Kalalau Traililla

 Upea Kalalau Trail ja Na Pali Coast

Kauain saarella viihtyvät ihmiset, jotka saavat elämykset hienoista näkymistä ja jotka jaksavat nähdä niiden eteen hieman vaivaakin. Saaren pohjoisrannikon Na Pali Coastin nähdäkseen pitää joko jalkautua muutaman kilometrin patikalle tai osallistua risteilylle, joka näyttää rannikon meren suunnalta. Me teimme molemmat, mutta tässä postaus patikkakeikasta. Awesome!

 Olimme liikkeellä todistettavasti jo auringonnousun aikaan

Kalalau Traililla ei ole mitään palveluja, joten ruoat ja juomat pitää kantaa mukanaan.

 K:n evässämpylä...

Hanakapiai Beachille saavuttaessa porukat kastelivat jalkansa

Lähdimme kohti Hanakapiai Fallsia

Putous oli ihan hieno

Hotellimme sijainnista Kapaa'sta tulee tunnin ajomatka tien päätyyn pohjoisrannikolle. Parkkipaikat tulevat täyteen nopeasti aamun kuluessa, joten halusimme varmistaa omamme ja olimme polun alussa aamukahdeksalta. Tuohon aikaan reitilläkin oli vielä varjoista ja viileää. Olimme liikkeellä varhain ja pääsimme polulle varmaan ensimmäisten joukossa. Iltapäivällä palatessamme parkkipaikat oli täynnä ja auton olisi joutunut jättämään matkojen päähän.

Putous on tuon laakson perällä

Takaisin Kalalau Traililla

Kalalau Trail on kokonaisuudessaan lähes 18km (yhteen suuntaan). Sen päätepiste on samanniminen laakso, jossa voi yöpyä campingmeiningillä. Koko matkan taittavat retkeilijät kantavat mukanaan siis teltat ja sapuskat. Normaalit päiväretkeilijät voivat edetä rannansuuntaista polkua alle 10km (6 mailia) ilman maksullista leiriytymislupaa. Hanakapiai Beachille polku on lyhyt ja ihan lastenkin kuljettavaa, mutta siitä eteenpäin traililla tulee kohtia, joiden vuoksi sitä pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista patikkareiteistä.

Meillä ei ollut tavoitteena päästä trailin päähän, mutta mieluustihan sitä hienoja merinäkymiä katselee. Kuljimme ensimmäiset 3km rantaa mukailevaa polkua Hanakapiai Beachille. Kulku oli helppoa, mutta toki joitakin ylä- ja alamäkiä sattui matkalle. Mahtavat tyrskyt paukkuivat alapuolella rantakallioihin ja turkoosi vesi velloi kuohuavana. Hanakapian rannalla eräs retkeilijä mainitsi, että kesäaikaan ranta on upea hiekkabiitsi ja meri kohtuullisen rauhallinen. Nyt hiekkarannasta ei ollut tietoakaan, kun armottomat aallot loiskuivat mustille pyöreille rantakiville. Ranta on saanut kohtalonomaisen kuuluisuuden yhtenä maailman vaarallisimmista uimarannoista emmekä ihmettele miksi.

Rannalta taitoimme sisämaahan, johon jokea seuraileva polku johdatti kohti putouksia. Kolmen kilometrin viidakkotaipaleen ja n. 200m korkeusmetrin jälkeen tultiin polun absoluttiseen päätteeseen. Tuli seinä eteen. Ja seinältä tippui upea valkoinen vesisuihku kirkkaaseen lammikkoon alapuolella. Näky oli kaunis ja huolimatta putouksen alla uiskentelevien amerikkalaisten hihkumisesta paikassa oli jotain alkukantaista voimaa.

 Välillä oli aika jyrkät rinteet, jos olisi halunnut pudota

Hi there guys!

Itse polku kohti putousta ei ollut mitenkään erityisen elämyksellinen, jos ei satu olemaan viidakkokasvien intohimoinen tutkija. Reitti oli aamutuimaan varjoisa ja viileä, emmekä nähneet menomatkalla kuin muutaman ihmisen (paluumatkalla polku alkoi olla jo vilkkaampi). Viimeinen viidensadan metrin pätkä oli hieman haastavampaa reittiä. Joen ylityksiä kiviä pitkin sekä kalliolohkareille kipuamisia oli jonkin verran. Meidän  mielipiteemme on, että putouskävelyn metrit voisi säästää edestakaiseen Kalalau Trail-patikkaan. Umpimetsässä voit kävellä Suomessakin.

 Kalalau Trailin värimaailma

Palattuamme takaisin Hanakapiai Beachille tuli mieleen, että merenrantaa voisi katsastaa vielä hieman kauemmaksi. Jatkoimme siis rannansuuntaista reittiä eteenpäin aikomuksenamme saada vielä vähän enemmän näkymiä merelle ja Na Pali Coastille. Polku nousi siksakkina rannan yläpuolelle ja jo muutaman minuutin päästä avautui upeat näkymät. Kuljimme polkua pari kilometriä eteenpäin ja käännyimme takaisin. Vehreän vihreä kasvillisuus, punainen maaperä ja turkoosi meri ovat käsittämättömän hieno yhdistelmä.

