Taas Saksaan!

Tegernsee ja ne Saksan kaupungit, joihin olemme tutustuneet.
Neljässä niistä emme ehtineet yöpymään.

Tuumailimme laittaa lukijoille yhteenvetoa Saksan reissuistamme näin Berliinin matkan kynnyksellä. Ensimmäistä kertaa matkustimme sinne v. 2005 ja sen jälkeen maa on tullut tutuksi. Yli 20 kertaa siellä on sen jälkeen käyty. Noilla matkoilla olemme usein oleskelleet ainakin kahdessa kaupungissa ja tehneet päiväretkiä naapurikaupunkeihin.

Tämän näimme mekin.
Tuomiokirkko Kölnissä.

Saksa viehättää meitä monin tavoin. Se on matkailijalle helppo maa vierailla. Julkinen liikenne toimii hyvin, kaupungit ovat siistejä ja rakennukset hyvin hoidettuja. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kuultuaan meidän olevan aus Finland, on suhtautuminen vieläkin lämpimämpää. Suomen historiaan verraten aidosti vanhojen kaupunkien ja kylien historialliset rakennukset ällistyttävät ja varsinkin Baijerissa bierstubet ovat tunnelmaa täynnä.

Nämä viitoset asuvat Kölnissä


Freiburgin viiniköynnöksiä

Yksi täky Saksa-visiitteihin ovat olleet tietysti myös bundesliigan pelit, joita K seuraa kotisohvaltakin. Pelitunnelma stadionilla on omaa luokkaansa. Fanikulttuuri on fiksua ja läpäisee kaikki ikäluokat. Voi olla, ettei Janen pelianalyysi luotaa kovin syvältä, mutta hauskaa meillä on ollut katsomoissa. Onneksi K on saanut muutaman kerran käydä katsomassa pelejä asiantuntevammassakin seurassa.

Bayern Münchenin matsiin menossa upealle Allianz Arenalle


Oktoberfest


Epänormaali tilanne Oktareilla. Porukat istuvat.
Jaa, kello mahtaa olla aamulla puoli yksitoista

Varsinaisia teema-reissuja ovat tietysti olleet neljänä peräkkäisenä vuonna koetut Oktoberfestit sekä reilu pariviikkoinen Mosel- ja Rein-jokien varrella, jolloin siirryimme kylästä toiseen jokilaivojen kyydissä tai bussilla. Lisäksi pyöräilimme jokivarressa sekä vaelsimme viinirinteillä.

Mosel

Cochem ja linnansa

Moselin jokilaiva odottaa aamuisia matkalaisia


Mosel- ja Rein-joen varsilla on linnoja enemmän kuin ehtii laskea. Jotkut niistä kunnostettuja ja ylläpidettyjä, mutta useista on jäljellä vain raunioita. Tässä Burg Eltz, jonne seikkailimme Cochemista pyörällä ja patikoiden. Tämä linna on hyvin säilynyt syrjäisen sijaintinsa ansiosta.

Reinin virta on vuolas ja sen varrella oli enempi turisteja ainakin kesällä 2007

Bernkastel on ehkä Moselin pittoreskein kylä. Vanhimmat talot jopa ovat jopa 1400-luvulta. Tulvat ovat nousseet kymmeniä kertoja rakennusten alakerroksiin ja silti tämäkin kaupungintalo näyttää aika upealta.



Tämä Bacharachin talo on esimerkki siitä, kuinka vanhaa vaalitaan Saksassa

Koblenz ja Deutsches Eck, jossa Mosel (oikealla) ja Rein kohtaavat.

Yleensä olemme Saksassa tulleet toimeen mainiosti englannin kielellä. Toki saksan sanastokin on jonkin verran vahvistunut ja ruokalistat aukenevat jo melko hyvin, jos niitä ei ole kirjoitettu baijerin murteella. Moselin kylissä oli ihan pakko turvautua äläskelpoiseen saksaan. Siinä auttoi työnjako, jossa K selitti asiamme saksaksi ja Jane kuunteli mitä meille vastattiin. (Vaikkei saksaa osannutkaan!).

