Anthonyn askelmerkeillä

 

Malesian maut huipentuvat tässä kulhossa.

Laksa on mahtavan makuista. Jos satut Penangille,

 etkä tiedä mitä tekisit niin mene syömään laksaa.

 

Penangin lomamme on lopussa ja huomenna palaamme Singaporeen. Tänään tulimme Batu Ferringhin rantakohteesta saaren pääkaupunkiin Georgetowniin ja nukumme viimeisen yön täällä. Penang on ollut odotuksiemme mukainen kohde. Batu Ferringhi on pienehkö rantapaikka kohtuullisien yhteyksien päässä Singaporesta. Kaikki palvelut ovat hyvin saatavilla, mutta muuten tämä on aika uinuvan rauhallinen paikka. Rantakaupustelijoita ei ole, mutta rantaelämä on muuten vilkasta varjoliitoineen ja vesiskoottereineen.

 Jane pohtii, tuleekohan tällä reissulla käytyä "oikeassa"

ravintolassa lainkaan. Hawkereiden ruoka on vaan NIIN hyvää!

Broileria Malesian tapaan.

Tämä ei ehkä ole Malesian trendikkäimpiä rantakohteita, mutta ainakin meille täysin riittävä muutaman päivän irtiottoon Singaporen kaupunkikohteesta. Langkawi ja jotkut muut Malesian kohteet ovat varmaan nykyään suositumpia, mutta olemme tyytyväisiä valintaamme.

Virvokkeita, kiitos! K:n onnella vuokrapyöräksi sattui 

taas jatkuvasti jarruttava yksilö, jonka ketjut oli öljytty viimeksi vuonna 1983.
Niin sanottu sporttisen kaverin pyörä.

 Patosulkujen päällä oli mahdollista tallustella.

Länkkäri pyöräilee 

Maailmaloppu näyttää tältä.
 Paikallinen tie loppuu näille main,

joten lähiö on nimeltään End of the World.

Lauantain taksikuskimme Ariffin kertoi täysin puolueettoman mielipiteensä ja hänen mukaansa penangilaiset ovat Malesian rennointa porukkaa, koska heille raha ei ole elämän tärkein asia. Täällä on mielestämme symppismeininki. Huonojakin puolia kuskimme maasta löysi. Hän totesi hallituksen olevan pääministeriä myöten korruptoitunut ja toivoi tulevissa vaaleissa opposition voittoa. Suomalaisittain siis Jytkyä.

 Ihan koko aikaa emme ole viettäneet ruokapöydässä.

 Sunnuntaina kävimme pyöräilemässä parin tunnin lenkin lähiympäristösssä. Oli mukavaa. Täällä näkyi todella paljon ilmeisesti paikallisia pyöräilijöitä ja heillä oli täydelliset pyöräilyvarusteet ja hyvän näköiset pyörät. Vastaamme tuli isoja pyöräporukoita kunnon varusteissa, joten se lienee paikallinen pyhäharrastus. Pari pyöräilevää länkkäriä oli paikallisten mielestä ilmeisen mukava näky ja saimme paljon ystävällisiä tervehdyksiä ja "peukkuja" sekä kollegapyöräilijöiltä että muiltakin paikallisilta. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä.

Batu Ferringhin pääraitilla

Tiistai Georgetownissa sujui kaupunkia katsellen. Oli matkan tähän asti kuumin päivä ja Chinatownissa ja Little Indian tuulettomilla kaduilla ja kujilla oli aivan järjettömän kuuma. Varmasti lähes yli 40 astetta parhaimmillaan auringon porottaessa kohtisuoraan ylhäältä. Varjoista jalkakäytävää ei ollut. Siinä missä sellainen normaalisti on, rakennusten vieressä, kulki historiallisissa kortteleissa metrin syvä oja. Joten enimmäkseen piti kulkea tien reunassa autojen ja mopojen seassa. Osa Georgetownia kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, mutta ei se meihin mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Vaikutelma on enimmäkseen kaoottinen. Sanotaanko vaikka, että huomenna on mukava palata Singaporeen.

Tässä vielä mahtuu kävelemään.

Jane Little Indiassa.

Jalkakäytävät loppuivat. 

 Kuuma oli kuin saunassa.

Kenen Anthonyn askelmerkeillä Jaaskarit ovat olleet? Anthony Bourdainin tietenkin. 

 Lennolla Singaporeen katsoimme viihdekeskuksesta " Anthony Bourdain Penangilla" 

ja herra ruokaili tässä Clear Line-nimisessä kojussa.

 No, syöty on taas hyvin. Päivän aikana on mennyt pasteijoita, nuudelikeittoja ja tietenkin laksaa. Annoshinnat ovat vaihdelleet 20 sentin ja euron välillä. Ihan kaikkien kojujen kohdalla suomalainen terveystarkastaja ei ehkä riemusta kattoon saakka hyppäisi, mutta se mikä ei tapa se vahvistaa. Suomessa on muutenkin kaikki turhan jäykkää. Putkinäkö päälle, pari euroa tiskiin, ystävälliset tervehdykset kaikille ja ruokaa naamariin. Niin homma toimii. Loppu on tuurista kiinni kuten muutenkin elämässä.

Voisitteko uskoa, että tuosta kojusta saa loistavaa ruokaa! 

Ainakin K uskoo, koska sinne se taas ryntää.

Jaa, että mitä meinaamme tehdä viimeisenä iltana Penangilla ja Georgetownissa? No kun saamme painettua blogin "julkaise" nappulaa niin ajattelimme lähteä syömään. Jaaskarit ovat sanansa mittaisia.

Englannin siirtomaaherruuden ajalta George Townissa on säilynyt 
kuningatar Victorian kunniaksi rakennettu kellotorni 1800-luvun lopulta. 
Taksikuskien mukaan siirtomaa-aika oli Malesialle rikkaus. 
Herrat ottivat, mutta myös kehittivät ja antoivat köyhälle maalle elämän eväitä.