Andalucian aurinkoon!

 Cordobassa tarkenee periaatteessa ilman rinkkaa

 ja vatsan puolella roikkuvaa reppuakin

Meille oli jostakin kertynyt sen verran Finnairin lentopisteitä, että tarjolla oli " ilmaislennot" Eurooppaan eli vain verot piti maksaa. Se tarkoittaa köyhälle sitä, että lennetään niin pitkälle kuin pisteillä pääsee ja tässä tapauksessa meille se tarkoitti Malagaa. Ei lainkaan huono vaihtoehto etenkin, kun Andalucialla on niin hienoja kaupunkeja vierailtavana ja Malagasta on helppo siirtyä paikasta toiseen.

 Bussimatkalla Malagasta Cordobaan

 Cordobassa matka hotellille oli "like walk in the park".

Cordoban vanha kaupunki on samanlainen sokkelo sinne tänne suuntautuvia 
pikkukujia kuten Sevillassa tai Valenciassa. Kartta on ihan turha.

Olemme reissussa viikon ja siitä neljä päivää kuluu Cordobassa ja kolme Malagassa. Miksi Cordoba? Olemme aiemmin olleet Andaluciassa Malagan lisäksi mm. Granadassa, Sevillassa, Nerjassa, Jerezissä ja Cadizissa. Cordoba on paikka, jossa emme ole käyneet, mutta se on ollut listalla. K:n työhuoneen maailmankartta saa uuden nuppineulan ensi viikolla Cordoban kohdalle. Eikä turhaan! Tämä on hieno kaupunki heti ensi perstuntuman mukaan ja perstuntumaa pitää aina reissussa kuunnella tarkalla korvalla.

Lensimme siis Malagaan keskiviikkoiltana ja olimme perillä puolen yön jälkeen.  Sen verran hitaasti laukkujen tulo hihnalle kesti, että myöhästyimme viimeisestä junasta. Siispä taksilla suhasimme varaamamme budjettihotelliin bussiaseman viereen. Siellä kävimme vain nukkumassa muutaman tunnin ja aamulla ajelimme onnikalla kohti Cordobaa. Matka kesti reilut pari tuntia ja Cordoban bussiasemalta kävelimme 20min vanhaan kaupunkin, jossa mainio hotellimme Hospederia El Churrasco sijaitsee. Juuri muuta ei sitten tänään ole ehtinyt kuin vähän aikaa pyöriskellä Cordoban kauniilla kujilla. Pääasia, että perillä ollaan ja lomaviikko on edessä pitkästä aikaa. Hola amigos, se on loma nyt!

Ruokailu on meille olennainen osa lomaa

 Laskun maksamisen jälkeen meille tarjottiin vielä kierros

 Pedro Ximenezin sherryä vaikka emme tunne koko miestä?

 Tässä kujan kulmalla asustelemme muutaman päivän.

 Rimpauta ovikelloa, jos olet nurkilla!

Keväinen Berliini

Etelä-Afrikan matkan jälkeiset viikot ovat olleet meille kiireisiä. Miksi? No, kun oli lähes koko vuoden tulevat matkat vielä päättämättä ja järjestelemättä. Kesän alppireissun suunnittelu ei ole koskaan jäänyt näin myöhään kuin nyt ja muutenkin hommat olivat levällään. Vaan eivät ole enää, kesällä menemme taas kuukaudeksi Alpeille, syksylle pukkasi niin halpaa New Yorkin lentoa, että ne kannatti ostaa vaikka ei aikoisi matkustaakaan ja ensi talvelle on tiedossa uusi reissu Etelä-Afrikkaan.

Olimme siis kipeästi loman tarpessa ja siksipä kävimme viime viikonloppuna rentoutumassa keväisessä Berliinissä. Aurinko paistoi ja lämpötila hipoi 20 astetta. Kyseessä oli meidän kolmas reissumme mukavaan Berliiniin ja pidennetty viikonloppu vilahti nopeasti.

  Oppaamme mukaan uusi Trabant oli DDR:ssa halvempi kuin käytetty,

 koska uuden menopelin keskimääräinen odotusaika oli noin 12 vuotta.

