Back to Singapore

 Marina Bay Sands iltavaloissa. 

Singaporeen on ollut mukava palata. Tähän pilvenpiirtäjien, sileiden setelien ja maksullisten nettiyhteyshotellien maahan. Carlton-hotellimme lobbyssa kuitenkin on maksuton nettiyhteys ja jotenkin on huvittavaa katsoa, kun suuressa ja tyylikkäässä ala-aulassa useat kymmenet hotellivieraat naputtelevat älypuhelimiaan, tablettejaan ja kannettaviaan. Joukossa on bisnesmiehiä, normaaleja turisteja ja yksi kaveri taitaa olla lentokapteeni virka-asusta päätellen. Tuntuu huoneen maksullinen nettiyhteys kalliilta näköjään muidenkin kuin meidän mielestämme.

Näkymä Orchard Roadilta.

 Kilometrikaupalla valtavia ostoskeskuksia.

 "Shop till You drop", kuten täällä sanotaan

 Jane on oppinut jo poseeraamaan paikalliseen tapaan.

 Täällä ei möllötetä kuin passikuvassa.

Eilen ja tänään on tullut taas käytettyä myös kaupungin siistiä, helppoa ja erittäin halpaa metroa. Taidamme olla lähes ainoat metromatkustajat, jotka eivät näpyttele puhelimiaan tai kannettaviaan matkustaessaan. Helppo ymmärtää maallikonkin, että Aasiassa on suuret teknologiamarkkinat. Eilen katselimme illalla Singaporen uutisia ja pääuutinen oli, että Singaporen talous on kehittynyt positiivisesti muun maailman talousvaikeuksista huolimatta. Normaali yhteenlaskettu keskitulo singaporelaisella kotitaloudella on kuulemma noin 7500 Singaporen dollaria eli reilut 4500 euroa kuukaudessa.

Sentosan hurvittelusaarella. Huomaa taas poseeraus.

Näkymä Sentosalta Singaporeen ja erikoiset pilvenpiirtäjät.

 Yläreunassa köysiradan vaunuja.

Singaporessa on noin viisi miljoonaa asukasta, mutta he kaikki ovat niin pienellä alueella, että tämä on yksi maailman tiheimmin asuttuja paikkoja. Ruuhkaa riittää kaduilla ja ostoskeskuksissa, mutta jostakin syystä täällä ei happi lopu eikä muutenkaan ahdista. Ihmiset tuntuvat huomioivan toisensa eikä kaduilla törmäillä päin muita ihmisiä. Shoppailu tuntuu olevan kansan huvi ja siihen niitä hyvin ansaittuja dollareita näköjään käytetään.Valtavia ostoskeskuksia on toisensa perään ja suomalainen lähilidlin asiakas on minuutissa pää pyörällä ja ihmettelee mistä ovesta tulinkaan ja minne olinkaan menossa?

 Matkalla Marina Bay Sandsille. K:lla on vielä oppimista

 poseerauksessa singaporelaiseen tapaan.

Matkalla yllätti nälkä ja kävimme kaupassa ostamassa evästä. 

 Laitoimme puistonpöydän koreaksi japanilaisittain.

 Oikealla Singapore Flyer-maailmanpyörä.

Tänään torstaina kävimme Sentosan saarella tässä Singaporen edustalla. Sentosa on täysin keinotekoinen huvittelusaari ja sopii hyvin Singaporen tyyliin. Kaikki on viimeisen päälle. Alkujaan saari on ollut mm. englantilaisten kasarmina, mutta sinne on rakennettu ajan myötä valtava huvittelukeskus hotelleineen, ravintoloineen ja onpa siellä Universal Studiokin huvipuistoineen. Meriakvaario on tietysti maailman suurin. Keinotekoisten uimarantojen hiekka on tuotu Hawaijilta, mistäpä muualta. Sentosan Casinossa olisi voinut käydä hakemassa täydennystä hupenevaan lomakassaan, mutta ulkomaalaisella pitää olla passi mukana, jos mielii täällä kasinoon. Saarelle pääsee köysiradalla, junalla tai kävellen ja mehän luonnollisesti kävelimme. Tosin matkakaan ei ollut kuin 500m mukavaa uutta boardwalkia pitkin. Sentosa oli siisti paikka. Tietysti, sillä sehän on Singaporea!

