New York, King of the Hill

Toinen lomamme New Yorkiin on ainakin suunnitelmissamme monella tapaa helpompi kuin ensimmäinen. Nyt ei tarvitse käydä enää kaikkia pakollisia nähtävyyksiä ja voi vaikka keskittyä todellisen suurkaupungin tunnelmasta nauttimiseen. Hetkessä elämiseen.

 Frank Sinatra laulaa, että haluaisi olla täällä upeassa kaupungissa "King of the Hill."  Ja kyllähän täällä niitä paremman elämän hakijoita piisaa. Kaikki eivät päädy kukkulan kuninkaiksi.

Suurkaupungin tunnelmasta nauttimisessakin on kuitenkin puolensa. Täällä on aina ja joka paikassa ruuhkaa. Jos luulit, että Turussa Puistokadulla on iltapäivällä ruuhkaa niin taksimatka samana ajankohtana JFK:n lentokentältä Manhattanille voi avata silmäsi ainakin ruuhkan suhteen. Jos automatka Lidlistä kotiin kestää 5 min niin isossa mittakaavassa se ei ole kovin paha ruuhka.

Battery Park, Manhanttanin eteläkärjessä.

 

Taksi JFK:ltä Manhattanille maksaa kiinteän 62 dollaria ja se ei tässä joka tavalla korkean hintatason paikassa ole hirveän paha. Ainakin 8,5 tunnin lentomatkan jälkeen se voittaa metroissa matkustamisen.

Eipä kävelykään täällä miljoonakaupungin kadulla aina yhtä riemukulkua ole. Jalkakäytävillä on porukkaa sankoin joukoin. Paikalliset varmaan repivät hiuksiaan, kun turistit pysähtelevät kuvaamaan ja tutkimaan karttojaan. Seurueet (turistit) kävelevät liian leveällä ja muutenkin kadulla koko ajan joku kulkee tappituntumassa takanasi tai edessäsi. Liikennevalot palavat aina punaista jalankulkijoille ja kun vihreä vaihtuu niin joku hitura siihen astelee eteen pyörimään.

  Robert F Wagner Jr Park. Vastarannalla New Jersey .

Ensimmäinen ilta ja kokonainen päivä täällä on kulunut vähän matkasta ja aikaerosta toipumiseen, mutta suoritettu ollaan silti tietysti. Viime vuoden tapaan uni loppui eka yönä neljältä ja 06.00 olimme jo aamupalalla naapurikahvilassa tilaamassa munakkaita ja kahvia. Voiko päiväänsä enää enemmän amerikkalaisittain aloittaa?

 World Trade Center Memorial

Valitimmeko vähän alussa ruuhkaa? Siitä huolimatta New York on se maailman metropoli, joka on fiilikseltään meille tähän asti käymistämme paikoista numero 1. New York, kallis, ruuhkainen, meluisa ja liian suuri. Kukkulan kuningas puutteistaan huolimatta. Täällä jos missä riittää paikkoja, jotka todellakin ovat "tuttuja telkkarista". Ruuhkista huolimatta kaikki toimii ja porukka kiireestään huolimatta huomioi kanssaihmiset.

Täällä on hienoa olla katukahvilassa aamiaisella klo 06.00 paikallisten erkkien kanssa, tungeksia ruuhkassa tuhansien muiden kanssa, väistää samaan suuntaan vastaantulevia ihmisiä ja tehdä kaikkia niitä juttuja, jotka tekevät New Yorkista meidän silmissämme erikoisen. Omalla rosoisella tavallaan NYC on etenkin fiilikseltään hienoin kaupunkikohde missä olemme olleet. Ei me nyt tätä naama punaisena hehkuteta maailman ykköskohteeksi, mutta onhan New York aika cool. Onneksi on vielä lomaa jäljellä!

 Lopuksi avautuminen: Mikä (muutama voimasana) siinä on, että ihmisillä on niin pirunmoinen tarve ängetä kuvauttamaan itsensä jonkin jutun eteen, jota sadat muut haluaisi kuvata? Vaikka kuinka odotat niin aina siinä kohteen edessä pönöttää joku turisti peukku pystyssä. Parhaissa tilanteissa homma on mennyt tönimiseksi siitä kenen vuoro mennä pilaamaan ihmisten valokuvat. Charging Bullin olisimme voineet kuvata ihan itekseen, mutta ei mitään saumaa. Ugh, olen puhunut!