 Siinä ajassa ehti monen mieli jo varmasti muuttua.

Ylpeä uuden ajokortin haltija

 

Uutena kohteena tutustuimme Reichstagiin, missä Merkelin Angela tarjosi meille aamupalan. K suoritti Berliinin keskustassa myös Trabisafarilla Trabantin ajokortin, joka on tosin voimassa vain DDR:ssa. Puolentoista tunnin opastettu ajelu Trabantilla Berliinin keskustassa oli kokemus parhaasta päästä, suosittelemme! Saa nauraa ihan makeasti.

 

 

 

 

 

Berliini siis oli ja meni ja nyt katse eteenpäin. Kolmen viikon päästä lähdemme Andaluciaan ja tarjolla on Malaga ja Cordoba. Cordoba on meille mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja voisi ajatella, että Malagan rannoillakin viihtyy, jos kelit ovat Espanjassakin keväisen lämpimät!

 

Auf Wiedersehen Berlin!

Herkuttelijan Etelä-Afrikka

 Aperitiivinne, Apple Martini, olkaa hyvä!

Etelä-Afrikan lomamme yksi suurimmista kohokohdista maisemien ohella olivat hyvät viinit ja aivan mahtavat ateriat. Jaaskarit eivät ole lomillaan juuri gourmet-annoksia etsineet saatikka sitten niitä päivittäin kuin itsestään selvyytenä nauttineet. Kaveripariskuntamme matkalla oli hyvin perehtynyt tulevaan tarjontaan, joten kokeiltavat ruokapaikat oli helppo valita. Eikä mikään niistä tuottanut pettymystä.

Aamu aloitettiin esimerkiksi näin: Munakokkeli ricottajuustolla ja yrteillä höystettynä.

Esillepano upea joka aamu!

 Hiukan huikopalaa päivän mittaan

 Raikas gazpacho maistuu helteessä

Tässä, kuten majoituksienkin valinnassa, luotettiin pitkälti Tripadvisorin kävijäkokemuksiin ja arviointeihin. Etelä-Afrikan hintataso ja euron kurssi randiin nähden mahdollisti loistoillalliset tavisbudjetilla. Neljän hengen seurueemme söi hienosti kolmen ruokalajin illallisen, alkudrinkkeineen ja viinipullon kera 20 eurolla per nenä. Ja se oli yksi kalleimmista ruokailuistamme.

Alkupalaa illallisella...

Avocado-katkarapu -coctail

 Salaattia. Hmm... missä jäävuorisalaatti?

 Tai maistuisiko alkupalaksi hiukan savustettua strutsia,

 hyppyantilooppia ja riistasalamia?

Tarjolla oli tietysti paikallisia erikoisuuksia kuten erilaisia kaloja. Tonnikala sekä erilaiset katkaravut jättikokoisista alkaen eivät köyhdyttäneet kukkaroa siinä määrin, miten monessa muussa paikassa. Ostereiden saanti osoittautui lähes tuloksettomaksi, sillä jonkun ympäristöseikan vuoksi niitä ei ollut missään. Usein päivän saaliskala oli kingklip, jonka maukas liha oli todella hyvää. Pieni tutkimus jälkeenpäin kertoi, että kyseessä on laji, joka kuuluu keila-ankeriaisiin. Mitä sitten liekään, mutta maistui!

Tonnikalaa

Lihaa oli tarjolla tuttujen naudan, possun ja kanan ohella myös strutsista ja erilaisista antiloopeista. Onneksi meille maistui kaikki ruoka, eikä kukaan pannut pahakseen, jos vähän pyydettiin maistiaisia toistemme annoksista.

Varsinainen high season alkoi olla jo loppupuolellaan, eikä turisteja ollut kohteissamme niin paljon kuin joulu-tammikuussa. Silti haluamiimme ravintoloihin oli välttämätöntä tehdä pöytävaraukset etukäteen. Osan varauksista teimme itse sähköpostilla, mutta monet varaukset hoituivat siten, että majoituspaikkojemme emäntä soitteli ja varaili meille pöydät. Plettenberg Bayn emäntämme Linda oli jopa niin huolehtivainen, että lähetti viestin monta päivää ennen saapumistamme, jossa pyysi meitä kertomaan toiveemme ravintoloista. Hän oli huolissaan, ettemme pääsisi haluamiimme ravintoloihin ja halusi tehdä varaukset mahdollisimman ajoissa. Niinpä meille oli iltaruokailut lähes täysin buukattu jo ennen kuin saavuimme kohteeseen.