 Sadekuuro meni ohitse ja pääsimme kuvaamaan Singaporea

Näkymä hotellin uima-altaalle, jota pidetään yhtenä hienoimmista maailmassa.

 Maisemissa ei varmaan ainakaan ole vikaa 57. kerroksesta.

 Jos lompakossa paine riittää niin siinä on hotellisi Singaporessa!

Illalla menimme upean Marina Bay Sands-hotellin kattoterassille. Pääsymaksu oli 20 Singaporen dollaria eli noin 12 euroa per henkilö. Olimme hiukan epäonnekkaita, sillä juuri päästyämme katolle tuli puolen tunnin valtava sadekuuro. No, odottelimme sateensuojassa ja kuuron loputtua saimme mukavia valokuvia hulppeista kaupunkimaisemista!

Tässä olemme jo kotimatkalla.

 Merlion-kalaleijona suihkuttelee etuoikealla.

Marina Baylla pidetään illalla valo- ja musiikkishow.

 Musiikki soi ja vesihöyryyn heijastetaan upeita kuvia.

 Hieno tilaisuus.

Anthonyn askelmerkeillä

 

Malesian maut huipentuvat tässä kulhossa.

Laksa on mahtavan makuista. Jos satut Penangille,

 etkä tiedä mitä tekisit niin mene syömään laksaa.

 

Penangin lomamme on lopussa ja huomenna palaamme Singaporeen. Tänään tulimme Batu Ferringhin rantakohteesta saaren pääkaupunkiin Georgetowniin ja nukumme viimeisen yön täällä. Penang on ollut odotuksiemme mukainen kohde. Batu Ferringhi on pienehkö rantapaikka kohtuullisien yhteyksien päässä Singaporesta. Kaikki palvelut ovat hyvin saatavilla, mutta muuten tämä on aika uinuvan rauhallinen paikka. Rantakaupustelijoita ei ole, mutta rantaelämä on muuten vilkasta varjoliitoineen ja vesiskoottereineen.

 Jane pohtii, tuleekohan tällä reissulla käytyä "oikeassa"

ravintolassa lainkaan. Hawkereiden ruoka on vaan NIIN hyvää!

Broileria Malesian tapaan.

Tämä ei ehkä ole Malesian trendikkäimpiä rantakohteita, mutta ainakin meille täysin riittävä muutaman päivän irtiottoon Singaporen kaupunkikohteesta. Langkawi ja jotkut muut Malesian kohteet ovat varmaan nykyään suositumpia, mutta olemme tyytyväisiä valintaamme.

Virvokkeita, kiitos! K:n onnella vuokrapyöräksi sattui 

taas jatkuvasti jarruttava yksilö, jonka ketjut oli öljytty viimeksi vuonna 1983.
Niin sanottu sporttisen kaverin pyörä.

 Patosulkujen päällä oli mahdollista tallustella.

Länkkäri pyöräilee 

Maailmaloppu näyttää tältä.
 Paikallinen tie loppuu näille main,

joten lähiö on nimeltään End of the World.

Lauantain taksikuskimme Ariffin kertoi täysin puolueettoman mielipiteensä ja hänen mukaansa penangilaiset ovat Malesian rennointa porukkaa, koska heille raha ei ole elämän tärkein asia. Täällä on mielestämme symppismeininki. Huonojakin puolia kuskimme maasta löysi. Hän totesi hallituksen olevan pääministeriä myöten korruptoitunut ja toivoi tulevissa vaaleissa opposition voittoa. Suomalaisittain siis Jytkyä.

 Ihan koko aikaa emme ole viettäneet ruokapöydässä.

 Sunnuntaina kävimme pyöräilemässä parin tunnin lenkin lähiympäristösssä. Oli mukavaa. Täällä näkyi todella paljon ilmeisesti paikallisia pyöräilijöitä ja heillä oli täydelliset pyöräilyvarusteet ja hyvän näköiset pyörät. Vastaamme tuli isoja pyöräporukoita kunnon varusteissa, joten se lienee paikallinen pyhäharrastus. Pari pyöräilevää länkkäriä oli paikallisten mielestä ilmeisen mukava näky ja saimme paljon ystävällisiä tervehdyksiä ja "peukkuja" sekä kollegapyöräilijöiltä että muiltakin paikallisilta. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä.

