Onko Alpeilla aina hyvä sää?

 Joskus täälläkin aamut ovat tällaisia. Edellisen yön sade

 tuli vastapäisen vuoren huipulle lumena.

Olemme jo useana kesänä viettäneet koko kesälomamme alppialueella. Blogin valokuvissa varmasti toistuvat jylhät vuorimaisemat auringon ja sinitaivaan ympäröiminä. Totta, tuota maisemaa ja tunnelmaa täällä on ollut runsaasti tarjolla. Onko Alpeilla ja vakiokohteessamme Tirolissa siis aina ihan unelmasää?

 Pari sadepäivää menee huoltohommissa ja palautumisessa. 

Kolmantena päivänä mekin nousemme kuolleista ja patikalle

 mennään vaikka kuntoilumielessä ja sadevaatteissa.

Stuibenfall Jerzensin lähellä

Aurinkoa, lunta ja tihkusadetta yhtä aikaa

Ensinnäkin olemme jo monta kesää olleet täällä kuukauden tai enimmillään pari kuukautta. Meidän ei ole pakko emmekä pysty patikoimaan päivittäin eli voimme poimia rusinat pullasta ja yrittää rytmittää vaellukset mahdollisimman hyville päiville ilman puolesta. Sen vuoksi valokuvia ei ole hirveän paljon sateisilta vuorilta ja patikkapoluilta. Ne päivät vietetään asunnolla ja kylässä eikä blogissa ole kuvia siitä, kun kokataan, lueskellaan, käydään kaupassa tai pyykätään hikisiä patikkavaatteita. Huonolla tuurilla tänne viikoksi lomalle tuleva voi viettää koko lomansa sateessa tai pilvisessä säässä ilman panoramamaisemia.

 Kesän 2016 alppidebytantit ovat Eeva-Liisa ja Juhani, joihin tutustuimme

 vuonna 2012 Barbadoksella. Nyt oli aavistuksen erilainen miljöö.

Aamukahvilla Neubergalmilla

Pari edellistä kesää ovat olleet meidän kokemuksemme mukaan poikkeuksellisen upeita täällä. Sadepäivä on ollut harvinaisuus ja välillä jopa tervetullut syy pysyä kämpillä. Tämä kulunut kolme viikkoa on ollut käsittääksemme aika normaalia alppisäätä eli ihan kaikkea laidasta laitaan. Aurinkoa on riittänyt sinitaivaalta ja nyt Pitztalissa satoi kaksi päivää putkeen eli olimme kämpillä huoltohommissa pari päivää. Jatkossa kuulemma taas paranee. Ihan sopiva rytmitys meille.

 Toivottavasti patikkaharrastus Alpeilla sai taas uusia ystäviä

Iltapäivisin ja illalla voi olla voimakkaita ukkosia ja hurjia sadekuuroja, mutta ne eivät ole meitä haitanneet. Seuraamme täällä aktiivisesti uutisia ja etenkin säätiedotuksia. Uutisissa saavat runsaasti tilaa erilaiset ukkosten ja sateiden aiheuttamat luonnonmullistukset ja onnettomuudet. Niitä täällä todellakin tuntuu riittävän ja luonnonvoimat tuntuvat olevan paljon pahapäisempiä kuin Suomessa.

Pilvisellä säällä kauneus asuu yksityiskohdissa

Meidän kokemustemme mukaan täällä sataa ja ukkostaa välillä käsittämättömän paljon ja voimakkaasti. Tarkkaa analyysiä siitä miksi näin on, ei nyt tähän tule, koska meteorologikoulu on molemmilla vielä aloittamista vaille valmis. Liittyy varmaan jotenkin noihin pikkuisiin vuoriin tällä alueella ja ilmavirtoihin, jotka sitten pysähtyvät niihin. Saa oikaista, jos on parempaa tietoa. Niin tai näin, täällä voi sataa ja ukkostaa hurjasti silloin, kun on sen aika ja tämä tieto perustuu omaan vankkaan kokemukseen.

 Hütteillä ja almeilla on Stimmungia kelistä riippumatta

 Schnapsit tarjotaan, jos laulaa hanuristin mukana (tai vaikka ei laulaisikaan)

Ihan ensimmäisellä kesälomallamme olimme alppialueella kaksi viikkoa. Silloin satoi lähes koko ajan ja raskaat pilvet roikkuivat omakotitalojen kattojen korkeudella. Taisi olla yksi tai kaksi aurinkoista päivää hyvällä näkyvyydellä. Oli oikeastaan ihme, että palasimme vielä yrittämään uudelleen, sillä ainakaan kauniiden säiden vuoksi emme tänne seuraavana kesänä palanneet. Onneksi palasimme.

Monissa matkakohteissa tällaisia vesiputouksia mainostetaan nähtävyytenä,

 mutta Tirolissa näitä on tarjolla normaalien patikkareittien varrella.

