Patikkavuosi 2011 avattu!

Ja tuosta lähdettiin laskeutumaan. Sinivihreä Välimeri,
huikeat näkymät Aurinkorannikkoa molempiin suuntiin.
Ei nyt ihan pollautettu itkua, mutta olipa upeat maisemat!

Ja millä tavalla! Ihan upealla vaelluksella täällä Aurinkorannikolla. Jos tämä on osviittana tuleville vaelluksille niin Jaaskareilla on tiedossa hienoja vaelluksia vuodelle 2011. Lähdettiin klo 9.30 bussilla Benalmadenaan ja siellä oli Jaaskarien ohjelmassa Pentti Korpelan vaellusoppaan reitti numero 26. Kyseinen reitti on Korpelan mukaan vaativa ja pituudeltaan 10,5 km ja nousua tulee 800 metriä ja laskua 700 metriä. Ja kyllä reitti olikin ihan vaativa vielä talviunessa oleville jaloille. Etenkin tosi jyrkkä laskeutuminen erittäin kivisellä polulla vaati kylmää päätä ja varmoja jalkoja, mutta niitähän täältä löytyy.

Tässä on jo polku löytynyt ja K katselee maisemia Torren suuntaan

Eipä ole aiemmin tullut mieleen, että gps-paikannin olisi tarpeen. Korpelan oppaassa nimittäin ei ole kunnon karttoja, joita ollaan totuttu käyttämään. Sen sijaan reitin selostus on paikoin pikkutarkkaa, mutta jos maastossa tilanne on muuttunut (esim. kyltti on kaatunut tai maalausta ei näy), ollaan ihmeissämme. Oppaassa on kyllä paikantamiseen tarvittavat koordinaatit, mutta meillä ei ole laitetta. Totean vain, että hyvä kartta olisi aivan välttämätön. Sellaista ei nyt tullut hankituksi, kun reitit tuntuivat oppaan perusteella olevan selkeät.

Korpelan Pentin reittiopas, J ja Torremolinos


Täällä on kiviset reitit.
Tänään olisi sään puolesta tarjennut shortseilla,
mutta piikikkäät kasvit vaatii pitkälahkeiset housut.


Jyrkkä louhikkorinne


Siellähän se Benalmadena taas häämöttää

Löydettiin kuitenkin polulle ja kuljettiin pitkin rotkolaakson reunaa, jossa toisella puolella oli jyrkkä pudotus. Nousimme korkeimmalle kohdalle 925m, josta saatiin huikeat panoraamat koko Costa del Solille ja näkymät aina Gibraltarille saakka. Laskeutuminen vuoren sivustaa oli hienoa maisemaa Mijasin ja Fuengirolan suuntaan.

Mijaksen kaunis kylä. Ollaan tehty täällä 2,5 vaellusta
ja se 0,5 tehtiin tuossa Mijaksen kylän takana olevalla vuorella.

J ja Fuengirola taustalla. On ollut sen verran kiire, että ei ole ehditty käydä Fuengirolassa, mutta näkihän sen tästäkin. Näkyi muuten Gibraltar ja Afrikkakin, mutta ei tainnut kuvaan tulla.


Onnistuneen patikan päätteeksi Jaaskarit aina palkitsevat itsensä.
Tällä kertaa hiljennyimme kuvassa keskellä näkyvässä valkoisessa Tiibetiläisessä temppelissä, joka sijaitsee Benalmadenassa.

Korpelan mukaan reitillä on Aurinkorannikon parhaimpia maisemapaikkoja ja täytyy todeta, että hän on varmasti oikeassa. Upea patikkareissu ja ilma suosi meitä viimeisen päälle. Näpättiin parit kuvat ja niitäpä tuossa ohessa. Yksi puute täällä on patikkareiteillä eli ne on huonosti merkittyjä. Ainakin nämä 2,5. K menee huomenna kunnantalolle myymään itsensä ensi talveksi tänne "maalitörppömieheksi" ja kävelee reitit läpi punakeltainen maalitörppö mukanaan ja sutii merkkejä kiviin. On sitä tässä maailmassa pirun paljon turhempiakin hommia.

Reissu päättyi kotipihallemme ja klubin terassille.
Ihmisten takana näkyvä alakerroksen asunto on lomakotimme.

Huomio vielä! Uutisia: Espanjan pössyttelijät ovat ihmeissään. Tupakointikielto ravintoloissa ja julkisissa tiloissa astui eilen voimaan. Täällä on kova homma poistaa noita kylttejä, joissa mainostetaan että tässä paikassa "saa polttaa".