Batu Ferringhin pääraitilla

Tiistai Georgetownissa sujui kaupunkia katsellen. Oli matkan tähän asti kuumin päivä ja Chinatownissa ja Little Indian tuulettomilla kaduilla ja kujilla oli aivan järjettömän kuuma. Varmasti lähes yli 40 astetta parhaimmillaan auringon porottaessa kohtisuoraan ylhäältä. Varjoista jalkakäytävää ei ollut. Siinä missä sellainen normaalisti on, rakennusten vieressä, kulki historiallisissa kortteleissa metrin syvä oja. Joten enimmäkseen piti kulkea tien reunassa autojen ja mopojen seassa. Osa Georgetownia kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, mutta ei se meihin mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Vaikutelma on enimmäkseen kaoottinen. Sanotaanko vaikka, että huomenna on mukava palata Singaporeen.

Tässä vielä mahtuu kävelemään.

Jane Little Indiassa.

Jalkakäytävät loppuivat. 

 Kuuma oli kuin saunassa.

Kenen Anthonyn askelmerkeillä Jaaskarit ovat olleet? Anthony Bourdainin tietenkin. 

 Lennolla Singaporeen katsoimme viihdekeskuksesta " Anthony Bourdain Penangilla" 

ja herra ruokaili tässä Clear Line-nimisessä kojussa.

 No, syöty on taas hyvin. Päivän aikana on mennyt pasteijoita, nuudelikeittoja ja tietenkin laksaa. Annoshinnat ovat vaihdelleet 20 sentin ja euron välillä. Ihan kaikkien kojujen kohdalla suomalainen terveystarkastaja ei ehkä riemusta kattoon saakka hyppäisi, mutta se mikä ei tapa se vahvistaa. Suomessa on muutenkin kaikki turhan jäykkää. Putkinäkö päälle, pari euroa tiskiin, ystävälliset tervehdykset kaikille ja ruokaa naamariin. Niin homma toimii. Loppu on tuurista kiinni kuten muutenkin elämässä.

Voisitteko uskoa, että tuosta kojusta saa loistavaa ruokaa! 

Ainakin K uskoo, koska sinne se taas ryntää.

Jaa, että mitä meinaamme tehdä viimeisenä iltana Penangilla ja Georgetownissa? No kun saamme painettua blogin "julkaise" nappulaa niin ajattelimme lähteä syömään. Jaaskarit ovat sanansa mittaisia.

Englannin siirtomaaherruuden ajalta George Townissa on säilynyt 
kuningatar Victorian kunniaksi rakennettu kellotorni 1800-luvun lopulta. 
Taksikuskien mukaan siirtomaa-aika oli Malesialle rikkaus. 
Herrat ottivat, mutta myös kehittivät ja antoivat köyhälle maalle elämän eväitä.

Penang

20. kerroksen huoneestamme on asialliset näkymät Malakan salmelle

Perjantain vietimme Penangilla rauhallisesti Singaporen kuhinasta toipuen ja auringosta nauttien. Olikin tähän mennessä matkan aurinkoisin päivä ja sade tuli vasta illalla, kun olimme jo hotellilla valmistautumassa iltaruokailuun. Matkamme teeman mukaisesti on helppoa edetä, kun täällä Penangillakin erittäin maukkaat ruoka-annokset ruokatoreilla maksavat noin pari kolme euroa kappale. Täällä ei syömällä köyhdy. Perjantain illallisella nautimme intialaisella kojulla naanleipää valkosipulilla, raitaa, butter chickeniä ja chicken masalaa sekä riisiä. Tämän jälkeen vaihdoimme malesialaiselle kojulle, jossa otimme tavallaan jälkkäriksi paikallisen nuudelikeiton nimeltään laksa. Erittäin spicya keittoa, jossa on ainakin kookosta, currya, minttua ja chiliä. Kaikki em. maksoi yhteensä noin 8 euroa. Tämä tarina on tosi.

Batu Ferringhin rantaa

Penang ja rantakohteemme Batu Ferringhi on odotuksiemme mukainen. Taajama on pieni ja itse hiekkaranta on pitkä ja puhdas. Meri tällä kohdalla ei ole kaksisen näköinen väriltään, mutta sen me tiesimme jo etukäteen. Barbadoksen turkoosien vesien jälkeen mikään tavisranta ei tunnu kovin erikoiselta eikä houkuttele uimaan. Muutama vuosi sitten näimme Malesiassa Langkawin saarella meduusan aiheuttamat palovammat suomalaisen rouvan kropassa ja se on omiaan vähentämään intoamme uida meressä näillä seuduin. Muutama rannalle ajautunut meduusa on täälläkin sattunut silmiimme. Uimareita näkyy vain joidenkin resorttien verkoilla eristetyillä uintialuiella.

