Stubaier Höhenweg

 Stubaitalin päädyssä sunnuntaina

Sunnuntaina kävimme kulkemassa vaihteeksi kahdestaan pätkän Stubaier Höhenwegiä Dresdnerhütten ja Sulzenauhütten välillä. Olemme tehneet saman reitin toisin päin neljä vuotta sitten, mutta huomattavasti huonommassa säässä kuin tällä kertaa. Reitti on luokiteltu mustaksi eli vaikeaksi, mutta muistimme sen vaikeammaksi ja hurjemmaksi kuin se sitten olikaan. Ilmeisesti on niin, että kokemuksen myötä tiukan näköiset paikat eivät tunnu enää  niin pelottavilta. Kahdeksan kesän siedätyshoito on ehkä auttanut jotain.

 Dresdnerhütte

Vaeltaja arvostaa näitä Stubaitalin bussiyhteyksiä, jotka kulkevat puolen tunnin välein aina Innsbruckista laakson päätyyn Mutterbergalmille ja päinvastoin. Ostimme viikon bussilipun, jolla pääsee rajattomasti ajelemaan kylämme ja laakson päädyn väliä. Se maksoi 17,60€ ja todella haukkui hintansa. Yhdensuuntainen matka nimittäin maksaa samalle välille 4,40€/hlö. 

Sunnuntaina siis ajelimme laakson päätyyn, ohitimme hissiaseman ja lähdimme sen kupeesta nousemaan polkua pitkin ensimmäisen väliaseman tasalle. Polku oli helppo ja ihan nättiä maisemaa, jos yläpuolella kulkevien hissien varjot jätti huomioimatta.

 Miksiköhän emme tykkää patikoida laskettelualueilla?

Tuon ensimmäisen nousun jälkeen kolahti alppinummien sijasta näkymiin ruma näkymä. Entisestäänkin karut hissien vallitsemat maisemat oli myllätty vielä uuden hissiterminaalin rakennustöillä. Tämä haluttiin ohittaa vauhdilla, joten kiiruhdimme kohti Peiljochiin menevää polkua.

 Itse reitti ja maisemat eivät alkuosiltaan olleet lomamme kauniimpia kokonaisuutena, mutta aiemmalla kerralla näkemättä jääneet maisemat houkuttelivat. Päästyämme jochille ja hissihässäkän jäätyä taakse alkoi upeat näkymät! Varsinkin kun päivä oli taas aurinkoinen ja kaunis. Wunderschön!

Peiljochilla reitti kulkee kapealla harjanteella

 Neljä vuotta sitten tämä kivikko oli lumen peittämä

 Peiljochilta on mukavat maisemat

 Blaue Lacke

Lampaat olivat menneet juomaan porukalla

 Sulzenauhütte

Ihan vaivihkaa on myös lomamme viimeinen viikko päässyt pyörähtämään käyntiin. Onneksi tänne on luvattu edelleen kaunista ja lämmintä kesäsäätä, joten muutamia patikkareissuja on vielä edessä.

 Hurjapäät, joita arvosteli laskeutumispaikalla...

..erittäin asiantunteva raati!

Maanantaina pyörimme Tirolin urheilukaupoissa ja K:n ostoskoriin jäi tällaiset.

 Patikointiharrastus jatkunee siis tulevinakin vuosina.

Aurinkoinen etappi Stubaier Höhenwegillä

Grünaun jäätikkö heijastuu pieneen järveen Sulzenauhütten lähellä.

Reittimme: bussipysäkki "Nürnberger Hütte" (1400m)- Nürnberger Hütte (2297m)-
Niederl (2630m)- Sulzenauhütte (2196m)-bussipysäkki (1600m). Kävelyaika 6h

Viimeisen alppiviikkomme kunniaksi säiden herra on suosiollisesti päättänyt jättää muutamaksi päiväksi sadepisarat pois sääkartasta. Toiveet olivat siis tänä aamuna aika korkealla. Saataisiin ehkä aurinkoisia vuorinäkymiä. Mutta ensimmäinen vilkaisu ikkunasta aamuvarhaisella tuotti pettymyksen.

