Taas on Spitzelle matka
Hohe Aifner Spitze jo ihan "tuossa"
Eilisen lepopäivän kuluessa satuimme kohtaamaan emäntämme. Hänellä meinasi loksahtaa leuka sijoiltaan hämmästyksestä havaitessaan meidän olevan kämpillä keskellä päivää. Tai ehkä hän enemmän hämmästyi, että K tuli vieraannäköisen naisen kanssa huoneistosta. Niin paljon kemikalituotteet muuttavat ihmistä. Kun kerran loman aikana hieman ehostaa, näyttää - niin, paljon paremmalta.
Tämä alkutaival oli metsäkävelyjen aatelia.
Kertakaikkiaan mukavaa ja upeaa pikkunousua
kuivalla neulaspolulla. Oikein romanttista.
Emäntämme tiedusteli mitä reissuja olimme tehneet ja kysyi, mitä vielä suunnitelmissa oli. Kerroimme olevamme hieman epätietoisia sillä aika monet reitit olemme jo tehneet. Hän kertoi miettivänsä asiaa Anopin kanssa ja palaavansa asiaan. Käytyämme kylällä pitsalla ja myllyllä seuraamassa viikottaista leivänpaistoa tulimme takaisin kämpille. Mummi ja emäntämme tulivat molemmat esitteiden kanssa kertomaan, mitä olivat meille suunnitelleet. Istuttiin siinä sitten keittiön pöydän ääressä ja tutkittiin karttoja. Mummi oli suunnitellut meille hienon reitin. Hän selitti meille vuolaasti maaston eri kohdat ja kehui joitakin osia reitistä olevan "sehr romantische". Mummi tietää varmasti jokaisen kivenkin sijainnin näillä vuorilla.
Aifner Almin jälkeen oli ihanaa niittyä.
Tulosuuntaamme
Meidän kohteeksemme lukittiin Pillertalissa oleva Aifner Alm sekä sen takana kohoava Aifner Spitze. Koska sopivaa bussiyhteyttä ei löytynyt, lupautui isäntäväki kuskaamaan meidät sellaiselle pysäkille, josta bussikyyti reitin alkupäähän lähtisi. Matkaan startattiin pihaltamme klo 7.15 ja polulla olimme jo puolta tuntia myöhemmin. Mitä tuumaatte asiakaspalvelusta?
Fuchsmoosin pysäkiltä Pilleristä startattiin tuorein jaloin, sillä eilen ei tehty tasan mitään. Ei edes venytelty, tietenkään. Hieno fiilis, hieno polku, ilma mitä parhain. Olimme kiitollisia mummille, tätä emme itse olisi keksinyt. Ensin nousimme 1½ tuntia Aifner Almille. Siellä vielä lopeteltiin aamulypsyjä, joten jatkoimme almin pihan läpi kohti spitzelle johtavaa polkua.
Tämä oli jopa kivaa!
Näimme kaukana edessämme jo aamuauringossa vilahtelevia sauvoja, joten muitakin vaeltajia oli matkalla samaan kohteeseen. Reitti oli hieno ja suositeltava kaikille, joilla jonkin verran on kuntoa ja kestävyyttä. Ei ollut vaarallinen. Hieman vaati loppuvaiheessa kipuamista kivien yli, mutta putoamisvaara ei ollut.
Hohe Aifner Spitze 2779m
Huipulla oli vieläkin varhaisempia lintuja kuin me. Elämys oli jutella kolmen vanhemman daamin kanssa. Yksi heistä oli 83-vuotias, jonka kuulemma joka kesä pitää päästä gipfelille, eli huipulle. Miettikääpä sitä! Meillekin oli ihan hengästyksen paikka päästä perille ja kiivetä nelivetona louhikossa. Ihan käsittämätön mummu.
Tältä huipulta näkee seitsemään laaksoon.
Kaunertal ja sen patoallas tässä.
Oberinntal ja Inn-joki lännen suuntaan.
Palasimme samaa tietä takaisin Aifner Almille ja alkoihan se välipalakin jo olla maullaan. Ei voi mitään, että näin pitkän oleskelun jälkeen alkaa tämä ruokavalio jo tuntua yksipuoliselta. Almeilla ei salaatteja eikä mitään vähääkään terveellistä juuri saa. Ainoa raaste, jota voi saada ei ole porkkanaa vaan juuri sitä hiukset nostattavaa piparjuurta, josta oli juttua taannoin.
Gipfelsnapsit ja sydänliiton suosittelema lounas.
Snapsihan sulattaa rasvan...
Aifner Almille oli porukkaa ja hanuristi laulatti. "Tirol du bist mein Heimatland" oli suosittu ja kuuntelimme niin hartaasti, että meinasimme myöhästyä bussista.
Tänään kävelyä tuli 18km ja korkeutta 1400m.
Kesän kokonaislukemat 325km ja korkeusmetrejä 23000m.
