5.9.2013

Totes Gebirge!


 Torstain kohteemme Rötelstein 

Ei jäänyt torstai keskiviikkoa huonommaksi Filzmoosissa. Kiipesimme Rötelstein (2245m) (Rettelstein)-nimiselle vuorelle, johon pääsee lähtemään ihan tästä kylän keskustasta. Huippusää suosi odotustemme mukaan ja maisemat olivat sen mukaisia. Upeaa kerta kaikkiaan!

Jane:"Mitä siinä lukee"? K: "Ei mittään tärkeetä. 
Olis hyvä jos olis ollu joskus aiemminkin vuorella eikä olis hirveen hutera askel. 
Sitte meinaavat, että kauhian korkianpaikan kammoiset vois harkita toista reittiä." 

 Tuossa olisi ehkä tarpeen se trittsicherheit.
Rötelstein-nimi tulee vuoren punertavasta kivilajista.
Ensimmäiset askeleet nelivedolla.
Nyt ollaan mustalla reitillä.
Ehkä tuossa tarvittiin Alpine Erfahrungia eli alppikokemusta?
 Hyvä, että lehtimyyjä ei soittanut.
Välillä tasaisempaa. Huippu häämöttää.
Reitillä oli paljon kulkijoita, monet
heistä ilmeisen kokeneita.

Reitti oli aika vaihteleva ja asfalttitien jälkeen pääsimme nousemaan ihan oikeita kivisiä vuoria. Piti laittaa jopa sauvat reppuun ja ruveta aikuisten oikeasti kiipeämään vuorta ylöspäin nelivedolla. Opasteissa reitti oli merkitty mustaksi eli vaikeaksi ja oli se fyysisesti paikoin vähän raskas. Ei kuitenkaan tarvinnut pelätä putoamista alas laaksoon kuten joskus on ollut ja sehän ei ole erityisen kiva tunne. Eikä varmaan itse putoaminenkaan.

Sitten yhtäkkiä olimmekin huipulla.
Vaikein nousuosuus oli ennen varsinaista gipfeliä.

K poseeraa Torsteinin kanssa

Pähkinää ja rusinaa poskeen, opiskelijanrehua.
Filzmoos alla.

Huipulla. Rötelstein 2245m.

Dachsteinin etelärinteet ja K.
 Huikeet maisemat.
 Hei pysähdy! Jopa Suomessa olet ehkä törmännyt turisteihin, 
joista yksi kuvaa ja muut poseeraa. Milloin olet tarjoutunut valokuvaamaan, 
jotta kaikki pääsevät kuvaan? Älä ole suomalainen!

Mies menee alamäkeen. 
Tässä ollaan tarkkana
kuin ketunpesällä.

Rötelsteinilta laskeuduimme toiselle puolelle ja päädyimme tutulle Sulzenhalsille, jossa kolme päivää sitten olimme matkalla Dachstein Südwandhüttelle. Kivikkoisen ja erittäin jyrkän gipfel-laskun jälkeen oli kiva laskeutua mukaville Sulzenalmin hütteille. Täällä on panostettu ihmisten viihtyvyyteen upeissa maisemissa ja kauniille almeille ja hütteille pääset kävellen, autolla tai vaellusbussilla. Me laskeuduimme tänään eri paikkaan kuin lähtöpiste ja käytimme paluuseen vaellusbussia. Bussiin oli tunkua. Onneksi matka oli lyhyt eikä siinä ajassa ehtinyt vielä naapurivaeltajan kainalohiki tainnuttamaan. Vaikka tämä kaikki kuuluu tähän harrastukseen.

Kaunis Wallehenhütte. Rötelstein taustalla.

Julbomies otti Gipfelschnapsin.
Perjantaina on viimeinen vaelluspäivämme ja lauantaina siirrymme Salzburgiin. Vähän harmittaa, sillä täällä on ollut niin hienot ilmat ja Dachsteinin vuoret ovat upeat. Mutta huomenna vielä vuorille!!

Ehkä Ibizalla olisi mukavampaa, mutta
saisiko siellä ylittää tuollaisia vuoria?

K menee, näetkö?
Mihin otsikko viittaa? Rötelsteinilta näkyi kauas aina Gosau-vuoristoon saakka, jossa olimme ensimmäisellä alppilomallamme vuonna 2008. Altaussee-nimisessä kylässä olimme pari yötä ja satuimme stübeen, jossa pöydällinen iäkkäitä horsteja viettivät pyhäpäivää aika kosteissa merkeissä. Kuultuaan, että saavumme Suomesta vuorille herrat saivat legendaarisen humalaisen joukkonaurukohtauksen ja hokivat joka väliin "Totes Gebirge" eli kuolleet vuoret. (Altausseen vuoret ovat Totes Gebirgen alueella). Tuon jälkeen sanoilla "Totes Gebirge" on ollut meille erityinen merkitys ja tänään näimme ne uudelleen kaukaa. Sitä emme nähneet olivatko herrat yhä baarissa, mutta hyvinkin saattoivat olla.

Oberhofalmilla odotimme vaellusbussia.
 Hanuri soi. Das ist Österreich!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oho, mustat reitit ei voi olla ihan pala kakkua! Miten tuon kaiken kauniin saa ikuistettua verkkokalvoilleen niin, että kaamoksen synkimpinä hetkinä ne saa kaikki palautettua mieleen:) Pitäkää käjestä ettette tipahda sieltä huipuilta! Hoitomurmeli ja M lähettävät terkkuja. Yllytyshullu minä olin tänäpä kuivakuppauksessa, uuuh se oli erikoista;)

Jaaskarit kirjoitti...

Juuri niin, pimeää vuodenaikaa vasten täällä tankataan aurinkoenergiaa ja mukavia kokemuksia. Jyrkissä kiipeilykohdissa kohdissa auttaa kun muistuttaa itselleen Likan käyttämää takapomppua, jolla se hyppää soffalle. Kansanparannusperinne ei näkemä ole kuollut. Lallatteliko kuppaaja kans loitsuja?

Anonyymi kirjoitti...

Luettu jälleen innolla! Ottakaa varovasti viimeinen rynnistys ja voitte illalla katsoa Suomi-Espanjaa ihanasti löhöten!!! LOL!
-L-

Jaaskarit kirjoitti...

Eipä me taideta täällä nähdä Suomen peliä. Pitää tyytyä Saksa-Itävalta matsiin. Viimeiselle patikalle lähdössä (tällä kertaa).