Stubaier Höhenweg

 Stubaitalin päädyssä sunnuntaina

Sunnuntaina kävimme kulkemassa vaihteeksi kahdestaan pätkän Stubaier Höhenwegiä Dresdnerhütten ja Sulzenauhütten välillä. Olemme tehneet saman reitin toisin päin neljä vuotta sitten, mutta huomattavasti huonommassa säässä kuin tällä kertaa. Reitti on luokiteltu mustaksi eli vaikeaksi, mutta muistimme sen vaikeammaksi ja hurjemmaksi kuin se sitten olikaan. Ilmeisesti on niin, että kokemuksen myötä tiukan näköiset paikat eivät tunnu enää  niin pelottavilta. Kahdeksan kesän siedätyshoito on ehkä auttanut jotain.

 Dresdnerhütte

Vaeltaja arvostaa näitä Stubaitalin bussiyhteyksiä, jotka kulkevat puolen tunnin välein aina Innsbruckista laakson päätyyn Mutterbergalmille ja päinvastoin. Ostimme viikon bussilipun, jolla pääsee rajattomasti ajelemaan kylämme ja laakson päädyn väliä. Se maksoi 17,60€ ja todella haukkui hintansa. Yhdensuuntainen matka nimittäin maksaa samalle välille 4,40€/hlö. 

Sunnuntaina siis ajelimme laakson päätyyn, ohitimme hissiaseman ja lähdimme sen kupeesta nousemaan polkua pitkin ensimmäisen väliaseman tasalle. Polku oli helppo ja ihan nättiä maisemaa, jos yläpuolella kulkevien hissien varjot jätti huomioimatta.

 Miksiköhän emme tykkää patikoida laskettelualueilla?

Tuon ensimmäisen nousun jälkeen kolahti alppinummien sijasta näkymiin ruma näkymä. Entisestäänkin karut hissien vallitsemat maisemat oli myllätty vielä uuden hissiterminaalin rakennustöillä. Tämä haluttiin ohittaa vauhdilla, joten kiiruhdimme kohti Peiljochiin menevää polkua.

 Itse reitti ja maisemat eivät alkuosiltaan olleet lomamme kauniimpia kokonaisuutena, mutta aiemmalla kerralla näkemättä jääneet maisemat houkuttelivat. Päästyämme jochille ja hissihässäkän jäätyä taakse alkoi upeat näkymät! Varsinkin kun päivä oli taas aurinkoinen ja kaunis. Wunderschön!

Peiljochilla reitti kulkee kapealla harjanteella

 Neljä vuotta sitten tämä kivikko oli lumen peittämä

 Peiljochilta on mukavat maisemat

 Blaue Lacke

Lampaat olivat menneet juomaan porukalla

 Sulzenauhütte

Ihan vaivihkaa on myös lomamme viimeinen viikko päässyt pyörähtämään käyntiin. Onneksi tänne on luvattu edelleen kaunista ja lämmintä kesäsäätä, joten muutamia patikkareissuja on vielä edessä.

 Hurjapäät, joita arvosteli laskeutumispaikalla...

..erittäin asiantunteva raati!

Maanantaina pyörimme Tirolin urheilukaupoissa ja K:n ostoskoriin jäi tällaiset.

 Patikointiharrastus jatkunee siis tulevinakin vuosina.

Stubaitalissa

 Kohtuullisen mukavaa olla Stubaitalissa

Lauantaina ajelimme lempimaahamme "Saksa-Itävaltaan", kuten mäkikotkamme Matti aluetta luonnehti. Tällä kertaa majoituimme Itävallan puolelle Stubaitalin laaksoon Neustiftin kylään. Stubaital ja Neustift ovat meille tuttuja vuodelta 2011, jolloin vietimme täällä kuukauden. Ehkä viihdyimme, kun päätimme nyt palata verestämään patikkamuistoja tulevan parin viikon ajaksi.