Nyt on usko koetuksella. Tuohon pilveenkö pitäisi lähteä korkealle reitille.
Aamunäkymä sai parvekemeteorologit mietteliääksi.

Olimme säästelleet tämän päivän reittiä hyvän sään varalle. Tarkoituksenamme oli kulkea yksi etappi Stubaier Höhenwegillä Nürnberg Hütteltä kohti Sulzenauhütteä. Päätimme lähteä ainakin ensimmäiselle osuudelle Nürnbergerhüttelle ja katsoa, miten pilvet liikkuvat. Jospa aurinko voittaisi aamupilvet.

Nürnberger Hütte on pilvien sisällä. Vesiputouksen oikealla puolella

Vaellusreitti Nürnberger Hüttelle on varsin mukavaa käveltävää. Alkunousun jälkeen pääsee laajalle tasangolle, jonka reunoilla kohoavat kraatterin reunat. Näkymä muistuttaa paljon sekä Regensburger Hütten että Sulzenauhütten lähestymistä. Monet vesiputoukset kohisevat rinteiltä alas ja oletimme kohteemmekin olevan suurimman putouksen vieressä. Sitä vain ei näkynyt, sillä pilvet roikkuivat alhaalla. Tasangon ja lehmähakojen jälkeen polku lähtee nousemaan tiheinä sik-sakkeina 600m ylöspäin.

Keski-Euroopan lomakuukausi on alkanut. Uutiset kertovat ruuhkista autobahneilla.
Näkyy niitä kehittyvän tänne alppipolkujenkin sik-sakkeihin.

Hüttelle saavuimme sankassa pilvessä ja päätimme ottaa aikalisän. Tankkasimme paistettuja munia ja pekonia sekä parit nakit. Ruokailuhuoneen ikkunasta vahtasimme silmä tarkkana pilvien liikkeitä. Yksi vaellus höhenwegillä oli tehty arktisissa oloissa, nyt emme lähtisi jos pilvet peittävät kaiken näkyvyyden.

Hüttelle tullessa saatiin olla pilvessä

Nürnberger Hütte 2297m

Tunnin lepotauon jälkeen pilvisyys oli sen verran hälvennyt, että päätimme lähteä etapille. Aika-arvio reitin kestoksi kohti Sulzenauhüttea oli kolme tuntia. Reittimerkintä oli musta eli 'vaikea'. Matkalla oli tiedossa jyrkkiä ja kapeita paikkoja, mutta uskoimme selviävämme niistä.

Nürnberger Hütte näkyy jo aurinkoisemmassa säässä.
Pilvet ovat kaikonneet.

Nousimme 550 metriä ja saavutimme tämän päivän korkeimman kohdan Niederln 2630m. Sinne noustessa sai käyttää nelivetoa, mutta varsin turvalliselta meno kuitenkin tuntui. Korkeimmalta kohdalta näki hienosti kahteen laaksoon.

Niederlin 2630m kohdalta itään

Ja sitten länteen. Grünaun jäätikköjärvi on Stubain Alppien suurin
vuoristojärvi. Jäätikkö on vielä 15 vuotta sitten ulottunut järveen asti.
Tänä kesänä jäätikkö ei liene sulanut, sillä olemme kokeneet
Tirolin kylmimmän kesän 30 vuoteen.

Laskeutuminen alkaa. K katsoo tarkkaan monon sijat.
Siedätyshoitoa korkeanpaikankammoiselle.

Älä huolehdi, äiti. Hyvin täällä selvitään!

Eihän tuo nyt niin pahalta näin alhaalta katsottuna vaikuta.

Alastulo alkoi jyrkällä vaijeriosuudella, joka vaikutti ylhäältä päin katsottuna pahemmalta kuin itse asiassa olikaan. Tulimme jyrkän osuuden alas tyylikkäästi ja loppumatka kohti Sulzenauhüttea olikin kuin tasamaata, vaikka laskeutumismetrejä siinäkin tuli 650m. Opaste arvioi kulkuajaksi kolme tuntia, mutta selvisimme reitistä parissa tunnissa vaikka maisemiakin tuli ihailtua muutama tovi auringon niin mukavasti lämmittäessä.

