Grossglocknerin kainalossa

Lucknerhausilta lähdettiin 1940m

Tiistaina heräsimme jo kuudelta ja ohjelmassa oli monen päivän ajan ajateltu retki Kals am Grossglockner-nimiseen kylään ja sen takana olevaan laaksoon. Valokuvista ja kartasta olimme nähneet, että Kalser Glocknerstrasse päättyy maksulliseen tiehen, jonka päässä on parkkipaikat. Lucknerhaus-nimisen majatalon pihalta näytti lähtevän vaellusreittejä, joilta ehkä voisi saada kaukaisen näkymän Itävallan korkeimmalle vuorelle Grossglocknerille, 3798m. Ennakkotiedustelumme piti muuten paikkansa, mutta emme tienneet tietullin henkilökunnan tulevan töihin vasta 08.00. Jouduimme ajamaan sisään ilmaiseksi.

Grossglockner näkyi parkkipaikalle hienosti.

Lähestyttäessä se kuitenkin katosi pitkäksi aikaa näkyvistä. 

Lucknerhütte 2241m, oli ihan alkumatkassa.

Se ohitettiin ilman vaiheita.

Tässä näkymää tulosuuntaamme. Siellä ohittamamme

porukka yritti lähteä takaa-ajoon. Turha koittaa, Suomi voittaa.

Lucknerhausin parkkikselta (1940m) lähti reittejä ja me valitsimme reitin kohti Lucknerhütteä (2240m) ja vielä korkeammalla olevaa Stüdlhütteä (2800m). Ihan helppoja perusreittejä vaikka ylämäkeenhän nuokin kulkevat. Ainoastaan ennen Stüdlhütteä oli muutamia lumisia kohtia, joissa sai olla vähän tarkempana.

Loppunousu Stüdlhüttelle. Lumialueella näkyy kaksi kulkijaa,

samaa tietä mekin kohta menemme ensimmäiseen näköalapaikkaamme.

Stüdlhüttellä oli jo selvästi ammattimaisempaa porukkaa ja ymmärsimme, että olemme aika lähellä Grossglockneria. Stüdlhüttelle kokoontuu ihmisiä, jotka ovat lähdössä tai odottamassa lähtöä Grossglocknerin valloitukselle.

Stüdlhütte 2801m on tukikohta niille, jotka nousevat Itävallan

korkeimmalle vuorelle.

 Erikoisen näköinen hütte, jolla oli erikoinen menu.

 Löytyi salaattia!

Juttelimme parin vuorioppaan kanssa ja totesimme, että ennakolta aikomamme rengasreissu toiselle hüttelle (Glorerhütte) ei kannata, koska ei ole kiva kulkea koko ajan lunta nivusiin saakka. Sen sijaan katsoimme, että lumista rinnettä pitkin kulkee ihan käveltävän näköisiä, valmiiksi tallattuja reittejä ja päätimme lähteä katsomaan olisiko sieltä jostain vielä paremmat näkymät Grossglocknerille. Olihan sieltä.

Alles gut! Ei palele ja nälkä on vielä kohtuullinen.

Lunta menee bootsiin.

 "Ei siellä nyt mitään vaihtosukkia tarvita. Kesähän nyt on"

Pysähdyimme vartin ylämäen jälkeen muikeaan maisemapaikkaan noin 70m Stüdlhütten yläpuolelle eli 2870m korkeuteen. Aurinko paistoi, oli lämmin ja Grossglocknerin huippu oli suoraan edessämme. Kiva fiilis. Samassa paikassa istuskeli joku nuori pari, joka kertoi asuvansa Stüdlhüttellä ja odottavansa torstaita, jolloin heille on varattu paikka oppaan vetämään ryhmään Grossglocknerille. He neuvoivat meille toisen näköalapaikan, jonne pääsi palaamalla takaisin Stüdlhüttelle.

 Siinä se nyt on kuin tarjottimella. Grossglockner 3798m.

Stüdlhütte taustalla. Sieltä tultiin ja sinne mennään kohta takaisin.

 Naapuripariskunnalta saimme kiitettävän vihjeen.

Vielä kuitenkin pari poseerausta.

Suuren kiven suuntaan...

... ja laaksoon päin.

Lähdimme uudelleen ylös hütteltä paikkaan nimeltä Schere. Viitta osoitti nyppylää edessämme. Sinne johti muutamat lumeen jääneet jalanjäljet, mutta lumikentän jälkeen näkyi jo kalliota. Kallio oli paikoin kotimaan kivipoluista tuttua liuskekiveä, jolta ei tehnyt mieli luiskahtaa. Jonkinlainen poluntapainekin lumen jälkeen löytyi ja pääsimme nyppylän huipulle.

Rinteessä kohti kolmetonnista Schereä.

 Tuollainen irtoliuske jyrkässä mäessä on mukavaa.

 Hütte alhaalla.

Samasta paikasta lännen suuntaan.

Ajattelimme, että kyllä tässä varmaan parisataa korkeusmetriä tultiin ylöspäin ja kartta varmisti asian, olimme 3037 metrissä. Dreitausender? Emme tiedä varmuudella miten ne määritellään. Tuo ei ole kuitenkaan huippu ja olimme tulleet vajaan 2000 metriin autolla. Ei se olekaan tärkeää. Tärkeintä olivat Grossglocknerille avautuneet näkymät uudesta kuvakulmasta. Ja aivan huikea jäätikkö! Joka tapauksessa kolmannen kerran elämässämme olimme yli 3000 metrissä ja edelleen t-paita kelissä sinitaivaan alla.

Tässä koko Grossglocknerin profiili ja jäätikkö sen alla. Horisontissa näkyi vaellusryhmiä, jotka näyttivät kooltaan ihan muurahaisilta. Mielettömät mittasuhteet luonnossa!

Emme aamulla oikein tienneet millaiseen paikkaan olimme menossa. Se selvisi ja olisi todella harmittanut, jos emme olisi jatkaneet vielä eteenpäin Stüdlhütteltä. Vasta siellä Grossglockner avautui hienoimmillaan.

Jäätikön reuna.

Ei meistä kuitenkaan koskaan mitään huippujenmetsästäjiä tule. Tämä taso riittää mainiosti. Vuoretkin ovat kauneimmillaan vähän matkan päästä eikä liian läheltä. Katselimme tulevia ja meneviä ryhmiä ja totesimme, että ihan peruseinarit Grossglocknerille menevät oppaan johdolla. Niillä on tosin vähän eri näköiset varusteet kuin meillä.

Kaverikuva huippupaikalla. Mikä se niin naurattaa?

 Säästettiin 10 euroa, kun ohitettiin tietulli ennen klo 08.00.

Päivän reitti ei ollut fyysisesti vaativa. Pituutta  15km ja korkeusmetrejä 1200. Kesän 2013 saldo on tämän päivän jälkeen 136,5 km pituutta ja 8250m korkeutta.

(95 Super maksaa tänään klo 18.30 1,443e/l.)