Viikon lomailusta huolimatta olemme yhä sinutteluväleissä.

 Siitä huolimatta ihan periaatteesta nukumme molemmat omassa King Size-vuoteessa,

 kun kerran hotelli antaa siihen mahdollisuuden.

Hotellimme Holiday Inn on ylittänyt odotuksemme ja muutenkin täällä on erittäin mukavaa olla. Mukavana yllätyksenä meidät upgreidattiin tasokkaampaan huoneeseen. Tilaa riittää kaksion verran ja vuoteita on sekä kuninkaalle että kuningattarelle. Illansuussa huonepalvelu tulee kyselemään saisiko olla puhtaita pyyhkeitä tai lisää kahvia, teetä tai vettä. Netti kuuluu hintaan, vaikka sitä ei buukatessa tiennyt. Me pidämme Malesiasta ja meille tämä on täysin vertailukelpoinen vaihtoehto Thaimaalle. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja jotenkin heidän suhtautumisensa meihin länsimaalaisiin on mukavan luontevaa. Ystävällistä, mutta ei ylimaireaa pokkurointia.

Kylänraitilla on hiljainen hetki.
 Normaalisti liikennettä on enempi.

Malesia on muslimimaa, joten siinä mielessä tämä poikkeaa Thaimaasta eniten. Täällä on enemmän muslimituristeja kuin Thaimaassa. Länkkärin silmän kestää jonkin aikaa tottua rannalla kulkeviin mustapukuisiin naisiin, joilla näkyvät vain silmät, jos niitä ei ole peitetty mustilla aurinkolaseilla. Herra vierellä sen sijaan kulkee kyllä t-paidassa ja shortseissa. Jotenkin meille outoa on myös nähdä musliminaisten menevän vaatteet päällä uimaan mereen tai altaaseen ja ainakin meidän hotellillamme on uima-altaalla kyltti, jossa kielletään uiminen vaatteet päällä. Tänään allaspoika haki rouvan pois uima-altaasta, kun tämä ui farkuissa ja t-paidassa. Muslimien lain mukaisesti kaikissa ravintoloissa ei  ruoan kyytipojaksi ole tarjolla olutta.

Satay-vartaat

Malesiassa herkkäunisten herätys tulee firman puolesta. Batu Ferringhillä hotellimme lähellä on moskeija, josta suoritetaan rukouskutsu viisi kertaa päivässä. Ensimmäinen rukouskutsu kajahtaa aamukuudelta ja se kestää noin puoli tuntia. Moskeijassa on kymmenkunta kajaria, joten kuuluvuus on taattu pienehköllä rannalla. Huoneemme on 20. kerroksessa ja silti Imaamin rukouskutsu kuuluu unen läpi. Meillä olisi huoneessamme rukousmattokin käytettävissä, mutta olemme toistaiseksi kuunnelleet aamurukouskutsut sujuvasti kumpikin omissa King Size-vuoteissamme pötkötellen. Huomautettakoon, että jo toisena aamuna olimme sen verran sopeutuneet, ettei kumpikaan herännyt muazzinin kutsuun.

 Moskeijan minareetista kaikuvat rukouskutsut herättävät 

uskovaiset rukoushetkeen jo aamukuudelta.

Lauantaina päätimme lähteä käymään Penangin suurimmalla buddhalaistemppelillä nimeltään Kek Lok Si. Täällä kuten Singaporessakin taksilla ajaminen on erittäin halpaa ja intialaisen Ariffin-nimisen kaverin kanssa teimme diilin, että hän vie meidät temppelille, odottaa tunnin ja sen jälkeen ajaa meidät vielä saaren suurimpaan kaupunkiin Georgetowniin. Ariffin oli mukava kaveri ja kova raatailemaan. Saimme kaupan päälle vielä infoa Penangista paikallisesta näkökulmasta. Georgetownista palasimme hotellille bussilla ihan vaan matkailukokemuksen tähden. Bussit ovat täällä hyvätasoisia ja liiankin hyvin ilmastoituja. Mukaan varatulla huivilla oli käyttöä, sillä jääkylmän puhalluksen alla ei ollut kiva matkustaa ilman suojaa.