 Apartments Nadine tarjoaa myös mukavan parvekkeen

Vuonna 2011 kohdallemme osui Tirolin kylmin kesä 50 vuoteen. Tällä kertaa pari eka päivää on mennyt ihan eri merkeissä ja alppialueetkin ovat saaneet osansa Keski-Euroopan helleaallosta. Jatkossa homma kuitenkin ilmeisesti vähän rauhoittuu, iltapäiväukkoset ja sadekuurot yleistyvät ja sää muuttuu pari askelta normaalimpaan suuntaan, mutta sään yleiskuva näyttää yhä hyvältä.

Sunnuntaina patikoimme Stubaier Höhenwegiin kuuluvan pätkän Sulzenauhütte-Nürnbergerhütte. Olemme aiemmin tehneet saman reitin toisin päin. Nousu Sulzenauhüttelle on helppo ja itse Sulzenaun tasankoniitty on kaunis. Siitä eteenpäin kohti Nürnbergerhütteä reitti muuttuu mustaksi eli vaativaksi. Kapusimme yli Niederlin solan, jossa sai taas pistää sauvat repun henkseleihin, että kädet vapautuivat vaijereihin.

 Grunausee

Jyrkkää, mutta neljä vuotta sitten pelotti enemmän

Reitti on merkitty mustaksi (vaativaksi) varmaankin Niederlin (2629m)  ylityksen vuoksi. Siinä tulee jyrkässä rinteessä pienen matkaan aika kapeata polkua, joka on varmistettu vaijereilla molemmin puolin solan huippua. Muistelimme, että neljä vuotta sitten pidimme kohtaa paljon pelottavampana kuin tänään, joten ehkä kokemus auttaa tässäkin harrastuksessa.

 

 Solan ylitys on vaijerein varmistettu, mutta kannattaa pysähtyä ihastelemaan maisemia

Maistuisiko lounas Nürnbergerhütten terassilla? Maistui.

Ensimmäisen Stubain patikkamme pituudeksi tuli reilut 14 km, nousumetrejä 1200m ja laskumetrejä 1300m, kun palasimme eri paikkaan mistä lähdimme. Mukava olla taas Itävallassa!

Almille huilaamaan. Almit ovat vaeltajan keitaita ja Itävallassa

 ne eivät ole väsyneen patikoitsijan näköharhoja.

Aurinkoinen etappi Stubaier Höhenwegillä

Grünaun jäätikkö heijastuu pieneen järveen Sulzenauhütten lähellä.

Reittimme: bussipysäkki "Nürnberger Hütte" (1400m)- Nürnberger Hütte (2297m)-
Niederl (2630m)- Sulzenauhütte (2196m)-bussipysäkki (1600m). Kävelyaika 6h

Viimeisen alppiviikkomme kunniaksi säiden herra on suosiollisesti päättänyt jättää muutamaksi päiväksi sadepisarat pois sääkartasta. Toiveet olivat siis tänä aamuna aika korkealla. Saataisiin ehkä aurinkoisia vuorinäkymiä. Mutta ensimmäinen vilkaisu ikkunasta aamuvarhaisella tuotti pettymyksen.

Nyt on usko koetuksella. Tuohon pilveenkö pitäisi lähteä korkealle reitille.
Aamunäkymä sai parvekemeteorologit mietteliääksi.

Olimme säästelleet tämän päivän reittiä hyvän sään varalle. Tarkoituksenamme oli kulkea yksi etappi Stubaier Höhenwegillä Nürnberg Hütteltä kohti Sulzenauhütteä. Päätimme lähteä ainakin ensimmäiselle osuudelle Nürnbergerhüttelle ja katsoa, miten pilvet liikkuvat. Jospa aurinko voittaisi aamupilvet.