Tässä kuvassa ei ole käytetty keinotekoisia väriaineita.
Ei ollut talvisista olosuhteista tietoakaan tällä kertaa.

Saapuminen Sulzenauhüttelle auringonpaisteessa oli iloista tallustelua.
Reissua takana viitisen tuntia ja vielä pari tuntia jäljellä.

Hüttellä nautimme virvokkeet ja lähdimme kohti Sulzenaun laaksoa ja bussipysäkkiä. Tämän päivän kävelyt kestivät reilut kuusi tuntia. Tauot ja pilvien ihmettelyyn kulunut aika lasketaan siihen päälle.

Sulzenauhüttellä(2196m) oli rento meininki

Sulzenaualm alapuolella.
Tästä lähdettiin kohti bussipysäkkiä.

Stubaier Höhenwegillä

Aurinko perhana!
Hauska tavata vanha tuttu!

Blogissamme on kesän aikana tainnut olla kuva tai pari, jossa Alpit esiintyvät kauneimmillaan. On sinitaivasta, auringon paistetta, upeita vuoria, alppiniittyjä loistavine kukkineen ja vaeltajia t-paidoissaan ja shortseissaan. Ihan katalogimaisemia. Nyt tulee tyystin erilaista. Täällä on satanut pari viime päivää ja muutenkin ollut todella kylmä. Siis TODELLA KYLMÄ. Aamulla varhain ja iltaisin ei ole ollut montaa lämpöastetta ja päivälläkään lämpötila ei ole noussut juuri yli kymmenen. Kahden sadepäivän aikana patikointikuume oli noussut kuitenkin sellaisiin lukemiin, että tänä aamuna lähdettiin reissuun vaikka tiedettiin kohtaavamme ehkä lumiset olosuhteet. Toisaalta tänään oli luvattu poutaa ja sikäli oli mukavampi lähteä vuorille.

Ei täällä säätä auta murehtia tai muuttuu tällaiseksi.

Stubaitalia ympäröivillä vuorilla kulkee Stubaier Höhenweg. Olemme aiemmin kertoneet, että sen varrella sijaitsevilla hütteillä majoittuvat ne todelliset vaeltajalegendat, jotka kulkevat päivästä toiseen korkealla. Höhenweg on suosittu reitti, johon kuuluu kahdeksan hütteä ja näiden väliä voi kulkea päiväpatikkoina ja yöpyä aina seuraavalla hüttellä. Pari reittiä on lyhyempää, mutta useimmat kestävät oikeasti koko päivän eikä ole mahdollista nousta tai laskeutua alas laaksoon itse reitin lisäksi.

Olimme ennen tätä aamua tehneet päiväpatikoita viidelle näistä hütteistä. Tänään suuntasimme aamubussilla kohti Stubaitalin pohjukkaa ja Sulzenau Hütteä. Nimikkopysäkiltä nousimme ensin Sulzenaualmille ja sen jälkeen itse hüttelle puolessatoista tunnissa. Nipistimme opasteen antamasta aika-arviosta puoli tuntia. Mukavaa ja tosi loivaa nousua, koska nousumetrejä kertyi vain vajaat 600.

Saman tyyppinen alm kuin Regensburger Hüttelle kiivetessä,
mutta pienempi ja vielä kauniimpi.
Sulzenau Hütte kraatterin yläreunassa.

Tuolta tulimme

Sulzenau Hüttellä pidimme palaveria ja päätimme lähteä yrittämään yhtä Höhenwegin päiväetappia eli kohteestamme Dresdner Hüttelle, koska emme olleet vielä kulkeneet yhtään legendojen päiväreittiä. Tahtoo legendaksi. Opaste arvioi kulkuajaksi kolme tuntia ja reitti oli merkitty mustaksi eli vaikeaksi (schwierig). Lisäkyltti kertoi, että "nur für Geübte", vain edistyneille. Vähän arvelutti sään ja lumen vuoksi, mutta K jutteli yhden isännän kanssa, joka tuli ko. reitiltä ja totesi, että "people do that". Eli Auf geht's!