Malesialaiset tuntuvat tykkäävän autourheilusta. Pari tullimiestä kyseli tullessamme, että mistä tulemme ja vastauksen kuultuaan huudahtivat iloisesti, että " Mika Häkkinen". Taksikuskimme kentältä hotellille kyseli samaa, mutta hänellä oli kai navigaattori hiukan hakusessa, kun totesi, että " Yes yes, I know, Niki Lauda!" Miten tuonkin nyt ottaisi?

Kek Lok Si -temppelin alimmalla tasolla.
 Oli muuten suhteellisen koristeltu paikka.

 Temppeliä on rakennettu yli sata vuotta.

Alue on laajentunut rinteessä yläsuuntaan. Yläalueille

pääsee pienellä hissillä ( tai kävellen).

 Palvonnan kohteet hämmästyttävät kulttuurista riippumatta.
  Buddhalla on varmasti ollut aina laksaa tarjolla.

 Kuan Yin on myötätunnon ja armon jumalatar, feminiininen buddha,

jonka valtava patsas on viimeisin ja vielä keskeneräinen rakennelma

Kek Lok Sin temppelialueella.

Georgetown taustalla.
Siellä vietämme Penangin lomamme viimeisen päivän.

Emme selvinneet muuten täälläkään ilman uuden vuoden juhlia. Georgetownissa oli tänään vuorossa hokkienkiinalaisten vuodenvaihtumisjuhlat. Ariffin selvitti, että on kolme kiinalaista pääryhmää ja yksi niistä juhlii tänään ja huomenna. Chinatownissa olikin kovat juhlat aluillaan. Musiikki pauhasi ja lohikäärmeitä kokoiltiin kovaan tahtiin. Päättelimme itse pääjuhlaan olevan sen verran aikaa, että lähdimme paluumatkalle Batu Ferringhille.

Bongaa K kuvasta? Jos haluat kaupungin parasta ruokaa, syö siellä missä paikallisetkin. Autokorjaamon varaston näköisessä paikassa söimme ihanan 

kolme ruokalajin lounaan kolmella eurolla.

Hyvää ruokaa!

Malaijin kielen kurssin aloitimme jo tulomatkalla.

 Jos ylempi teksti ei jollekin heti aukea niin voi tarkastaa alempaa.

Hyvää Uutta Vuotta! Taas!

 Singapore on saanut nimensä leijonasta "singha".

Merlion on kaupungin tunnuseläin. Puoliksi leijona ja puoliksi kala.

Ei, kalenterimme lehdet on kyllä käännetty ja helmikuuta näyttää. Sen sijaan olemme viettäneet Singaporessa kiinalaisen uuden vuoden juhlinnan kolme viimeistä päivää. Singaporen asukkaista suurin osa on kiinalaisia ja katukuvassa näkyi, että valtaosa kaupungin asukkaista oli lomalla. Chinatown oli hiljainen ja paljon kiinalaisten liikkeitä oli suljettuina. Vuosi 2013 on kiinalaisen ajanlaskun mukaan Käärmeen vuosi. Lukemamme mukaan Käärmeen vuonna kannattaa mm. ennemmin laittaa rahaa säästöön kuin tuhlata sitä ja bisneskumppanin tai aviopuolison valinnassa pitää olla vielä tarkempi kuin muulloin. Kuten huomaatte niin mandariinikiinan alkeiskurssit eivät ole menneet meillä hukkaan.

 Chinatownin kuhinaa

Loma on sujunut tähän saakka mainiosti. Singaporen hotellissamme emme ottaneet maksullista nettiyhteyttä käyttöön, mutta nyt täällä Malesiassa hotelli tarjoaa 24 tuntia ilmaista nettiaikaa. Fyysisesti olemme jo siirtyneet Malesian Penangille, mutta bloggaus kertoo vielä Singaporesta missä vietimme neljä päivää.

Kiinalaista uuden vuoden juhlintaa ja Singaporen pilvenpiirtäjät taustalla.

 Kuvattu muuten Singaporen F1-kisojen katsomosta.

 Little Indiassa taloyhtiön säännöt ilmeisesti kieltävät

 kuivattamasta pyykkiä sisällä asunnossa.

