Mieluusti Moselilla

 Mosel perjantaiaamuna.

Pirteä perjantai pyöräillen. Ja mikäs on pyöräillessä näissä maisemissa. Aamusade hiipui pois aamupalamme aikana ja päivä on ollut sopivasti pilvipoutaa ja aurinkoa. Vuokrasimme polkupyörät (10e/kpl) ja kävimme noin 25km päässä Moselia etelään päin sijaitsevassa Neumagen-nimisessä kylässä. Kaikkiaan päivän aikana tuli pyöräilyä noin 60km, mutta ei sitä täällä edes huomaa tai ajattele.

 

 

 Täällä pyöräilee ihan ilokseen

Pidimme toki taukojakin eikä pöllömmissä paikoissa?

Piesportin kylä ja valkoisella tekstillä viinirinteillä lukee ilmeisesti tuottaja

Jos emme olisi menettäneet sydäntämme niin täysin Itävallalle

 ja Alpeille niin Mosel olisi hyvä vaihtoehto kesälomalle.

 Patikkareittejä viinirinteillä ja pyöräteitä jokirannassa riittää pidemmällekin lomalle.

 Pyöräily Moselin rannoilla on kyllä aika mukavaa hommaa. Aivan joen rannassa kulkee hyväkuntoinen pyörätie ja maasto on aivan tasamaata. Ei ihme, että porukkaa on kuin pipoa ja kunnoltaan joka lähtöön. Kauniita kyliä toisensa perään muutaman kilometrin välein ja säntilliseen saksalaiseen tapaan on huolehdittu siitä, että pyöräilijät eivät uuvu nälkään tai janoon. Aivan huippupäivä tänään.

 Kävimme todistettavasti Neumagenissa

K huolestui eilen illalla, että riittääkö Riesling täällä?

 Kyllä se varmaan riittää ja jatkokin lienee turvattu?

 Paluumatkalla Bernkastel jo tähtäimessä

Viimeiset kolme kuvaa ovat Bernkastelin keskustasta.

 Ei siitä kylä kauniimmaksi tule.

Kaikkea sitä aina reissuilla näkee ja sattuu, mutta tänään Wintrichin kylässä koimme jotain erikoista. Olimme pyöräilleet sen verran, että katsoimme ansainneemme pienet oluet. Poikkesimme Cafe Moselbrück-nimiseen baariin, joka oli täynnä iloisia ihmisiä olut- tai viinilasit edessään. Meille löytyi kuitenkin pöydän nurkka ja tilasimme tarjoilijalta pienet oluet. Herralta sekosi kasetti kuitenkin melkein täysin ja hän taivasteli kovaan ääneen, että tämä on kahvila ja täällä kuuluu juoda kahvia ja syödä kakkuja! Oli koominen tilanne, kaikki pöydät täynnä olutta tai viiniä juovia ihmisiä, mutta kai me katkaisimme kamelin selän? Nousinko leipomaan aamuyöllä turhaan? Äänestimme jaloillamme ja veimme euromme seuraavaan paikkaan.

Jos satut Wintrichin kylässä Cafe Moselbrückiin niin tilaa ihmeessä kahvia ja kakkua!

 Muuten hukka perii! Kuva otettiin paluumatkalla ja tarjoilijaherra oli ilmeisesti onnistunut saamaan kahvilaansa vain todellista kakkukahviporukkaa.

Rieslingin sydänmailla

Viini ei ole Moselilla naurun asia

Olemme saaneet rahdattua itsemme Saksan viiniseudun sydämeen ja pikalomamme on päässyt vauhtiin. Ryanair oli eilen illalla tapansa mukaan ajallaan Hahnissa ja taksikuski odotti meitä nimilapun kanssa tuloaulassa. Nettietsinnästä huolimatta emme olleet varmoja pääseekö Hahnista julkisilla Bernkasteliin, joten myöhäisen saapumisen vuoksi pelasimme varman päälle ja tilasimme taksin odottamaan. Puolessa tunnissa saavuimme iltakymmeneltä jo nukkuvaan kylään, joten tänne ei kannata saapua, jos haluaa lomaltaan railakasta iltastimmungia!

 Moselin maaperässä on kuulemma liuskekiveä. Onko totta, että se

varastoi päivän aikana lämpöä ja köynnökset voivat hyvin kylminäkin öinä.

K on pää pyörällä.

Reittiämme Trabeniin

Perillä Trabenissa. Viimeksi olimme Trabenissa yhden illan ja K muistaa sen katkerasti.

 Koira puri ja hammas lohkesi. Nyt meni paremmin.

Torstaina olemme tehneet sitä missä olemme parhaimmillamme eli olemme kävelleet. Suurimmat patikointipaineet tuli purettua ja voi taas keskittyä muuhun. Naapurikylään Traben-Trarbach tulee matkaa käyttämäämme reittiä pitkin viinirinteiden läpi ja yli noin 6km ja korkeuseroja matkalla on 300m. Kävimme tuon reissun edestakaisin ja päivän aikana satoi, oli pilvipoutaa ja kuumaa auringonpaistetta lähes sinitaivaalta. Jokivartta pitkin Trabeniin tulee matkaa/suunta 23km, joten Mosel mutkittelee jonkin verran!

 Trabenin kävelykatu

Paluumatkalla aurinko tuli esiin, vielä on kesää jäljellä!

Das ist Mosel

 

 Uskoisitko, että nuo pienet rypäleet tulevat vielä ilahduttamaan monen ihmisen iltaa?

 Melkein takaisin Bernkastelissa huomasimme, että kroppa ei ole saanut kunnolla suonet tukkivaa rasvaa aikoihin. Weinstuben juustolautanen korjasi tilanteen kerralla.

Moselin vasemmalla rannalla Bernkastel ja oikealla Kues.

 Hotellimme on Kuesin puolella.

Viini on kuitenkin päivän sana, kun kerran Moselin viinilaaksossa olemme. Ehkä muillekin kuin meille ensimmäiset kosketukset saksalaiseen valkkariin on otettu joskus finninaamaisena nuorena puiston penkillä taskulämpimästä Liebfraumilchistä. Noista ajoista on kuitenkin onneksi jonkin verran aikaa ja sinänsä mukavat muistot tuntuvat kovin kaukaisilta Moselin kauniita rieslingrinteitä kävellessä. Täällä ainakin viini on kylmää ja halpaa ja puitteet kaikin tavoin mainiot. Kauniimpia kyliä saa hakea.

 Kaunis Bernkastel ristikkotaloineen. Tästä kylästä lisää jatkossa.

Sillalla piti vielä pysähtyä tunnelmoimaan