käräyttäen niskamme ja pohkeemme,

 kun aurinko paahtoi selän takaa täydellä voimallaan.

Liikenne Kauailla on ruuhkaisaa ja vaikka välimatkat ovat periaatteessa lyhyitä niin paikasta toiseen ajaminen kestää kauan. Hang Loose- henkeä tarvitaan ja kaverille annetaan tilaa saaren lähes ainoalla maantiellä. Ruuhkatilanne taitaa kuitenkin tulevaisuudessa helpottaa, sillä tiellä näkyi olevan käynnissä tienlevennysurakoita. Erikoismainintana todetaan, että 1970-luvun jälkeen emme ole missään nähnyt niin paljon liftareita kuin tällä pikkusaarella.

 Vehreän vihreä Awa'awapuhi Trail

Trailin päässä oli hulppeat maisemat

Mielettömät mittasuhteet. Bongaa Jane kuvasta, on se siellä!

Lonely Planetin mukaan Awa'awapuhi Traililla on jyrkkyyskohtia "saavat sinut halaamaan puuta" ja tämä oli varmaan sellainen. Olisiko selfiekepistä apua?

Loma etenee ja tätä kirjoitamme jo Oahulla Honolulussa. Kauailta oli jopa haikea lähteä ja maisemat muuttuvat jonkin verran Oahulla. Onneksi meillä on vielä viikko lomaa jäljellä Hawaiilla toivottavasti aurinkoisella Oahun saarella!

 Näkemiin Kauain uskomattomat poimuvuoret!

Na Pali Coast

 Na Pali  tarkoittaa kallioiden rannikkoa.

Kauain pohjoisrannikko on autoteiden saavuttamattomissa. Nähdäkseen nuo huikeat rantakalliot on lähdettävä merelle, taivaalle tai vaaralliselle patikkapolulle. Helikopterilennot pörräävät Kauain pohjoisrannikon yllä jatkuvalla menolla. Mekin harkitsimme helikopterilentoa, mutta säiden oikullisuus ja hinta pistivät miettimään. Viime tinkaan kotimaassa sääennusteita tarkkailtuamme päätimme varata katamaraaniristeilyn rannikkoa pitkin. Captain Andy's tarjosi nettivaraajalle 10$ alennuksen ja mahdollisuuden peruutukseeen, joten riskiä ei ollut. Meillä kävi tuuri, sillä aamu valkeni tyynenä ja seesteisenä.

Polihale Beach jää jo oikeaan alareunaan, kun Na Pali Coast alkaa.

Ja mikä päivä! Varhainen aamulähtö hotellilta ei ole enää mitään uutta. Aikainen lintu madon nappaa. Näitä aamukuuden lukemia olemme niin monesti kellosta alppivaelluksillakin katselleet. Captain Andy's lähtee matkaan klo 8.00.  Check-in on klo 7.15 ja niin olivat kaikki muutkin porukat paikalla jämptisti. Kyseisellä firmalla on useita erikokoisia aluksia, jotka ajavat suunnilleen samat reitit. Isoin katamaraani tarjoaa lämpimän BBQ-lounaan ja ylellisimmät tilat. Hintansa arvoinen reissu.

 Keli oli taas sen verran kohdallaan, että emme

 tarvinneet alumiiinifolioarkkia leuan alle auringonsäteitä voimistamaan.

Nämä luoksepääsemättömältä näyttävät rannat ovat itse asiassa

alkuperäisten asukkaiden asuinseutuja. 

Kauain osa lomastamme alkaa olla lopuillaan. Meillä on ollut hyvä tuuri ilmojen suhteen, sillä viime vuonna samaan aikaan täällä uutisoitiin olevan jatkuvia sateita. Niinpä olemme ehtineet tehdä paljon muutakin kuin soitella leit kaulassa rannalla ukulelea.

Captain Cook saapui Hawaiille 1700-luvulla.

Hän päätteli ettei näillä tyrskyisillä rannoilla elä ihmisiä. 

Pääsimme aluksellamme myös lähelle kallioluolia.

Merisumu ympäröi korkeita kallioita.

Silmiähiveleviä maisemia

 Kalalau Beach. Kalalau Trail päättyy tänne.

  Captain Andy's BBQ-sail kesti 5½ tuntia. Tunnelma aluksella oli miellyttävä. Kuin aikataulutettuna saimme heti Na Palin kallioiden jälkeen ihasteltavaksemme delfiiniparven.

 Pyöriäisdelfiinit saattelivat meitä. Ensimmäistä kertaa elämässämme näimme delfiineitä livenä! Kapteeni arvioi, että meitä ilahduttamaan tuli noin sadan delfiinin parvi.

Tuoreet burgerit valintasi mukaan maistui kohtuullisen kivoissa maisemissa.

Ja ne valaat! Tänne kun tullaan tähän aikaan vuodesta, ovat kaikkien vieraiden katseet meren äärellä enempi tai vähempi naulittuna pyyhkimään horisonttia. Näkyykö hengityspuhallus, vilahtiko tuolla selkä, oliko tuo vedenläiskäys vaahtopää vai valaan headsplash? Näin olemme mekin täällä kulkeneet. Ja paljon on myöskin nähty. Valasäiti poikasineen nähtiin tällä risteilyllä. Valasvauvan iäksi henkilökunta arvioi alle viikon. Satakiloinen vauva näkyi kerran pinnassa, mutta pääsi lipsahtamaan kameran ohi, mutta sitä saattelevan emon selkä nähtiin pitkään.

 Siellä näkyy ryhävalas!

Hang Loose guys!

Valaiden hypyt ovat harvinaista herkkua, mutta niitäkin olemme nähneet täällä ollessamme yli kymmenen kertaa. Harmi, että emme ehtineet napata kuvaa kuten viime vuonna Mauilla. Hypyt näkyy aika kaukana horisontissa eikä valaan pahukset kauheesti etukäteen huutele, että " nyt turistit kamerat valmiiksi täältä tullaan". Valokuvaajalle on luvattu iso Budweiser jokaisesta valokuvatusta valaanhypystä, mutta aika nihkeätä on ollut. No, ei sentään, emme ole kuitenkaan ihan hiihtojoukkueen leirillä.

 23. hääpäivä koettiin mitä hienoimmissa maisemissa.