 Little India

Little India

Singapore oli siisti paikka - ihan kirjaimellisesti. Kadulle heiteltyjen tupakantumppien luvatusta maasta kun saapuu, niin julkisten paikkojen siisteys on Singaporessa ihan silmiin pistävää. Metrossa syöminen ja juominen on kielletty 500 Singaporen dollarin eli noin 300 euron sakon uhalla. Aamulla matkustimme metrolla lentokentälle ja huomasimme, että jollakin oli pettänyt aamiaslatten korkki ja kahvia oli loiskahtanut vaunun lattialle. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin astui siivooja ilmeisesti esimiehensä kanssa ja lattia mopattiin puhtaaksi yhden pysäkinvälin aikana. Niin se homma toimii.

 Muslimien mailla eli Kampong Glam

Liikuimme Singaporessa kolme kokonaista päivää jalkaisin, metrolla ja takseillakin. Yhtään graffitia tai muuten töhrittyä seinää emme ole nähneet koko aikana. Ilmeisesti singaporelaiset eivät ole niin taiteellista kansaa kuin vaikkapa suomalaiset tai sitten he toteuttavat itseään jotenkin eri tavalla. Tai sitten 24 raipaniskun uhka on tarpeeksi pelottava.

 Marina Bay Sands on reppureissaajan perushostelli.

 "Surffilaudalla" on kuulemma yksi maailman hienoimmista uima-altaista.

 Käymme tarkastamassa, kun palaamme Singaporeen.

 Valkoinen erikoinen rakennus etuoikealla on Singaporen taidemuseo.

 Valot syttyvät pilvenpiirtäjiin

Singapore on aivan pirun kallis tai sitten halpa. Tämä on kaupunki, jossa kannattaa katsoa missä esim. syö ja juo, jos raha merkitsee jotain. Bisnesalueen autoja, liikkeitä ja rakennuksia katsellessa tosin näyttää, että kaupungissa on paljon ihmisiä, joille ilmeisesti mikään ei ole kallista. Lamborghinit, Bentleyt, Ferrarit hurahtelevat muiden säkenöiväksi vahattujen laatuautojen joukossa. Alkoholi on aikuisten oikeasti kallista. Esim. Alkossa noin 7 euroa maksava chileläinen punervo maksoi Singaporen kaupassa n. 27 euroa. No, ei sitä helteessä kukaan punervoa kaipaakaan, mutta ihan rapsakka hintahan tuo on peruspunaviinistä.

 

  Näkymä hotelliltamme Singapore-joelle ja taustalla Clarke Quayn rakennuksia

Setelirahat tuntuvat olevan arvossaan ihan fyysisestikin. Emme ole aiemmin missään koskaan nähneet näin puhtaita, kiiltäviä ja rypyttömiä setelirahoja kuin Singaporessa. Singaporessa on varmaan kiellettyä sulloa setelirahaa esim. farkkujen etutaskuun. Tai sitten täällä uusitaan koko setelikanta viikottain.

Tässä hawkercenterin kojussa grillataan...

Taviksen pelastus ovat hawkercenterit eli ruokatorit. Aivan mahtavia paikkoja! Ruoka on todella maukasta ja se valmistetaan juuri siinä silmien edessä. Annoshinta pyörii 3 - 6 Singaporen dollarin tasolla eli noin 2 - 4 euroa per annos. Olutkin maksaa vähemmän kuin Suomesssa, joten peruslähtökohdat ovat kunnossa. Näillä toreilla ruokailimme kavereidemme kanssa kolme neljä kertaa päivässä, joten emme ihan turhaan luvanneet panostaa tällä matkalla ruokailuun. Lisäksi monet muutkin baarit tarjoavat helpotusta meille köyhille ja alkuiltojen "happy hour-ajat" ovat suosittuja.

...Prawn-vartaita valkosipulisoijalla maustettuna. Aivan käsittämättömän herkullisia.

 Kohottavat mielialaa ja kolesteroliarvoja.

 Vaaksan mittainen grillattu katkis maksaa noin 1,20 euroa.

Meillä oli tosiaan ilo saada kavereistamme seuraa ensimmäisiksi Singaporen päiviksi. Samat kiinnostuksen kohteet takasivat, että viihdyimme hyvin ja teemana oli: "KOKO Singapore tutuksi kolmessa päivässä". Aamupäivällä vähän huilattiin uima-altaalla, mutta lopun päivää jalat saivat kyytiä ja kaupunki tuli tutuksi. Kiitos vielä kaverit ja yritämme nyt sitten pärjätä lopun aikaa keskenämme.

 Iso M ja Pikku A bongasivat meille mahtavan japanilaisen ruokapaikan.