Kuvavastaava valittelee, että ei ehtinyt rajata kuvia ja tehdä niitä vielä nautittavammaksi. On tämä bloggaustouhu täällä vähän hankalanpuoleista.

Hyvää uutta vuotta!

Päiväkävely Torresta PenanVadelmaan (Benalmadenaan) johdatti meidät viimein paikkaan, josta löytyy WiFi. Tässäpä blogin runsaalle lukijakunnalle uudenvuoden tunnelmia näiltä seuduilta. Uuden vuoden uudet päätökset jäi tekemättä, mutta päätimme jatkaa vanhalla hyväksi todetulla linjalla. Minimoi työn tekemiseen käytetty aika ja käytä se nautiskeluun ja matkusteluun. Sillä sitä pitäisi ihimisen pärjätä.

Tällainen näkymä aukeaa asuntomme parvekkeelta


Taloyhtiön joulukuusi


Malagassa käytiin uudelleen illalla ihmettelemässä jouluvaloja.
Kuvassa joulukuusi, jossa ei ole ensimmäistäkään neulasta.


Andalusialainen hevonen


Andalusialainen sika poikineen


Malagan jouluvaloja.
Täällä on vissiin sähkö tai itse valot jonkin verran halvempia kuin Suomessa


Malagan kävelykatu Larios. Sielläkin oli valot.


Sivukadulla valaistus oli jo perin vaatimatonta


Siinä on sitten Malagan vanhin viinibaari Antigua Casa Guardia.
Ovikin oli kutsuvasti auki.

No hyvä on. Käytiin sisällä, mutta vaan kuvaamassa 21 viinitynnyriä.
Tarjoilijat näkyi merkkaavan hinnan liidulla tiskin pintaan asiakkaan eteen.
Huomasin, että viinilasillisesta joutui kärsimään toista euroa.
Muikeita näkyi olevan asiakkaiden suut.

Hola Torremolinos!

Malagan jouluvaloja . Harmi myöntää, mutta esim.
Turun jouluvalot on näihin verrattuna kuin yksinäinen kynttilä metsässä.

Ehkäpä ei kaikkein omaperäisin lomakohde, mutta kokea täytyy tämäkin. Tämän matkan raamit alkoivat hahmottua syksyllä, kun varsinainen talvimatka helmikuulle oli jo buukattu. Ajatus eli, että jospa jonkin pikku reissun voisi heittää vielä joululomallakin – ennen ”varsinaista” kaukoreissua . Jos vain kohtuullisilla kustannuksilla selvittäisiin. Vaihtoehtona oli jättää valmistelut onnekkaan äkkilähdön varaan tai sitten rustailla jotain omaa kuviota. Edullisia lentoja Hong Kongiin, Shanghaihin, Singaporeen, Miamiin ym. ei vain tahtonut sopivina päivinä olla. Haaveissa väikkyi - ei välttämättä rantaloma vaan vähälumiset, valoisat kesäkelin lenkkeily- ja kävelymaastot. Aika vahvana vaihtoehtona oli jopa pitkästä aikaa Kanarian saaret. Siellähän sitä olisi Maspalomasin hiekkarantaa hienoa mittailla.

Sattuipa sitten K:n työfoorumilla olemaan ilmoitus loma-asunnosta Torremolinoksessa. Siitä saatiin runsaasti tietoa aiemmilta asukkailta ja päädyttiin kokeilemaan tämän tyyppistäkin lomailua.

Kuva talomme pääsisäänkäynniltä. Uima-allas jää oikealle - sinne ei sentään ollut asiaa.

Loma-asuntomme, kaksio Residencia Doña Carlota -yhtiössä sijaitsee lähellä Torremolinoksen Carihuela-rantaa hyvinhoidetussa ja siistissä miljöössä. Alun perin yhtiön osakkaista on ollut suuri osa suomalaisia ja edelleenkin näkyy postilaatikoissa olevan paljon suomalaisia sukunimiä.

Torremolinoksen kaduilla on rauhallista joulun aikaan.

Mutta Torrenkaan jouluvaloissa ei ole säästelty.

Torren kävely- ja ostoskatu San Miguel.

Rannalla on aurinkovarjot ja -pedit ja on siellä joku maannutkin reissun aikana.

Aurinkorannikolla riittää hienoa rantabulevardia käveltäväksi varmasti riittävän monta kilometriä reippaammillekin jaloille

Asuntomme on kaksio, jossa on kaikki mahdollinen, mitä asumiseen tarvitsee. Ruuanlaitto ja pyykinpesu onnistuu ja löytyypä täältä suomalainen tv-kanavakin. Joulupyhien aikaan tuli katsottua muutamat suomalaiset elokuvat ja jokapäiväiset uutiset pitävät meidätkin ajan tasalla. Nettiyhteys vain tuntuu täällä olevan vähän erikoisherkkua. Ilmainen Wi-Fi –yhteys löytyy vain harvasta baarista. Löysimme kuitenkin Carihuelan rannasta Caribbean-nimisen baarin, joka mainosti yhteyttä ja sen ansiosta tämänkin saamme viimein verkkoon.

