Pieniä retkiä ja suuria tapaksia

Puerto de las Nieves

Retkelle reippaalle oli taas aika lähteä, kun niin monta päivää on vain chillailtu. Perjantaiaamuna kipaisimme pikkumatkan hotelliltamme Canterasin paraatikadun Mesa Y Lopezin varrelle. El Corte Inglésin edestä lähti bussimme kohti saaren pohjoisosia. Ensimmäiseksi sattui kohdalle bussi, jolla pääsi suoraan luoteiskolkkaan Puerto de las Nievesin satamakylään. Tuo pittoreski pikku taajama on näkemisen arvoinen, jos vain jaksaa tovin istuskella linja-autossa.

 Barranco da Silvan silta kuuluu olevan Euroopan toiseksi korkein.

Bussi pouhasi enimmäkseen pikkuteitä, mutta tässä kohti mentiin täyttä kaasua.

Tällekin matkalle oli aluksi suunnitteilla ottaa osaksi aikaa vuokra-auto. Saimme kuitenkin sen verran heikon kuvan Las Palmasin pysäköintitilanteesta ja toisaalta paljon kiittäviä kommentteja julkisesta liikenteestä, että päätimme välttää autonvuokrauspulmat (= lähes väistämättömät!) tältä reissulta.

Bussin eteneminen takkuili hieman Gáldarissa, mutta reippaasti reilun tunnin päästä olimme Puerto de las Nievesissä. Aallot jylläsivät sataman aallonmurtajia vasten. Laiturissa seisoi Teneriffalle lähtevä lautta, johon autot jonottivat. Eipä olisi välttämättä kiva lähteä taittamaan lauttamatkaa siinä merenkäynnissä...

Jylhät kalliorannat Puerto de las Nievesin satamassa

 Paseota riittää täälläkin käveltäväksi

Upeat kalliot ja pilvet. Vastavaloon kuvaaminen ei näppiksellä ole ihan helppoa.

Teneriffan lautta valmiina lähtöön.

 Viehättävä kyläraitti. Jos haluat turvatumman homman kuin valtion virkamies niin hyppää koneeseen ja tule Puerto de las Nievesiin myymään sinistä ja valkoista maalia.

Ehkä kylän kuvatuin näkymä kallioiden ohella.

Vielä kerran näkymää upeille kalliorannoille.

Puerto de las Nieves on Agaeten satama, josta itse Agaeten kaupunkiin on vain pieni kävelymatka. Nautimme satamassa kalalounaan ja hilauduimme pientä ylämäkeä Agaeteen. 

 Päivän aurinkoisin hetki sattui juuri kun kävelimme Agaeteen.

Agaeten pieni keskusta oli nätti, mutta äkkiä nähty.

Agaetessa pyörähdimme kävellen kylän ympäri ja nousimme takaisin päin menevään bussiin. Las Palmasiin asti emme kuitenkaan vielä ajaneet vaan nousimme pois Gáldarin kaupungissa.

 Agaeten kirkko, jonka edessä sijaitsi bussipysäkkimme.

Gáldarin katedraali henkii entistä loistoa. Gáldar on saaren vanha pääkaupunki. Sanoisimmeko että kyseessä on paikallinen Turku?

Gáldarissa kannattaa tosiaan nousta bussista, sillä kaunein keskusta-alue tulee

nähdyksi ainoastaan jalkaisin.

Äidille ihmeköynnöksen kukkia.

Muuten ei ole ihmeellisempää kerrottavaa, paitsi että yllättäen olemme syöneet taas enempi kuin hyvin. Menemme johonkin baariin ja näemme jonkun syövän jotain hyvännäköistä. Pyydämme saman annoksen ja pienen istuskelun jälkeen tuleekin nautituksi useampia makoisia tapaksia. Parhaat tapakset olemme nauttineet totutusti paikallisten tavernoissa. Reissussa kannattaa ottaa sivuaskelia turistien suosimilta rantabulevardeilta ja etsiä sivukaduilta paikallisten suosimia ravintoloita.

 Jaaskareiden Las Palmasin loman kolmas ja viimeinen ruokavinkki: Hakeudu aina paikallisten suosimiin bodegoihin. Varaudu korviahuumaavaan meteliin ja ruuhkaan kuin Lidlin pullopalautusjonossa.

Tämä ihana simpukkakokoelma valkosipulilla, chilillä ja korianterilla

maustettuna oli elämys.

 Fabadas oli papumuhennosta, joka vei kielen mennessään.

 Tässä sitä "huonompaa" eli serranon kinkkua.

Ibérico on arvostetumpaa ja kalliimpaa.

Tämä annos piti vielä käydä nauttimassa 50m ennen hotellin ulko-ovea. Huikoi.

 Tuossa vain pieni valikoima...

Nämä maistuivat "mui pueno...."

 Milloin saamme Suomeen tapaskulttuuria?

Olemme ymmärtäneet, että Suomessa on satanut jonain päivänä? Lohdutuksena kerromme, että tänne saapui tänään talvimyrsky, jonka varjolla paikalliset pukeutuivat toppatakkeihin. Suomimies ei luovu shortseista vaikka huppari pitää jo vetää päälle.