 Ei sitten menty uimaan Hanakapiai Beachilla

Näihin maastoihin ei kannata lähteä uusimmilla ja hienoimmilla lenkkareilla. Punainen savi sotkee kengät ja sukat kaikki tyynni. Sen verran askeltamista kivien ja juurien päälle tulee, ettei kevyet vaelluskengätkään ole liioittelua. Olimme tyytyväisiä jäykkäpohjaisiin "kevythaikkereihimme".

 Polku näkyy hyvin vastapäisessä rinteessä

Olemme siis olleet Kalalau Traililla vaikka emme legendaariseen päätepisteeseen telttailemaan menneetkään! Patikoimme päivän aikana 16km ja nousu- ja laskumetrejä tuli 760. Se on ihan kohtuullinen päiväpatikka Hawaiin lomalle, sillä päivä oli taas aurinkoinen ja jopa kuuma. Mahtava lomapäivä!

Parkkipaikka häämöttää rannan viereisessä metsikössä.

Waimea Canyon

 Waimea Canyon on yksi erikoisimmista paikoista missä olemme käyneet

Perjantaiaamuna hämmästyksemme oli suuri! Auringonnousun katselu hotellimme rannassa olisi ollut aamun ensimmäinen ohjelmanumero. Herätys, shortsit ja t-paidat päälle, kahvikupit käteen ja auringonnousua katsomaan. Ovi auki, mutta mikä ääni tuo on? Satoi vettä! Siinä meni auringonnousumme, mutta muuten takaisku ei pilannut päivää ja lähdimme seitsemän jälkeen ajamaan kohti Waimea Canyonia.

Kauailla kulkee yksi päämaantie, jota pitkin sitten kuljetaan minne ollaankin menossa. Tämähän tietää mahtavia ruuhkia etenkin, kun osia päätiestä näkyy olevan remontissa. Meidänkin kilometreissä lyhyt matkamme Waimea Canyonille kesti ajallisesti huomattavan paljon kauemmin, mutta ilma ehti sinä aikana selkiintyä, joten mikäs meidän oli ajellessa ja kuunnellessa mukavaa hawaiilaista musiikkia.

 Waimea Canyon Lookoutin jälkeen pysähdyimme Puúhinahina Lookoutille.

 Aika keskellä näkyvän vesiputouksen päälle kävelimme.

Waimea Canyonia kutsutaan Tyynen valtameren Grand Canyoniksi.

Se eroaa siitä ainakin vehreän kasvillisuutensa puolesta.

Saaren turistipyydys on helikopterilennot. Bongaa kopteri.

Täkäläiset paikannimet ovat mukavia ja viimeistään niitä tavaillessa tulee hyvälle tuulelle. Ajellessa olemme ohittaneet mm. Eleéleen, Limahulin, Nawiliwilin, Kaumakanin ja lounaan nautimme paluumatkalla Hanapepessä. Havaijin kieli on hauskaa.

 Ajoimme kanjonin päätyyn ja totesimme kyltin tekstin oikeaksi.

Palasimme Puu'u hinahina Lookoutille ja lähdimme kävelylle

Itse Waimea Canyon oli elämys. Ilma kirkastui mukavasti, mutta lähestyttäessä kanjonin tien loppupäätä saimme vastaamme sumuseinämän ja vesitihkun. Korkeutta oli n. 1200m. Jos pilviä ei olisi ollut, olisimme nähneet näköalavuorelta toiselle puolen saarta upean Kalalau Valleyn ja pohjoisrannikon. Suunnitelmissa oli kävellä mailin mittainen Pihea Trail harjannetta pitkin, mutta sumun vallitessa se oli unohdettava. Tuli ihan mieleen viime vuoden reissu Mauilla, kun Haleakalan tulivuorella (3400m) pilvet ympäröivät meidät ja jäätävää vettä suihkusi vaakasuorassa. Silloin meillä oli kuitenkin tuuria ja saatiin kuin saatiinkin näkymät kraatteriin, vaikka patikka jäi tekemättä. Onneksi kuitenkin hieman alempana kanjonin tien varrella oli kirkkaat maisemat! Ja vaikuttava Waimea Canyon oli ihailtavanamme!

 Sitten kävelimme vesiputouksen päälle. Huikeat maisemat!

Sen verran liejuista ja liukasta on tuo maaperä,

 että hirveän lähelle reunaa ei ole terveellistä mennä kurkistelemaan.

Tässä putouksen yläpää. Näyttää niin kesyltä täältä päin.

Punainen maaperä on rautapitoista.

 Kävimme patikoimassa Canyon Traililla, joka lähtee Pu'uhinahina Lookoutilta. Huomioit varmasti taas mukavan hawaiilaisen paikannimen? Reitti vie alkukuvissakin kaukana näkyneen vesiputoksen päälle. Kävimme ihan vaan piruuttamme kävelemässä vähän muitakin polkuja ja saatiin ihan mukava fiilis viidakossa patikoimisesta. Kokonaismatkamme oli 8 km 450 nousu-ja laskumetrillä, mutta jos haluat käydä vaan Canyon Trailin niin pääset pari kilometriä vähemmällä.