Ihmettelimme hiukan, että miten tuohon matkaan voi tuhlata kolme tuntia,
mutta sekin selvisi reitin aikana.

Ihan ihmisten kuljettava reitti se kuitenkin oli vaikkakin erittäin kivinen ja liukas lumen vuoksi. Pilvet makasivat todella alhaalla eikä tarvinnut pysähtyä kiikaroimaan mitään. Muutamassa kohdassa polku oli niin kapea, että se oli varmistettu vaijereilla ja olipa yhdessä kohdassa kiveen hakattu metalliset askelhyllyt, joiden alapuolella oli piiiitkä pudotus. Janella oli erityistä jännitystä, kun hänen vaelluskenkänsä pohjat ovat täällä kuluneet ihan tasaisiksi, mutta uudet on jo hankittu Innsbruckista ja ne ovat vielä sisäänajovaiheessa.

Tuossa ei mahtunut tanssimaan Zillertalin polkkaa
kolme askelta sivulle ja pari pyörähdystä

Kaikenlaista näillä reiteillä näkee ja olemme yrittäneet varautua lähes kaikkeen. Synnytykseen Stubaier Höhenwegillä emme kuitenkaan olleet varautuneet. No, emme me ihan itse synnytyksessä olleet mukana, mutta varmuudella voi sanoa, että emme montaa minuuttia myöhästyneet.

Vastasyntynyt karitsa ja emo, joka nuoli jälkikasvuaan puhtaaksi verestä
ja yritti houkutella tätä ensimmäiseen ruokailuun.
Emokin valui vielä verta.

Sieltä sitä vielä tullaan vanhoilla lipsuvilla kengillä.
Pipo ei muuten ollut yhtään liikaa.

K asettaa Jaaskarien kiven yhden steinmandlin päälle.
Kivien määrästä päätellen emme ole ensimmäisiä tällä reitillä.
Huomasit varmaan, että oranssi hikipyyhe on vaihtunut siniseen reissun aikana.

Tervetuloa heinäkuiseen Itävaltaan!
Reitin korkein kohta Peiljoch 2676 metrissä.

Ennen laskeutumista mentiin vielä aika kapealle harjanteelle

Niin sekin matka taittui ja pääsimme Dresdner Hüttelle parissa tunnissa. Opaste arvioi kulkuajaksi kolme tuntia. Oli kiva fiilis vaikka ei juuri mitään muuta kuin lunta ja pilviä nähtykään. Hyvä liikuntasuoritus tuli tehtyä lumisilla vuorilla. Tällä kertaa katalogikuvat jäivät odottamaan tulevia reissuja, mutta ehkäpä niitäkin vielä tulee. Nousumetrejä meille tuli tänään reilut 1100 ja laskua vähän vähemmän. Sulzenau Hütte-nimiseltä bussipysäkiltä ehdimme kohteeseemme Dresdner Hüttelle tasan neljässä tunnissa. Sieltä laskeuduimme vielä alas laaksoon noin 600m ja palasimme bussilla Neustiftiin tyytyväisinä. Olimme olleet todellisten vaeltajalegendojen reitillä onnistuneesti. Sen vuoksi palkitsimme itsemme tuhdilla vaeltajan lounaalla Dresdner Hüttellä.

Hütte näkyy jo!

Bauernschmaus. Jos menussa annoksen kohdalla mainitaan sana "Bauern"
niin varmuudella et saa mitään kikkailuruokaa.
Speckknödel, bratwurstia, pari pihviä ja hapankaalia.

Tänään muuten oli alhaalla Mutterbergalmin bussipysäkillä patikan päättyessä kuusi lämpöastetta. Ylhäällä Top of Tirolin näköalatasanteella oli pakkasta.

Hütte näkyy jo lähempänä!
Vai näkyykö?