19.10.2014

Sunnuntaiajelulle Baška Vodaan


Adrianmeren ihanuutta ja Kroatian jylhää rannikkoa.
 Mukavaa pyhäajelumaisemaa.

Taaskin aamu valkeni näyttäen kirkasta sinitaivasta. Aamiainen nautittiin asuntomme terassilla ja sitten jalkauduimme hakemaan vuokra-autoa. Auton vuokraus tehtiin etukäteen netissä ja toimisto oli kätevästi lähellä keskustassa. Puoli kymmeneltä istuimme jo autossa matkalla rannikkotielle etelään. 
Todistettua tuli, että viidenkymmenen kilometrin matkalla voi ja pitää
 pysähtyä hyperventiloimaan maisemien kauneutta ainakin 20 kertaa.

Säiden haltija on ollut meille myötämielinen. Tämäkin retki olisi sisältänyt huomattavasti vähemmän ihastuksen huudahduksia ja meren värin päivittelyä pilvisellä tai sateisella säällä. Vaikea täällä on kuvitella kotoisia hämärtyviä iltapäiviä ja kynttilän valaisemia aamiaispöytiä.

Tie 8 kulkee meren rannalla Splitistä etelään. Kauempana rannasta kulkee
 moottoritie kohti Dubrovnikia, mutta ajelimme nyt ihan piruuttamme tätä reittiä.

 Matkan varrella Omiš ja sen jylhät kalliot.

 Rannikkoa etelän suuntaan.

Splitistä tulee matkaa Baska Vodaan vain vajaa 60km, mutta uskot varmaan, että matkaan turhraantui aikaa enemmän kuin Turusta Loimaalle.


 Silmäys tulosuuntaamme

Tänään saimme kokea sanan 'azzurro' (sininen) koko olemuksen. Hauska italialainen Adriano Celentanon rallatus "Azzurro" saa nyt uuden merkityksen, kun Adrianmeren sinen olemme kokeneet.

 Nyt paikallisetkin saavat rauhassa nauttia rantaelämästä.
 Voisiko sanoa, että Baska Voda on nimeään kauniimpi?

Ajelumme kääntöpaikka Baška Voda. Reilut 50 km Splitistä.


Baška Vodan rantabulevardia




 Paluumatka alkaa ja samaa sineä eri suuntaan.
Matkaamme tahdittaa radio Dalmatian iskelmähumpat, joiden 
sanoitukset koostuvat lähinnä Dalmatiaa ylistävistä hokemista.



Azzurroo! Kroatian rannikko on upea.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka riipaisevan ihania maisemia eilisissä ja tämänpäivän kuvissa. Kyllä noilla muistikuvilla pärjää taas pitkälle tätä Suomen pimeyttä.
-L-

Jaaskarit kirjoitti...

Kyllähän se taas riipasee, kun kotipimeyteen astelee. On ollut kyllä hyvä tuuri ilmojen suhteen. Näiden pitäs ihimiselle kelevata :)