Punatukka. K sai vakavasti otettavan
kilpailijan "Tirolin Komein Otsatukka"-kisaan.
Vaeltajien kohteina tai taukopaikkoina vilahtelevat usein sanat 'hütte' tai 'alm'. Almit ovat alunperin nuoren karjan ja hiehojen kesälaidunalueita. Näiden yhteyteen on aikojen alusta rakennettu majoja, joista sitten satunnaiset kulkijat ovat saaneet suojapaikan ja kenties jotain syömista ja lehmänantia. Nykyäänkin useiden almien yhteydessä lehmät laiduntavat metsissä ja niityillä valtavilla alueilla. Koska kyseessä useimmiten on sellaiset naudat, jotka eivät vielä ole lypsyiässä, voivat ne olla päiväkausia omistajan näkymättömissä.
Arzler Alm 1875m aamutuimaan.
Torstain ja keskiviikon teemana on ollut Pitztaler Almenweg. Almilta almille vaeltaminen kuulostaa kivalta ja sitä se onkin. Takuuvarma taukopaikka on kohtuullisen etäisyyden päässä, eikä päiväpatikasta välttämättä tule kohtuuttoman pitkä. Paitsi, jos valitsee pitempiä reittejä kohteeseen.
Alla Pitztalin pohjaa St Leonhardin kohdalla.
Torstain reittimme lähti St Leonhardin Scheibesta (1350m). Jyrkähkö polku oikaisi reippaasti matkaa Arzler Almille, jonne olisi päässyt myös tietä pitkin kävellen. Nautimme hetken aamun auringosta virvokkeiden äärellä. Todennäköisesti olimme ensimmäiset asiakkaat, sillä isäntäväki vasta availi päivänvarjoja. Seuraava kohteemme almivaelluksella oli Tiefentalalm, jonne pääsi kahta tietä: helppoa ja haastavampaa.
Rosskopf 2305. Esittelyssä myös K:n uudet täältä ostetut vaellushousut.
Hankittiin osamaksulla, jatkolahkeet elokuun tilistä.
Kreuzjochilta alaspäin johti jyrkkä polku.
Koska aikaa oli ja olimme niillä töin, päätimme ylittää reilun neljäsataa metriä korkean harjanteen päästäksemme Tiefentaliin, eli laaksoon mistä samanniminen almi löytyy. Nousu oli mukavaa askellusta nummimaastossa. Ajankuluksi Jane kertoili juttuja klassisen ajan säveltäjistä Haydnista, Mozartista ja Beethovenista. Mielenkiintoisempaa ei voi keksiä. Paitsi tietysti hienot maisemat. Pitkästä aikaa taivaalla nähtiin harvinainen ilmiö. Aurinko meni pilveen välillä.
Almien asukkaina on myös usein vuohia tai lampaita.
Tiefentalalm 1880m oli hienolla paikalla jokiuomien keskellä.
Nautimme lounaaksi gulassikeittoa sekä almjausen. 'Jause' tarkoittaa täkäläisellä kielellä pientä purtavaa. Snäkäri voi olla paikallista speckiä, juustoa, makkaraa, mutta harvemmin mitään terveysruokaa. Tiefentalin jauseninssa oli syötävää yllin kyllin. Kaikesta huomasi, että tämä almi oli suosittu kohde. Sinnekin pääsi laaksosta tietä pitkin sekä kahdelta suunnalta, joko Arzler Almilta tai Neubergalmilta. Viihtyisään ympäristöön oli panostettu ja almin isäntä kävi joka pöydässä haastattelemassa asiakkaita ja heittämässä hetulaa.
Almjause Tiefentalin tapaan. Maksoi 7,50€.
Yksin annokseen kuuluvan snapsin hinta on 2,80€.
Syötävää riitti kahdelle niin, että tultiin täyteen
"runttilautaa myöten".
Perjantaina teimme samalla rinteellä kierroksen, joka alkoi Hairlachin kylästä, Bodenista 1276m. Nousimme jyrkän polun vesiputouksen vierustalla ja n. 400m noustuamme reitti loiveni ja kohta olimme jo ensimmäisessä kohteessa Mauchelealmilla. Pikaiset mehut (seljankukka eli holunder ja johannisbeer eli mustaviinimarja) siemaistuamme jatkoimme matkaa almietapille kohti Neubergeralmia.
Polun alku voi löytyä lantalan vierestä.
Almin emäntä kyseli, näkyikö lehmiä tuloreitillämme.
Ei näkynyt, kerroimme. Hän oli kiitollinen tiedosta sillä nyt hän
tiesi että elukat olisivat ylärinteessä. Tosin alue saattoi sielläkin
olla puolen lentokentän kokoinen. Viinimarjamehu maistui aamuauringossa.
Alkoi mielenkiintoinen ja vaihteleva reitti Pitztaler Almenwegiä. Oli hiukan metsätaivalta, niittyä, louhikkoa, jyrkänteitä vaijerivahvistukseineen, nummitasankoa ja jyrkkää alamäkeä uskomattoman hienon jyrkänteen reunalla. Tätä emme olleet osanneet kartasta lukea, mutta hienoa oli. Aikaennuste Mauchelealmilta Neubergalmile oli 3h. Etenimme välin kahdessa tunnissa, mutta tarkkaan katsottiin joka askel. Täällä pitää olla varovainen.
Kallioon kiinnitetyt vaijerit otetaan tässä mielellään tueksi.
Pieni tasankoalue reitin korkeimmalla kohdalla 2200m
avasi näkymät Pitztalin perälle.
Pitztaler Almenwegillä. Takana on tunti edelliseltä almilta ja
kohde Neubergalm on tuolla nuolen kohdalla tunnin päässä.
Vaellusmatkamme odotusta alkoi keväällä varjostaa K:n kipeä akilles. Totaalinen tauko liikkumisessa teki hyvää ennen matkaa. Jalka on jotenkuten kestänyt nämä kävelymme, mutta säätöä se on vaatinut. Reitillä jokainen askel on asetettava niin, ettei jännettä rasittaisi tarpeettomasti. Jokapäivänen kylmähoito, hierominen ja voiteet antavat aina seuraaviksi päiviksi mahdollisuuden päästä kävelemään. Jokainen onnistunut vaellus päättyy tuuletukseen: Taas paikat kesti! Ja nyt koputetaan puuta.
Tällä polulla varmaan kaikki lukijatkin haluaisivat olla.
Neubergalm oli todellinen karjatila.
Viel Spaß!
Kesän 2013 saldo 261,5 km ja korkeusmetrejä 16800.