Ensimmäisinä päivinä sää oli epävakainen ja saimme sadetta ukkoskuurojen kera. Onneksi olimme varautuneet sopivalla vaatetuksella ja juoksulenkki pikkusateessa (Kesäkelissä!) oli kerrassaan mukavaa. Sää poutaantui ja pääsimme vähän vaeltamisenkin makuun.

Nousimme Torremolinoksen takaa vuorille ja suunnistimme Pentti Korpelan vaellusoppaan mukaan ylämäkeen suuntana Aljaure de Torre. Tämä reitti oli ainoa Korpelan oppaassa, joka lähti suoraan Torremolinoksesta ja meillä oli hiukan pulmia löytää polun alkua. Aikamme rinteessä haakuroituamme huomasimme olevamme oikealla reitillä ja kävelimme kohti kohdetta. Sattui olemaan vimmatun tuulinen päivä. Kylmä viima meinasi viedä repun selästä ja takin päältä. Polku oli paikoin aika syöpynyt ja vaikeasti kuljettava. Piikkiset pensaat raapivat ja ilman pitkälahkeisia ja –hihaisia vaatteita olisi ollut mahdoton edetä. Maisemat olivat kuitenkin paikoin upeita. Näkymät Malagan ja Benalmademan suuntaan olivat hienot.

Näkymä alkunousun jälkeen Torren ja Malagan suuntaan

Alhaure de Torren kylä. Mutta sitten tuli tuuli,

joka riisti loputkin hiukset päästä ja palattiin takaisin.

Joskus kivikin on ystävä

Täällä maisemat on karumpia kuin Alpeilla

Merkillisiä kasveja

Tapaninajelulla käytiin Malagassa. Junalla matka sujui puolessa tunnissa. Olipa kaupunkiin näkynyt tulevan joku muukin. Kävelykadut olivat mustanaan ihmisiä ja iloinen joulutunnelma välittyi lauluryhmien kuljeskellessa ja hoilatessa riemukkaita joululauluja. Harras joulu taitaa olla luterilainen keksintö. Kiipesimme Gibralfaron linnoitukselle, josta avautui upeat näköalat joka suuntaan. Sää oli todella lämmin.

Tapaninpäivän alkua Malagan kävelyalueella. Oli muuten porukkaa.

Näkymä Malagan kaupunkiin Gibralfaron linnoitukselta

Plaza de Toros Malagassa.

Malagan kaupunkia

Malagan katedraali kaupungin vanhassa kaupungissa on niin iso,

että kuvaan ei mahdu kuin pala etuovea

Malagan bodegat olivat täynnä väkeä jo tapaninpäivän aamupäivästä alkaen. Ihmisillä oli mukanaan kitaroita ja lauleskelivat keskenään. Outoa porukkaa.

Mahtava kokemus oli käydä lounaalla yhdessä Malagan vanhan kaupungin lukuisista todella viihtyisistä bodegoista. Porukkaa oli ihan simona ja paljon väkeä notkui tiskin tuntumassa odottamassa vapautuvia pöytiä. Ja se meteli oli lähes korvia huumaava! Mekin saimme kammettua itsemme johonkin kahden hengen pöytään ja laskin, että viereiseen pöytään oli ahtautunut 15 paikallisen näköistä naisihmistä. Olihan rouvilla asiaa toisilleen! Se oli kuin jostakin espanjalaisesta komediasta, mutta oli elävää elämää. Kaikki puhuivat toistensa päälle vähän kovemmalla äänellä kuin naapuri. Oli siinä meillä seurattavaa ja varmaan osa ruuasta valui suusta takaisin lautaselle suun ollessa auki ihmetyksestä. Keskiverto suomalainen ei tuota vuodessa niin paljon sanoja kuin nämä rouvat noin tunnissa. Ja koska ruokakin oli erinomaista niin poistuimme ruokailtuamme takaisin kadulle yhtä nähtyä ihmettä rikkaampina

Mijas on pieni kylä, jossa pistäydyimme

Pienet kujaset olivat talvellakin kauniita

Valitettavasti fontti tuppaa vaihtelemaan. Off-line tilassa tuotettu teksti ei tottele ja näkyy tulevan mitä sattuu. Äläkeepä tykäkkö kyttyrää.