Frankfurtin pilvenpiirtäjät

Düsseldorfin Rhein-turm

Jos pitäisi valita lempikohde tai -alue, päädymme ilman muuta Baijeriin. Useimmin olemme vierailleet Münchenissä, mutta myös Nürnberg oli viehättävä joulumarkkinoiden aikaan.

Hampurin raatihuone. Hampurissa saksalaisuus läheni skandinaavisuutta.


Raatihuoneen edessä Münchenissä


Neuschwansteinin linna Füssenissä, Baijerissa.


Dresden on upeasti entisöity. Hienot palatsit ja taidemuseot sekä vaikuttava Frauenkirche. Leppoisa jokiranta ja terassit. Kannattaa käydä!


Berliinin holokaustimuistomerkki kesällä 2008


Mittenwald on Saksan eteläisin kaupunki ja se sijaitsee Karwendel-vuoriston kupeessa.
Aivan Itävallan rajan ja Seefeldin kaupungin läheisyydessä.

Kop khun kaa

Eli "Kiitos". Ei tosin olla varmoja kirjoitetaanko se juuri noin, mutta tuolta se kuulostaa. Reissu on sitten siinä ja huomenna kotiin. Ei mieli mettä keitä. Hyvin on mennyt ja mukavaa on ollut ja alla pieniä kuvaotoksia vielä parilta viimeiseltä päivältä.

Ne loppuu nyt vähäksi aikaa nämä ruoka-annoskuvat.
Kumpikin on kerran onnistunut puraisemaan tuoretta chiliä ja suu on ollut laakista raikas!


Tämän kuvan myötä lähtee terveiset Valkeakoskelle Merjalle ja Jukalle!

Khao Lakin kyläraittia.
Päiväkuvien puuttuminen selittyy sillä, että kylällä on päivällä tajuttoman kuuma.

Hetken päästä meidän jäljet rantahiekasta on poissa

Näin

Seuraava tiedossa oleva reissu on sitten kesän alppireissu ja se on taas täysin eri maata kuin tämä lomailureissu. Kiva jos olet jaksanut katsella valokuvia ruoka-annoksistamme!

Kuumat markkinat

Nousuvesi tyrskyää kallioihin, jotka laskuveden aikana ovat täysin näkyvissä
ja veden ollessa korkeimmillaan näkyy vain pieni kallion huippu

Lauantaina oli tavalliseen tapaan ohjelmassamme aamuinen kuntosalirupeama, rantakävelyä ja lekottelua. Eli siis peruskaavaa noudatetaan.

Lounaaksi mm. herkullisia kevätkääryleitä


Mustat pilvet ohittivat meidät ja näkyvät satavan vasta meren päällä

Oman mausteensa päivään antoi kolme kertaa viikossa järjestettävät Bang Niangin markkinat. Sinne on matkaa kolmisen kilometriä ja ajattelimme säilyvämme freesinä ja vähähikisinä kun kävelyn sijasta hyppäsimme lavataksiin.

Monenlaista markkinaväkeä

Toive oli turha. Markkina-aika on myöhään iltapäivällä kolmisen tuntia ennen auringonlaskua ja saapuessamme torille aurinko paistoi ihan täyttä päätä kentälle. Helpotusta eivät antaneet kojujen katoksetkaan, sillä niissäkin ilma seisoi. Turha kuvitella, että enää olisimme olleet raikkaita ja että vaatteiden sovittaminen olisi ollut mukavaa.

Täällä oli KUUMA!

K ainakin vuodatti tuskan hikeä, mutta kesti urhoollisesti ja sai jopa tingatuksi pari urheilupaitaakin itselleen. Maistelimme halpoja ruoka-annoksia ja tätä kirjoittaessani reilu puoli vuorokautta myöhemmin vatsat ovat edelleen kunnossa.