 Olemme muuten syöneet aina puikoilla.

 K:n puikkotekniikasta voisi todeta, että on hyvä,

 kun on pitkä loma ja kuuma ilma.

Olemme todistettavasti nähneet tiikereitä muuallakin kuin oluttölkin kyljessä

Tiistaina meillä oli todellinen eläintarhapäivä, kun kävimme sekä päiväeläintarhassa että Night Safarilla. Singaporen eläintarha on lukemamme mukaan yksi maailman upeimmista ja hienohan se olikin. Eläimet eivät ole häkeissä vaan alue on rakennettu siten, että ne saavat kierrellä luonnossa ilman häkkejä. Lisäksi eläimet tuntuivat olevan aktiivisia ja ne liikkuivat kuin esittäytyäkseen. Hieno paikka! Night Safarilla olimme ihan tyytyväisiä, että meitä ja yllättävän isoja ja vahvoja täplähyeenoja erotti jonkinlainen rotko. Olivatpa kyllä pirullisen näköisiä petoja. Oli muuten aivan mahdottoman kostean kuuma yöllä sademetsässä! Ei mikään ihme, että Tarzan chillaili tiettävästi enimmät ajat ihan vaan pelkissä uikkareissa, kun ainakin cityshortsit ja kauluspaita olivat ihan märkiä parin minuutin kävelyn jälkeen.

Eputhan taitaa laulaa, että Suomi on sarvikuonojen maa,

 mutta löytyy niitä Singaporen eläintarhastakin

Seuraava tarina menee "reissussa sattuu ja tapahtuu" osastolle. Tänään aamulla olimme Singaporen lentokentällä buukkaamassa itseämme Air Asian lennolle tänne Penangille. Jonoa valittaessa tapahtui se perinteinen " ISO VIRHE". Onnistuimme tunkemaan itsemme juuri siihen jonoon, jossa oli edessämme noin kymmenhenkinen italialaisseurue. Seurueen ensimmäisten italialaisten päästyä tiskille alkoivat ongelmat. Yllätys yllätys! Air Asian lennoille saa ottaa maksutta 15kg matkatavaraa ja ilmeisesti kaikilla oli matkalaukuissaan tavaraa noin 20kg. Ei tarvinnut osata italiaa, jotta ymmärsi ongelman ytimen ja italialainen herrasmies edessämme kertoi sen kyllä myös italianenglanniksi koko takana odottaneelle matkustajajoukolle.. Kukaan ei halunnut maksaa 20 Singaporen dollaria ylipainosta ja sitten se show vasta alkoi.

Singaporen Suomalainen Kävelyseura

Seuraa siis italialainen arvoitus: Jos kymmenhenkisellä seurueella on 10 matkalaukkua, joiden yhteispaino on vaikkapa tasan 200kg niin miten saman tavaramäärän saisi jaettua niin, että yhdenkään matkalaukun paino ei ylitä 15 kiloa? Sen verran ahkerasti saapasmaan edustajat vaihtoivat keskenään vaatteita ym. tavaroita laukusta toiseen, että epäilemme heidän tietävän vastauksen. Suomalaisen koulutuksen saaneelle ratkaisu ei aukea. Ensimmäisen 20 minuuttia jaksoimme hiukan huvittuneesti hymyillä ja katsella italialaista vaate-esittelyä, mutta sitten tuli jo kiire Malesiaan ja vaihdoimme jonoa. Nyt rauhassa mietittyämme olemme tulleet siihen tulokseen, että italialaiset tuotteet ovat eri laukuissa eri painoisia. Meillä olisi muuten ollut molempien rinkassa noin 8kg tyhjää tilaa vuokrattavana, mutta olimme matkalla eri kohteisiin. Onneksi.

Singapore ja Malesian Penang

 Kotikaupungistamme 9400 km:n päähän Singaporeen

Reilu kuukausi on vierähtänyt paluustamme ihanalta Barbadokselta eikä tällä välillä täällä ole tarvinnut aurinkorasvaa tai -laseja. Suojautua on pitänyt ainoastaan pakkasviimalta ja vaakasuorassa lentäviltä lumihiutaleilta. Myöskään kirkkaaseen päivänvaloon ei ole päässyt kyllästymään. Parempaa on kuitenkin luvassa ja reissumme Aasian  Singaporeen ja Malesiaan on ovella.

