2.1.2011

Patikkavuosi 2011 avattu!



Ja tuosta lähdettiin laskeutumaan. Sinivihreä Välimeri,
huikeat näkymät Aurinkorannikkoa molempiin suuntiin.

Ei nyt ihan pollautettu itkua, mutta olipa upeat maisemat!

Ja millä tavalla! Ihan upealla vaelluksella täällä Aurinkorannikolla. Jos tämä on osviittana tuleville vaelluksille niin Jaaskareilla on tiedossa hienoja vaelluksia vuodelle 2011. Lähdettiin klo 9.30 bussilla Benalmadenaan ja siellä oli Jaaskarien ohjelmassa Pentti Korpelan vaellusoppaan reitti numero 26. Kyseinen reitti on Korpelan mukaan vaativa ja pituudeltaan 10,5 km ja nousua tulee 800 metriä ja laskua 700 metriä. Ja kyllä reitti olikin ihan vaativa vielä talviunessa oleville jaloille. Etenkin tosi jyrkkä laskeutuminen erittäin kivisellä polulla vaati kylmää päätä ja varmoja jalkoja, mutta niitähän täältä löytyy.

Tässä on jo polku löytynyt ja K katselee maisemia Torren suuntaan

Eipä ole aiemmin tullut mieleen, että gps-paikannin olisi tarpeen. Korpelan oppaassa nimittäin ei ole kunnon karttoja, joita ollaan totuttu käyttämään. Sen sijaan reitin selostus on paikoin pikkutarkkaa, mutta jos maastossa tilanne on muuttunut (esim. kyltti on kaatunut tai maalausta ei näy), ollaan ihmeissämme. Oppaassa on kyllä paikantamiseen tarvittavat koordinaatit, mutta meillä ei ole laitetta. Totean vain, että hyvä kartta olisi aivan välttämätön. Sellaista ei nyt tullut hankituksi, kun reitit tuntuivat oppaan perusteella olevan selkeät.


Korpelan Pentin reittiopas, J ja Torremolinos


Täällä on kiviset reitit.
Tänään olisi sään puolesta tarjennut shortseilla,
mutta piikikkäät kasvit vaatii pitkälahkeiset housut.



Jyrkkä louhikkorinne


Siellähän se Benalmadena taas häämöttää

Löydettiin kuitenkin polulle ja kuljettiin pitkin rotkolaakson reunaa, jossa toisella puolella oli jyrkkä pudotus. Nousimme korkeimmalle kohdalle 925m, josta saatiin huikeat panoraamat koko Costa del Solille ja näkymät aina Gibraltarille saakka. Laskeutuminen vuoren sivustaa oli hienoa maisemaa Mijasin ja Fuengirolan suuntaan.


Mijaksen kaunis kylä. Ollaan tehty täällä 2,5 vaellusta
ja se 0,5 tehtiin tuossa Mijaksen kylän takana olevalla vuorella.

J ja Fuengirola taustalla. On ollut sen verran kiire, että ei ole ehditty käydä Fuengirolassa, mutta näkihän sen tästäkin. Näkyi muuten Gibraltar ja Afrikkakin, mutta ei tainnut kuvaan tulla.


Onnistuneen patikan päätteeksi Jaaskarit aina palkitsevat itsensä.
Tällä kertaa hiljennyimme kuvassa keskellä näkyvässä valkoisessa Tiibetiläisessä temppelissä, joka sijaitsee Benalmadenassa.

Korpelan mukaan reitillä on Aurinkorannikon parhaimpia maisemapaikkoja ja täytyy todeta, että hän on varmasti oikeassa. Upea patikkareissu ja ilma suosi meitä viimeisen päälle. Näpättiin parit kuvat ja niitäpä tuossa ohessa. Yksi puute täällä on patikkareiteillä eli ne on huonosti merkittyjä. Ainakin nämä 2,5. K menee huomenna kunnantalolle myymään itsensä ensi talveksi tänne "maalitörppömieheksi" ja kävelee reitit läpi punakeltainen maalitörppö mukanaan ja sutii merkkejä kiviin. On sitä tässä maailmassa pirun paljon turhempiakin hommia.


Reissu päättyi kotipihallemme ja klubin terassille.
Ihmisten takana näkyvä alakerroksen asunto on lomakotimme.


Huomio vielä! Uutisia: Espanjan pössyttelijät ovat ihmeissään. Tupakointikielto ravintoloissa ja julkisissa tiloissa astui eilen voimaan. Täällä on kova homma poistaa noita kylttejä, joissa mainostetaan että tässä paikassa "saa polttaa".

Kuvavastaava valittelee, että ei ehtinyt rajata kuvia ja tehdä niitä vielä nautittavammaksi. On tämä bloggaustouhu täällä vähän hankalanpuoleista.

2 kommenttia:

Missis L. kirjoitti...

No minä jo oottelin joulun aikaan näitä teidän blogeja, mutta nytpä se selvis, että se ei espanjan poika ookkaan joka paikkaan asentanut langatonta lankaa vielä. Kiva oli taas lukea kertomuksia!

Just jossain telkkaohjelmassa näytettiin tuota Korpelan kirjaa, ja ajattelin siinä kohtaa, että varmaan teilläkin on ollut siellä vaellukset mielessä siellä Aurinkorannikolla.

Jaaskarit kirjoitti...

Tere taiteilija!
Kiitos eilisestä upeasta elämyksestä teatterissa. Thaimaan matkaa pukkaa helmikuulla, joten sieltäkin saattaa tulla jotain mainintoja. Näkkyypähän, sanoin Kummun Kalle Päätalon Iijoki-kirjoissa.