Ja varsinkin pikkunälkään riitti valittavaa. Mitäkähän nämäkin lienevät.
Vain banaaninlehti on tunnistettavissa


Tästä keitettyä maissia ja ööh... jotain muuta tiskiltä


Nämä ovat ainakin ennen olleet mereneläviä
ja saaneet sittemmin friteerauksen päälleen.
Alle 50 sentillä pääsee rapujen syöjäksi.
Takana oleva herra on nauttinut ehkä pari annosta liikaa.


Jotain helpotusta janoonkin löytyi

Kalajuttuja

Mikäkö se muka on se semmonen shake?

Täällä ei ole ehtinyt viime päivinä tapahtua suuria. On yritettty nauttia elämästä eikä ole tarvinnut kärsiä nälkää, janoa eikä etenkään vilua. Kuumaa on edelleen.

Siitä sitä lähdettiin. Veneen suurta luottamusta herättävä komentosilta on muuten valmistettu Turussa Masa Yardsin telakalla ja täysin identtinen Karibialle tehtyjen loistoristelijoiden kanssa.

Merkittävin tapahtuma oli K:n kalareissu keskiviikkona muutaman kaverinsa kanssa, jotka olivat täällä sattumalta perheineen. Vähän aamulla arvelutti reissulle lähdettäessä, kun istuttiin satamassa pitkähäntäveneessä hietikossa ja odoteltiin, että koska tulee nousuvesi ja päästään liikkeelle? Porukkaan oli kuitenkin sattunut osa sen verran raavaita miehiä, että revittiin vene nahkoineen vesille ja päästiin matkaan. Sehän on älyttömän kevyt tuo ikänsä merivedessä lillunut iso puuvene. Ultrakevyt.

Isommat syötit, isommat saaliit.
Onneksi ei tärpännyt näihin syötteihin.

Siitä se kuitenkin kirkastui ja todella mukava päivä siitä muodostui. Aurinko paistoi, kyyti oli luotettavaa ja turvallista ja saatiin saalistakin. Välillä vedettiin uistinta ja välillä kippari sammutti koneet ja ajelehdittiin merellä täydessä hiljaisuudessa ja narrattiin thaimaalaisia kaloja jollakin pohjaonkisysteemillä. Kaikkiaan taidettiin saada ehkä 20-30 kalaa, joista suurin oli AINAKIN 4,5 kiloinen makrilli.

Porukan nuorin väsytti makrillia menestyksellä. Oli aika hienon näköistä.
Kirkkaan turkoosia vettä ja hopeakylkeä vaan vilahteli pitkän aikaa.

Se on sitten siinä. Makrilli, paino reilut 5 kiloa.

Seuraava levähdyspaikka peltipurkissa Siwan hyllyllä.

Reissuun lähdettiin aamulla ja kippari heitti meidät täysin valtamerikelpoisella aluksellaan hotellin rantaan iltapäivällä neljän aikaan, joten täysi päivä tehtiin töitä iltaruoan eteen. Paikallinen ravintoloitsija oli luvannut valmistaa mahdollisen saaliin illalliseksi, mutta sen verran kova päivä oli jo takana, että kukaan ei enää jaksanut lähteä kantamaan melkein 6 kilon painoista makrillia aivan pirun helteisen Khao Lakin kylän läpi ravintolaan valmistettavaksi. Kipparihan se sitten kuitenkin otti mielellään makrillimme ja 30-40 pienempää kalaa. Kiva päivä!

Amatöörit ne kalastaa rannasta verkoilla


Eilen vätkyteltiin rantaa pitkin rantaravintolaan syömään ja ihailtiin auringonlaskua

Sinne se sitten lumpsahti


Ja mm. tuollaista herkkua sitten syötiin lämpimässä tropiikin illassa rannalla

Hotellimme lähellä Nature Barin rastatukka on tarjonnut meille
aina vielä iltadrinksut ja soitellut letkeää reggaeta.

Aamulla kuitenkin ranta taas kutsuu

No tuommonen se on se shake.
Kuntosalin ja kävelylenkin jälkeen maistui tällä kertaa 2x MangoShake.