Strutsia 

 Kudu-antilooppia, ja springbokia eli hyppyantilooppia

sekä pätkä ydinluuta. Koristeellinen ketju on porkkanaa.

Aloituskohteessamme Camps Bayssa ruokailimme mm. seuraavissa ravintoloissa: Hussar Grill, Codfather, Grand Cafe, Umi ja ColCaccio-pizzeriassa. Jonakin iltana söimme Kapkaupungin Waterfrontilla, jossain satunnaisessa paikassa ja yksi ilta meni piknikin merkeissä konsertissa.

Ihan "tavallista" naudan sisäfilettä

Plettenberg Bayssa guest house -emäntämme oli saanut varattua toivomamme ravintolat ja muutamille illoille hän ehdotti jotain itse, minkä tietysti hyväksyimme. Söimme upeasti seuraavissa ravintoloissa: Fatfish, Emily Moon, Nguni, Zinzi ja Seafood.

 CodFatherissa käytiin tiskistä tilaamassa, mitä mereneläviä mieli grillattavaksi.

Kaikki tuotiin pöytään sitten herkullisena pannuna yhtä aikaa.

Ehkäpä tunnelmallisin paikka illalliselle oli Emily Moon

Plettenberg Bayssa

Vasemmanpuoleiselta listalta otimme kaikkia ruokia.

 100 randia on vajaa 6 euroa.

 Tässä on listalta impalafile. Oli hienoa olla ravintolassa,

 kun ensimmäiseksi ei tarvinnut kurkkia annosten hintoja.

 

Vaikka ruokalajit ja miljööt olivat hienoja, ei kuitenkaan "liian" hienoja. Ruokailemaan mentiin pukeutuneena tavalliseen siistiin lomatyyliin. Miehillä oli t-paidat, shortsit ja sandaalit eikä sen kummemmin vaatteilla hienostellut muutkaan. No, ehkä tuo Seafood oli vähän siinä rajalla shortsiporukalle. Saimme kuitenkin sielläkin hyvää palvelua ja loistavaa ruokaa.

Pienet pettymykset ruokailuissa tulivat ainoastaan parissa lounaspaikassa, turistikeskittymissä. Nekin liittyivät palvelun hitauteen, kun olimme ajatelleet vain pistäytyä haukkaamassa nopeasti jotain.

Raaka-aineet eivät aina ole kalleimmasta päästä.

Herkkua syntyy vaikka pork bellystä.

Matkan loppuvaiheessa olimme Stellenboschin viinialuella. Siellä asiaan kuuluu ajella viinitiloille syömään lounasta ja maistelemaan mahdollisesti erilaisia viini/ruoka -parituksia. Näihinkin paikkoihin kannattaa (=pitää) tehdä pöytävaraus. Lounastimme Creationin, Simonsigin ja Clos Malvernen viinitiloilla ja muutamassa paikassa otimme jotain pientä purtavaa viinin kera. Creation oli viinitila keskellä ei-mitään. Silti siellä oli ravintola täynnä ja upeat gourmet-annokset. Wow!

 Tässä paritetaan erilaisia juustoja ja viinejä

Silmänruokaa ja makuaistimuksia tässäkin jälkkärissä

Tämä oli blogihistoriamme ensimmäinen puhdas ruokapostaus, joten ateriointikokonaisuudet Etelä-Afrikassa taisi tehdä meihin syvän vaikutuksen. Touhu ei mennyt kuitenkaan liian hienoksi ja se oli tärkeää, sillä ehkäpä olemme kuitenkin sellaista saksalaistyyppistä "bierstübeporukkaa". Siihen miljööseen pääsemme muutaman viikon päästä Berliinissä.