Willkommen in Tirol!

 Dolomiitit on vaihtunut näihin maisemiin

Lomamme on edennyt uuteen vaiheeseen ja ihanan kiviset Dolomiitit ovat vaihtuneet vähän vehreämpiin Tirolin vuoriin. Lauantaina palautimme vuokra-automme Innsbruckiin ja jatkoimme junalla Pitztaliin. Jos joskus haluat nähdä mahtavan määrän keskieurooppalaisia jonottamassa autoillaan lomalle, niin Brennerin sola on siihen oiva paikka. Viime lauantaina ainakin Tirolin koululaiset aloittivat loman, ja etelään menevässä liikenteessä sen kyllä huomasi. Onneksi olimme palaamassa toiseen suuntaan.

 Mittelberger See

Olemme lomailleet alppialueella yhdeksänä kesänä ja lähes aina yksi osa lomasta on vietetty Tirolissa.  Jotenkin tämä on paikka meidän makuumme.  Täällä on konstailematonta ja reilua meininkiä eikä maisemissakaan ole valittamista. Tirolissa on Stimmungia eli tunnelmaa.

 Kiven päällä murmeli tarkkaili menoamme. Näimme myös gemssejä,

 mutta ei ehditty napata kuvaa.

Tällä kertaa vietämme pari viikkoa Pitztalissa Jerzensin kylässä, jossa olimme kolme kesää sitten. Jopa majapaikkamme on sama eli oli vähän kuin kotiin olisi tullut. Isäntäväki tervehti iloisesti ja isännän iäkäs "teräsmummo" on yhtä kirkassilmäinen kuin kolme vuotta sitten. Tuntuu, että jättäisi vieläkin meidät vaelluspolulla jälkeensä.

Täällä on ollut parina ensimmäisenä päivänä hyvät ilmat eikä illan suussa saapuneet ukkoset ole meitä haitanneet. Sunnuntaina palasimme Kaunergrathütteltä ja punainen pelastushelikopteri pörräsi ympärillämme ja lähivuorella pitkän aikaa. Juttelimme "sujuvalla saksalla" yhden lehmiä paimentamassa olleen isännän kanssa, joka kertoi, että kiipeilijä oli loukkaantunut vuorella ja Bergrettungin helikopteri tuli hakemaan loukkaantuneen alas.

 Kaunergrathütte näkyy jo

 Hüttellä on panostettu yksityiskohtiin

Paikallinen paimen piti myös joutessaan pientä baaria pienessä hökkelissä ja nautimme juomat ennen viimeisten satametristen laskua bussipysäkille. Mies kertoi edelleen, että vuorilla vaeltaessa kannattaa olla oma vakuutus kunnossa. Se on meille tuttu juttu eli maksamme vuosittain Bergrettungin jäsenmaksun, joka taisi tänä vuonna olla 24 euroa.

 Lounaan jälkeen otimme lähes tunnin rennosti bussiaikataulujen vuoksi.

 Ei hullumpi paikka relata?

Ilman vakuutusta/jäsenmaksua Bergrettungin helikopteripelastus maksaa kuulemma 5000-7000 euroa. Saimme kuulla myös, että hätätilanteessa Alpeilla poliisin helikopteri noutaa vain kuolleet ja loukkaantuneet kuuluu Bergrettungille. Eli ihan iloisen tarinatuokion vietimme ja koputamme kovasti puuta, ettei tarvitse tutustua lähemmin kumpaankaan kopteriin.

 Aivan kuvan oikeassa reunassa näkyvä pieni piste on punainen pelastushelikopteri,
 joka haki loukkaantuneen vuorelta. Täällä on kaikki kaukana ja normaali näyttää pieneltä.

 Tällä pikkualmilla K ja paimen juttelivat sujuvasti puoli tuntia.

 K veti saksaa Kemin murteella ja paimen puhui itävaltaa.

Vuokra-auto on on siis palautettu ja Pitztalissa käytämme vaellusbussia. Vähän vaivalloisempaa on siis liikkumisemme, mutta sille ei voi mitään. Vuokra-auto kuukaudeksi käy vähän liikaa lompakon päälle. Sitä paitsi vaellusbussissa on tunnelmaa etenkin iltapäivisin, kun se on tupaten täynnä porukkaa, joka on rehkinyt päivän vuorilla. Hiki haisee ja melekeen kaikilla on melekeen mukavaa. Se on sitä Stimmungia. Tirolissa on ihanaa.

 Maanantaina kävimme Tiefentalalmilla.

 Siellä ei ihan vähäinen tuulenpuuska vie ruokalistaa.

 Onko kenelläkään varmaa tietoa voiko yksittäinen

 annos nostaa merkittävästi kolesteroliarvoja?