Pienehkö kaupunkivaltio Singapore Malakan niemimaan kärjessä oli ollut jo kauan jonotus- tai odotuslistallamme sellaisena kohteena, jonne joskus pitäisi päästä. Viime kesänä sitten kysyntä ja lentohinta kohtasivat ja nyt lennämme Helsingistä Singaporen hienolle Changin lentokentälle Finnairin suoralla reittilennolla. Singapore on tietojemme mukaan valtio täynnä sääntöjä ja kieltoja, mutta uskomme pärjäävämme siellä. Lupaamme unohtaa suomalaiset tavat ja olla heittelemättä jalkakäytäville tupakantumppeja, purkkaa, muuta roskaa emmekä sylje kadulle tai jätä sinne muitakaan ihmisen eritteitä. Niistä kuulemma seuraa todella tuntuvat sakot. Purukumia ei saa edes tuoda maahan. Siellä on oikea meininki. Tulemme viihtymään.
 
Olemme reissussa tällä kertaa reilut pari viikkoa ja niin pitkäksi ajaksi pelkästään Singapore olisi ollut ehkä liian pieni paikka. Pohdinnan jälkeen päädyimme matkustamaan Malesiaan  Penangin saarelle, joka sijaitsee niemimaan luoteisosassa. Penangin saaren yhdistää mantereeseen 13 km pitkä silta, joka saattaa kyllä jäädä ylittämättä, koska lentokenttä sijaitsee itse saarella. Singaporesta Penangille ja takaisin lennämme Air Asia-nimisen firman koneilla. Olemme olleet Malesiassa aiemmin muutama vuosi sitten pääkaupungissa Kuala Lumpurissa ja Langkawilla. Niistä kohteista meille ainakin jäi ihan hyviä kokemuksia. Hiukan niin kuin Thaimaassa, mutta paljon rauhallisempaa turismin puolesta.

Singaporesta lennähtää noin tunnissa Penangille 600 km:n päähän

Matkaa suunnitellessa kulmakarvoja nostatteli jonkin aikaa Singaporen hotellien hintataso. Ei mikään ihme, kun vastikään julkaistussa tutkimuksessa Singapore taisi päästä maailman kymmenen kalleimman kaupungin listalle. Emme ole tosin varmoja mitä kaikkea tuossa tutkimuksessa oli mukaan otettu hintatasoa määriteltäessä. Suhteellisen arvokkaiden hotelliöiden vastapainoksi muu normaali turistina eläminen on käsittääksemme ihan asiallisen hintaista. Etenkin ruokailu on kuulemma hyvinkin halpaa ja Singaporea kutsutaankin Aasian ruokapääkaupungiksi, jossa mm. kaikki etniset keittiöt ovat laajalti edustettuina. Aiomme panostaa siis tällä matkalla ruokailuun. Hauska sattuma oli, että samaan aikaan Singaporeen matkustaa kaveripariskuntamme täältä Suomesta ja lennot oli ostettu aivan täysin toisistamme tietämättä. He ovat jo nyt perillä ja Singaporen alkupäiville meille on seuraa tiedossa.

Virtuaalinen näkymä Singapore-joen varrelta etelään

Muutamia maamerkkejä lännestä päin katsottuna

Ajallisesti matka rakentuu suunnilleen niin, että Sporessa tulee oltua 8 vrk ja Malesiassa 6 vrk. Singaporen ensimmäinen hotellimme Swissotel Merchant Court ei  sisällytä hintaansa nettiyhteyttä, mikä on paikallisille hotelleille yleistä,  joten bloggauksia tulee satunnaiseen, mutta takuuvarmaan tahtiin. Tehtaan takuu. Nykyään muuten ei kovin monessa paikassa enää törmää tosiasiaan, että hotellihintaan ei kuulu nettiyhteys. Olemme omatoimimatkalla ja senkin vuoksi tarvitsemme välillä  yhteyttä ulkomaailmaan, joten yhteyksien salliessa täydentelemme blogiamme ja tarkastamme kotoisen Suomen lumitilanteen. Siis seuraavan kerran linjat aukeavat meidän toimestamme toivottavasti Singaporesta!

No olipa ihan unohtua...Hei IsoM ja PikkuA siellä Singaporessa! Sellaaaasta vaan, että ollaan perillä hotlalla sitten pyhäiltana. Pitkä matka + kuuma + loman alku. Arvostaisimme varmaan raikasta vastaanottoa...You know!