Tirolissa on taas kesä!

 Aurinko on palannut Tiroliin

Lauantaina oli vielä vähän siinä ja siinä, mutta pilvet olivat jo ylhäällä

Kotkat ovat laskeutuneet

Viime viikolla saimme nauttia muutaman päivän ajan Tirolin sateista, mutta viikonlopun aikana sää on parantunut. Helle ja aurinko eivät tulleet kuin katkaisijasta painamalla, mutta trendi on selvästi muuttunut. Lomamme viimeiseksi viikoksi luvataan ainakin tällä hetkellä mitä parhainta alppisäätä.

 Fuldaer Höhenwegillä on vähän vaijereitakin tyrkyllä

 Sunnuntaina Tiroli tarjosi jo parastaan

Kaverimme kävivät piristämässä meitä täällä parin päivän ajan ja se on aina tervetullut tuulahdus ulkomaailmasta. Olemme keskenämme kyllä vielä ihan sokeriväleissä kohta kuukauden patikkaloman jälkeen, mutta silti - uudet naamat ja uudet jutut piristävät. Kaverit jatkoivat lomaansa eteenpäin ja me jäimme koluamaan Pitztalin vuoria.

 Vuorijuoksijoita oli liikkeellä ja teimme ohittajille kunnioittavasti tilaa etiketin mukaisesti

Sunnuntaina patikoimme Fuldaer Höhenwegillä, joka sijaitsee aivan Pitztalin päädyssä. Tämä upea panoraamareitti kulkee Taschachhausille jäätikköjen viereen. Taschachhaus on tasan yhtä vaikea kirjoittaa monta kertaa samalla tavalla oikein kuin kolme vuotta sittenkin, joten käytämme siitä nyt nimeä Haus.

 Haus näkyy jo 

Näissä maisemissa nautimme...

..Käsespätzlen

Sateiden jälkeinen aurinkoinen sunnuntai oli saanut niin paikalliset kuin turistit liikkeelle Pitztalissa. Matkalla Hausille oli runsaasti patikoitsijoita ja ihmettelimme myös vuorijuoksijoita, jotka painoivat samalla reitillä lenkkareissaan. Se on kyllä vielä hullumpaa hommaa kuin patikointi tukevissa vaelluskengissä. Osuimmepa ohittamaan jumalanpalveluksenkin, joka pidettiin Höhenwegin varrella. Virsiä laulettiin ja tunnelma oli harras. Eipä siitä tapahtuman miljöö juuri parane. Osallistuimme tilaisuuteen siten, että emme kolistelleet vaellussauvoillamme tai niistäneet äänekkkäästi.

Patikkapoluilla on tärkeää kunnioittaa hyviä tapoja.  Itsestään selvää on tervehtiä vastaantulijaa, vuorten rauhaa kuuluu kunnioittaa eikä kiljahdella turhia. Vuoria ei roskata ja joka tavalla eletään siististi luontoa ja muita ihmisiä kunnioittaen. Jos jollakin tuntuu olevan ongelmia, pitää olla valmis tarjoamaan apua. Tällaiseen tilanteeseen törmäsimme itsekin Dolomiiteilla, kun joku nainen kahlasi polulta eksyneenä lumessa epävarman oloisena.

Patikkaetikettiin kuuluu myös antaa nopeammalle tilaa ja siitä saammekin aina leveimmät hymyt. Kaikenlaista on nähty. Mikä saa aikuisen miehen kiihdyttämään patikointiaan ja jättämään rouvansa jälkeen tai seurueen keskeyttämään taukonsa, jotta takaa tuleva ei pääse ohi patikkapolulla? Joskus joku ei väistä kapealla polulla ennen kuin pyytää päästämään ohi. Lähes aina homma toimii etiketin mukaan, mutta poikkeuksia mahtuu joukkoon. Emme ole lähteneet tuohon leikkiin mukaan, mutta on se ruotsalaisen ohittaminen jotenkin vaan niin mukavaa. Ja jos diskuteeraamista kuuluu takaa niin sitten pidetään tauot myöhemmin. Patikointi on rentouttava harrastus.

 Otetaan rennosti patikallakin!

Tirolin Uutiset

 Taschachhausilla olimme näin iloisia.

 Ei hüttelegendoja pöytiä täyttämässä.

Guten Tag! Patikkalomalaisen tärkeimpiä tehtäviä on aina iltaisin seurata kaikki mahdolliset uutislähetykset ja yrittää saada selkoa huomisen säästä. Siinä ohessa tulee tietenkin katsottua mitä muuta Tirolissa on tapahtunut.

Keskiviikon vapaapäivän päätteeksi menimme kylän myllylle 

seuraamaan leivän paistamista. Eipäs virnuilla siellä!

Tirolin alueuutisten suurin uutinen oli eilen illalla, kun joku paikallinen rouva oli pudonnut muutaman metrin matkan maahan saakka omakotitalonsa parvekelaudan katkettua hänen allaan. Poika, joka tuntui hieman hämmentyneeltä äkillisestä julkisuudesta, kuului selittävän uutisten haastattelussa, että "sinne se äiti vaan putosi" ja katkennutta lautaa kuvattiin ihan lähietäisyydeltä. Oli mennyt lähes keskeltä poikki.

Rifflsee 2232m tiistaiaamuna

Jos löydät blogistamme vastaavan tai lähes vastaavan valokuvan viimeisen kolmen vuoden ajalta tarjoamme sinulle suuren itävaltalaisen oluen Gasthof Lammwirtin terassilla perjantaina klo 20.00. Ilmoitathan tulostasi pöytävarausta varten. Olemme varanneet terassin kulmapöydän, johon aurinko paistaa pisimpään.