 Kukkoja täällä pyörii jaloissa joka paikassa

Nyt rehellisesti käsi ylös kaikki, jotka ovat saaneet parkkisakon Kauailla?

 Juhlan kunniaksi K kävi maksamassa 35$ Lihuen oikeustalolle suoraan kassalle.

  K kertoi virkailijoille, että ei ymmärrä kaikkia sääntöjä, koska on Ruotsista.

Kauailla!

 Ehdimme torstaina matkustamisen lisäksi mukavalle patikalle

Mahaulepu Traililla on maisemat kohdallaan

 Siirtyminen Kauain saarelle sujui mukavasti. Olimme tilanneet lentokenttäkyydin Hawaii23-nimiseltä firmalta, jolla kyyti Waikikilta Honolulun lentokentälle maksoi 23 dollaria. Tavallisella taksilla sama matka maksaa noin 40 dollaria. Lento Kauaille kesti 22 minuuttia ja olimme  Islander on the Beach -hotellillamme jo puolen päivän aikaan. Huone luvattiin meille vasta iltapäiväksi, joten lähdimme heti heittämään yhden suunnitelluista kävelyistämme etelärannalle. Reitin nimi on  Mahaulepu Heritage Trail. Ei voi muuta todeta kuin, että olihan maisemat!

 Reittiä pystyy kulkemaan ihan rannassa ja se sopii kaikille kulkijoille,

sillä taivallus tapahtuu käytännössä tasamaalla.

Mukava valaidenkatselutuoli! Tuossa oli tyyliä.

Lähdimme reitille Poipun alueelta Grand Hyatt hotellin vierestä Shipwreck Beachiltä. Edestakaisen patikan pituudeksi tuli hiukan reilut 10 kilometriä. Aikaa tuhraantui kuitenkin melkein kolme tuntia, kun piti pysähdellä valokuvaamaan ja maisemia ihastelemaan. Omat pysähtyneet hetkensä tuli valaiden tarkkailusta. Mutta olipa aivan upea polku. Patikan kruunasivat muutamat näkemämme ryhävalaiden hypyt turkoosilla merellä. Saimme upean aloituksen lomamme Kauain osuudelle!

 Gillin's beach

Oli kyllä harvinaisen kaunis reitti

Välillä pysähdyimme minuuttikaupalla bongailemaan ryhävalaita.

 Päivän saldo kolme huikeaa valaanhyppyä.

Edestakainen reitti alkoi ja loppui ökyresorttien tuntumasta.

Kohti Kauaita

 Oahulla on erinomaiset mahdollisuudet saada

 lomakuvan kaunisteeksi lierihattuinen japanilainen

 Neljä täyttä päivää Honolulussa on takana ja on aika siirtyä eteenpäin lomallamme. Huomenna aamulla lennämme Kauain saarelle Lihuen kaupunkiin Hawaiian Airlinesilla. Lento kestää n. 20min, joten selviämme hiukan vähemmällä kuin tänne tullessamme. Lentokentältä otamme vuokra-auton ja edessä on kokonainen viikko kehutulla Garden Islandilla. Rennot rantapäivät Waikikilla ja Ala Moana beachilla ovat sujuneet enemmän kuin hyvin, mutta on myös mukava lähteä katsomaan onko Kauai maineensa veroinen?

 Tätä kaikkea on Ala Moana Beach

ja Magic Island sen kupeessa.

 

Viikonlopun jälkeen täällä on rauhoittunut väkimäärän suhteen. Ilmeisesti ystävänpäiväviikonloppu oli joku juttu täällä ja porukkaa oli joka paikassa ihan simona. Nyt mahtuu paremmin vaikka ei meidän ihan kahdestaan keskenämme ole tarvinnut täällä vieläkään pyöriä. Lisäksi tapasimme Japanissa majailevat tuttavamme Tomin ja Pilvin, joten ohjelmaa on riittänyt. No, joka tapauksessa olemme entistä vakuuttuneempia, että Honolulu on rennon makee mesta ja täällä on vaikea ihan hirveästi ahdistua arkisista huolista.

 Täällä on ollut aivan huikeat ilmat.

 "Rupee hiljaksiin läski tummuun"

Lomamme siirtyy nyt myös hiukan "suorittavampaan" suuntaan aikaeron tasaamispäivien jälkeen. Kauailla ovat oikeastaan reissumme pääkohteeet Na Pali Coast ja Waimea Canyon. Käsittääksemme kummassakin saa kevyesti reisipeppujumppaa eikä niitä pysty ainakaan tyydyttävästi tsekkaamaan ihan vaan vuokra-auton etupenkillä istumalla.

 K lempipuuhassaan. Tilauksessa garlic shrimps
.

 Jotta ei totuus unohtuisi:
Hang Loose guys!