Tofana de Rozes ja Lavarella 3055m

 Lavarella 3055m

Mukavassa majapaikassamme Ciasa Andyssa on viisi asuntoa. Yläkerrassa asuu isäntäväki lapsineen. Yksi asunto on itsestään selvästi täkäläiseen tapaan mummin/anopin kotina, ja kolme on loma-asuntokäytössä. Me olemme asuneet Enzian-huoneistoa nyt kohta 2 viikkoa ja kahdessa muussa on ollut italialaisia vieraita ilmeisesti Rooman ja Milanon seuduilta.

 Torstaina kävimme  Cortina d'Ampezzon lähellä

 Sodanaikaisia rakennuksia ja sininen tavarahissi

 tuomasssa ruokaa ja juomaa ihmisille

Sitten päätimme yrittää Tofanan huipulle

Mikä italialaisia lomailijoita vaivaa? Aamulla, kun lähdemme autolla puoli kahdeksalta reput täyteen pakattuina virallisessa vaellusvarustuksessa heidän ikkunoidensa pimennysverhot ovat kiinni! Voitko kuvitella? Iltapäivällä, kun palaamme joka tavalla ryytyneinä patikaltamme he istuvat puutarhatuoleissaan tyylikkäinä lueskelemassa tai täyttämässä ristisanatehtäviä. On tainnut jopa joskus olla pöydällä lasillinen valkkaria. Italialaista sekin varmaan. Kyllä ihmetyttää, eivätkö italialaiset osaa lomailla oikein?

 Etsipä kuvasta Rifugio Giussani, sillä se on siellä

Torstaina ajoimme Rifugio A. Dibonan pihalle, joka on lähellä Cortina d'Ampezzoa. Emme olleet varmasti päättäneet kierrämmekö kolmiopyramidin muotoisen Tofanan (Tofana de Rozes) vai yritämmeko sen huipulle 3200 metriin. Lopulta teimme puolittain kumpaakin. Dibonalta kiipesimme Rifugio Giussanille, jonka jälkeen yritimme Tofanan huipulle, mutta se oli mahdottomuus. Reitti oli todella huonosti merkitty ja lumi peitti merkeistä suuren osan. Käännyimme takaisin puolen tunnin kiipeämisen jälkeen.

 Näkymä Cortina d'Ampezzoon

Samaan aikaan kanssamme huipulle yritti nuori jenkkipariskunta, joka oli palkannut paikallisoppaan viemään heidät Tofanan huipulle. Hekin näkyivät tekevän u-käännöksen pian meidän jälkeen eli olosuhteet ylhäällä eivät olleet kelvolliset Tofanan huiputukseen. Palasimme toiseen suunnitelmaan ja kiersimme Tofanaa nauttimalla kauniista maisemista. Hieno päivä.

Emme päässeet Tofanan huipulle, joten

 otimme tirsat kohtuullisen mukavassa paikassa

Torstaille oli luvattu viikon parasta säätä ja olimme päättäneet yrittää Lavarellan huipulle 3055 metrin korkeuteen. Lähtöpaikastamme Capanna Alpinasta matkaa Lavarrellan huipulle tuli edestakaisin 19 km ja 1400 korkeusmetriä.

 Hieno aamu taas torstaina

 Alkumatka Capina Alpinasta oli tuttua laaksonpohjaa,

 mutta nousun jälkeen aukesi panorama

Vasemmalla Marmolada ja oikealla Sellagruppe

Netistä luimme, että nousu Lavarellan huipulle ei ole vaarallinen ja sinne pääsee kävellen, mutta vaatii kohtuullista kuntoa. Juuri sellainen se olikin mielestämme. Ei mikään maratonsuoritus Capanna Alpinalta, mutta ei sinne kukaan vahingossa ajaudu vaan periaatteessa sinne täytyy varmaan vähän haluta.

 Viimeinen harjanne ennen ristiä

 Korkein vuori keskellä vähän oikealla on Tofana.

 Yritimme patikoida sinne, mutta jouduimme luovuttamaan.

Kannatti haluta. Sääennustus piti paikkaansa ja jälleen kerran Dolomiitit näyttivät upeilta. Näillä vaellusreissuilla on hauska huomata, että tänne tullessa kaikki vuoret ovat samanlaisia kivenjärkäleitä. Muutamien vaellusten jälkeen huomaa maisemia katsellessa että "tuohan on se vuori, tuossa menee se sola ja tuolla on se hütte, jossa söimme kantarellipastaa". Ja mitä korkeammalle kerkiää, sitä enemmän tuttuja paikkoja bongaa. Niin kävi meille tänään.

 Alhaalla Gadertal ja sen takana Gherdanaccian vuori

Dreitausendereista kerroimme jo aiemmin, joten ei niistä enää sen enempää. Lavarella oli 3055m eli virallinen Dreitausender Capanna Alpinalta pistäydyttynä. Ei edelleenkään lasketa. 4.

 Ei se jyrkkä pudotus niinkään harmittais, mutta takaisin ylös on pirullista kiivetä