 

Toiseksi suurimmassa paikallisuutisessa kerrottiin, että käärme oli puraissut marjanpoimijaa sormeen. Ei täällä kai sitten ihan hirveitä päivittäin tapahdu. Vähän mustaa huumoria, mutta kummassakaan tapauksessa ei tullut mainittavia vahinkoja, joten sallittakoon tämä meille. Kaikkea sitä tapahtuu

Bussista noustessamme oli viitisen lämpöastetta, 

mutta pian fleece jouti tuulettumaan.

Muita uutisia ovat, että tiistaina suoritimme yhden Pitztalin kauneimmista reiteistä eli Fuldauer Höhenwegin. Vaelluskartan mukana tullen opaskirjan mukaan reitti on tosiaan alueen kauneimpia emmekä me ainakaan ala asiasta riitelemään.

 "Hütte näkyy jo. Enää kaksi tuntia." 

Ei kannata vielä huutaa "Bitte ein Bit".

Näetkö jo itsekin?

Himmelblau und Jane. Fuldaer Höhenweg oli taas sellainen reitti, että se houkutteli suorittamaan mahdollisimman nopeasti. Elämä kuluu hukkaan tuollaisissa paikoissa.

Olemme yhä majapaikkamme varsinaisen isäntäväen isoäidin hellässä huomassa ja rouva suositteli reittiä meille. Rouva puhua pajattaa itävallan saksaa meille ihan täysillä ja noudatamme hänen omaa neuvoaan ymmärtämällä sanan sieltä ja toisen täältä. Ei sentään, kyllä me lähes kaiken ymmärrämme, kun rouva huomioi meidän kielitaitomme ja puhuu kuin pöhölöille.

 Eka kunnon näkymä jäätikölle.

Kivivyöryn takia reittiä oli muotoiltu uudelleen.

Yläreitti on tietysti enemmän kuvauksellinen.

 Sauvat toiseen käteen ja vaijerista kiinni.

"Äläkää ny hyvät ihimiset menkö tästä."

  Menkää 100 metriä ylempää.

Aivan ihana vanha rouva, joka on itse kulkenut kaikki alueen vaativimmatkin reitit ja sen huomaa heti, kun hänen kanssaan puhuu suoritetuista reiteistä. Rouvan olemuksesta näkyy yhä, että elämän aikana on tehty muutakin kuin syöty struudelia puutarhakeinussa. Rouva muuten on saanut meidät harkitsemaan tähän saakka korkeinta huippuamme Hohe Geigea, joka yltää lähes 3400 metriin. "Sie können das machen" kuulemma. "Gletscher ist immer gefährlich" eli jäätikkö on aina vaarallinen, mutta ennen Hohe Geigea jäätikkö on kuulemma tasainen. Asia on harkinnassa. Vaatii tuoreet jalat ja vähän suunnittelua.

Janen vaijeritekniikkaa. Tekniikka hallussa.

 Tuolta tultiin yli Fuldaer Höhenwegiä yli 10 kilometriä.

Tiistainen reittimme Fuldaer Höhenwgillä nousuineen ja laskuineen oli 22,5 km ja korkeusmetrejä kertyi 1000m. Kesän 2013 saldo tiistain jälkeen 237,5 km ja korkeusmetrejä 14700 metriä. Bussilla ajoimme lähes laakson päätyyn. Polku lähti Tieflehnin kylästä kohti Rifflseetä. Nousua sinne tuli 600m. Saman nousun olisi voinut hujauttaa gondolihissillä, mutta käytimme persmoottoria. Aamu oli viileä, mutta kunhan aurinko ehti vuoren takaa nousemaan, ei tarvinnut palella.

 Taschachhaus niin lähellä, mutta kaukana. Tyypillistä.

Vielä pitää kiertää oikealta mutka laakson pohjalta ja

ottaa viimeinen nousu kohti hütteä.

 

Jane tutkii paluureittiä. Missä kaikki hüttelegendat? Oli ihanaa! 

 Ei voinut mitään. Oli ihan pakko. Neljä tuntia nousua takana,

 huipputerassi ja jonkinlaiset maisemat.

Paluumatkalle lähdettiin laakson kautta. Kivivyöryt olivat muuttaneet myös paluureittiä. Uudet siksakit oli tehty jäätikkövirtojen jättämiin soraharjuihin, joissa kulkijoita kehoitettiin varovaisuuteen. Yläpuolella kulkevien irrottamat pienet kivet voivat kimpoilla alhaalla kulkevien reitille.

 Jäätiköllä oli neljä ryhmää treenaamassa liikkumista.

 Ehkä nuolista näet kuinka pieni ihminen siellä on ja mitkä ovat mittasuhteet.

 Jäätikkö ilman nuolia

 Paluumatka oli tylsempi, mutta löytyi siltäkin kuvattavaa.

 Hepat ja lehemät keskenään.

Keskiviikon uutinen on, että olemme pitäneet vapaapäivän. Ihan pakko välillä huilata, sillä jalat ei muuten kestä, kun emme käytä hissejä nousuihin tai laskuihin. "Ei pysty perkele". Kuka urheilija se joskus noin totesikin?

 Olemme tällä hetkellä talomme ainoat asukkaat.

 Keskiviikko oli vapaapäivä kuten kuvasta näkyy.