Nürnberger Hütte on pilvien sisällä. Vesiputouksen oikealla puolella

Vaellusreitti Nürnberger Hüttelle on varsin mukavaa käveltävää. Alkunousun jälkeen pääsee laajalle tasangolle, jonka reunoilla kohoavat kraatterin reunat. Näkymä muistuttaa paljon sekä Regensburger Hütten että Sulzenauhütten lähestymistä. Monet vesiputoukset kohisevat rinteiltä alas ja oletimme kohteemmekin olevan suurimman putouksen vieressä. Sitä vain ei näkynyt, sillä pilvet roikkuivat alhaalla. Tasangon ja lehmähakojen jälkeen polku lähtee nousemaan tiheinä sik-sakkeina 600m ylöspäin.

Keski-Euroopan lomakuukausi on alkanut. Uutiset kertovat ruuhkista autobahneilla.
Näkyy niitä kehittyvän tänne alppipolkujenkin sik-sakkeihin.

Hüttelle saavuimme sankassa pilvessä ja päätimme ottaa aikalisän. Tankkasimme paistettuja munia ja pekonia sekä parit nakit. Ruokailuhuoneen ikkunasta vahtasimme silmä tarkkana pilvien liikkeitä. Yksi vaellus höhenwegillä oli tehty arktisissa oloissa, nyt emme lähtisi jos pilvet peittävät kaiken näkyvyyden.

Hüttelle tullessa saatiin olla pilvessä

Nürnberger Hütte 2297m

Tunnin lepotauon jälkeen pilvisyys oli sen verran hälvennyt, että päätimme lähteä etapille. Aika-arvio reitin kestoksi kohti Sulzenauhüttea oli kolme tuntia. Reittimerkintä oli musta eli 'vaikea'. Matkalla oli tiedossa jyrkkiä ja kapeita paikkoja, mutta uskoimme selviävämme niistä.

Nürnberger Hütte näkyy jo aurinkoisemmassa säässä.
Pilvet ovat kaikonneet.

Nousimme 550 metriä ja saavutimme tämän päivän korkeimman kohdan Niederln 2630m. Sinne noustessa sai käyttää nelivetoa, mutta varsin turvalliselta meno kuitenkin tuntui. Korkeimmalta kohdalta näki hienosti kahteen laaksoon.

Niederlin 2630m kohdalta itään

Ja sitten länteen. Grünaun jäätikköjärvi on Stubain Alppien suurin
vuoristojärvi. Jäätikkö on vielä 15 vuotta sitten ulottunut järveen asti.
Tänä kesänä jäätikkö ei liene sulanut, sillä olemme kokeneet
Tirolin kylmimmän kesän 30 vuoteen.

Laskeutuminen alkaa. K katsoo tarkkaan monon sijat.
Siedätyshoitoa korkeanpaikankammoiselle.

Älä huolehdi, äiti. Hyvin täällä selvitään!

Eihän tuo nyt niin pahalta näin alhaalta katsottuna vaikuta.

Alastulo alkoi jyrkällä vaijeriosuudella, joka vaikutti ylhäältä päin katsottuna pahemmalta kuin itse asiassa olikaan. Tulimme jyrkän osuuden alas tyylikkäästi ja loppumatka kohti Sulzenauhüttea olikin kuin tasamaata, vaikka laskeutumismetrejä siinäkin tuli 650m. Opaste arvioi kulkuajaksi kolme tuntia, mutta selvisimme reitistä parissa tunnissa vaikka maisemiakin tuli ihailtua muutama tovi auringon niin mukavasti lämmittäessä.

Tässä kuvassa ei ole käytetty keinotekoisia väriaineita.
Ei ollut talvisista olosuhteista tietoakaan tällä kertaa.

Saapuminen Sulzenauhüttelle auringonpaisteessa oli iloista tallustelua.
Reissua takana viitisen tuntia ja vielä pari tuntia jäljellä.

Hüttellä nautimme virvokkeet ja lähdimme kohti Sulzenaun laaksoa ja bussipysäkkiä. Tämän päivän kävelyt kestivät reilut kuusi tuntia. Tauot ja pilvien ihmettelyyn kulunut aika lasketaan siihen päälle.

Sulzenauhüttellä(2196m) oli rento meininki

Sulzenaualm alapuolella.
Tästä lähdettiin kohti bussipysäkkiä.