Pilvipatikka Schlickin suunnassa

Reitti: Fulpmes/Plöven (n.1000m)- Schlickeralm (1640m) -Sennjochhütte (2225m)- Knappenhütte (1750m)-Pfurtschellshöfen(1300m)-Neustift

Niin...möööh! Ei ne Jaaskaritkaan oikeestaan tienneet
minne olisi kannattanut suunnistaa

Tämän päivän patikkaa mietittiin kuumeisesti eilisen kämppäpäivän aikana. Minne lähteä, kun vuorelle tekee mieli, mutta sää saattaa olla mitä tahansa? Kohteeksi valikoitui jo kerran tutuksi tullut Schlick-laakso sekä sen ja Stubaitalin välinen vuori, jonka yli oli tarkoitus nousta ja laskeutua takaisin kotikylään.

Suhteellisen kosteaa oli ensimmäinen tunti.

Matka alkoi pienellä bussiosuudella Fulpmesiin. Lykkäsimme lähtöä tunnilla, sillä aamu oli todella synkän näköinen ja ennuste lupasi aavistuksen parempaa päivän mittaan. Lähdimme metsäteitä ja polkua pitkin kohti Schlickeralmia, jonne tuli nousua 600m. Almilla nautimme Kaiserschmarrin puoliksi sekä kahvit. Sinä aikana ehti sataa vettä sekä alkaa paistaa. Olipa kiva lähteä lähteä taivaltamaan eteenpäin kohti Sennjochhütteä, kun aurinko paistoi ja lämmitti. Hetken.

Kreuzjochin hissiasema ensin ja 15s kuluttua.
Pilvet nousevat todella nopeasti.

Pilviseinämä alkoi lähestyä takaamme laakson suulta päin. Eipä aikaakaan, kun näkymät olivat nollassa ja aurinko oli muisto vain. No, pilvenherra oli leikillisellä tuulella ja kohta taas avasi näkymiä. Toisen 600m noustuamme saavutimme Sennjohchütten. Nousu oli muutamassa kohdassa ikävintä sorttia eli jyrkkää laskettelurinteen pohjaa. Hissilinjat oli aika mukavasti naamioituna lehmälaitumina, mutta kyllä nuo koneistot ja tolpat aika karun näköisiä ovat muuten kauniissa maisemissa.

Sennjochhüttellä nautimme kevyen lounaan.

Taas ollaan 'jochlilla', eli nähdään Stubaitalin suuntaan...

...käännös 90 astetta vasempaan näkyy itse harjanne eteen päin.
Stubaitalista nostaa pilveä, mutta se ei etene Schliktaliin...

...ja sitten taas 90 asteen käännös ja nähdään Kalkkögelit Schlicktalin takaseinänä.

Lähdimme laskeutumaan harjanteelta ensin kohti Knappenhütteniä, joka oli vain välietappi. Siellä ei ole ollut pariin kesään mitään toimintaa. Seuraava alaetappimme oli Pfurtschell (1300m), jonka kautta laskeuduimme laakson tasalle.

Vaellusreitit menevät silloin tällöin suomalaisittain häkellyttävän
suoraan läpi ihmisten pihojen. Tässä ollaan Pfurtschelissä.

Tulihan se tilattu aurinkokin!
Fleecet ja lahkeet pitkästä aikaa reppuun.
Taas kannattaa olla Stubaitalissa!

Tänään oli taas lentokelit

Siinä sama kaveri loppuhuollossa.
Lähtisitkö istumaan 2km korkeuteen tuohon selkäreppuun?
Ihmettelimme minkä vuoksi isäntä oli niin tarkka narujen järjestyksestä?
Ei kai sillä niin väliä luulisi olevan?